Ei ole kyllä mitään "omaa elämää" ollut lapsen jälkeen
Olin niin naiivi, että luulin että se sitova ja vaikea aika on pikkulapsiaika.
Lapsella onkin nepsyongelmaa, nyt myös murrosikä- ja mielialaongelmia. Kaikkeen tarvitsee tukea ja kaikesta kiukuttelee, järjestää joskus myös lisäohjelmaa jättämällä noudattamalla sovittua tahallaan.
Ei hirveästi auta, jos omaa aikaa hankkimalla hankkii. Jos lapsi joskus harvoin on pois kotoa, sitä on vaan poikki ja en ole hyvin saanut ylläpidettyä esimerkiksi ihmissuhteita tässä hulluudessa.
Kommentit (7)
Nepsy ei koskaan lähde kotoa. On vanhempien kuolemaan asti.
Ja sulle ei tullut mieleenkään ennen lapsen tekoa, että se ei aina varmasti ole terve?
Vierailija kirjoitti:
Nepsy ei koskaan lähde kotoa. On vanhempien kuolemaan asti.
Lähti 18 vuoden iässä, omasta tahdostaan, ja hyvin on pärjännyt. Erityisen vanhemman luulisi tietävän paljonko tuokin sateenvarjotermi pitää allaan.
Se lapsi nyt vaan kuuluu siihen sun omaan elämään. Ei ole irrallista muuta elämää olemassa.
Kikkelis kokkeli, vilkaisepas peiliin, löytyiskö sieltä syyllinen?
Nepsy terveysongelmat ovat voimakkaasti periytyviä. Eli ennenkuin ryhtyy lapsenteko puuhiin niin kannattaa miettiä, omaa sekä toisen vanhemman terveystilaa tältä osin + molempien sukutaustaa. Niin osaa sitten varautua tulevaan lapsen kanssa.
Musta tuntui tuolta samalta vielä muutama vuosi sitten. Myös nepsy. Nyt se lapsi on ollut kaksi vuotta itsenäisesti maailmalla, ja olen toipunut uupumuksesta, se on se mikä saa kaiken näyttämään mustalta ja loputtomalta. Toivottavasti saat lepoaikaa ja apua jostakin, pientäkin. Toivon voimia, that too shall pass.