Oletko samanlainen kuin lapsena?
Kommentit (9)
Ei ihmiset muutu. Luonne kehittyy parin ensimmäisen ikävuoden aikana. Olen edelleen vähäpuheinen, määrätietoinen ja dominoiva. Joku tuntematon idiootti edelleen luokittelee minut ujoksi :D
En varmaan luonteeltani täysin erilainen ole, mutta lapsena olin mahdottoman arka ja ujo, nykyään ihan normaaliin sosiaaliseen vuorovaikutukseen pystyvä, toisten seurasta nauttiva aikuinen.
Vielä yläasteella olin kiltti kympin tyttö, nyt pärjään töissä yläkoululaisten koheltavien poikien kanssa siinä missä moni muukin, ja oikeastaan tykkään enemmän olla tekemisissä vähän vilkkaampien oppilaiden kanssa kuin entisen itseni kaltaisten. Yritän muistutella itseäni, että nämä hiljaisetkin voivat vielä tulla ulos kuorestaan - ja tietysti kelpaavat myös hiljaisina...
Mä olin lapsena hyvin ulospäinsuuntautunut. Olen edelleen, jossain määrin, mutta vuodet ovat lannistaneet, tuoneet mukanaan varauksellisuutta ja toisaalta opettaneet olemaan hiljaa.
Olen. Olen vakava, rauhallinen, yksinviihtyvä introvertti kuten lapsenakin.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:45"]
Mä olin lapsena hyvin ulospäinsuuntautunut. Olen edelleen, jossain määrin, mutta vuodet ovat lannistaneet, tuoneet mukanaan varauksellisuutta ja toisaalta opettaneet olemaan hiljaa.
[/quote]
Samaa täällä, mun ajatuksenjuoksu oli lapsena vähän erikoista ja huonosti tilanteisiin sopivaa. Nykyäänkin olen usein mieluummin hiljaa kuin että sanoisin, mitä ensimmäisenä mieleen tulee :)
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:45"]
Mä olin lapsena hyvin ulospäinsuuntautunut. Olen edelleen, jossain määrin, mutta vuodet ovat lannistaneet, tuoneet mukanaan varauksellisuutta ja toisaalta opettaneet olemaan hiljaa.
[/quote]
Samaa täällä, mun ajatuksenjuoksu oli lapsena vähän erikoista ja huonosti tilanteisiin sopivaa. Nykyäänkin olen usein mieluummin hiljaa kuin että sanoisin, mitä ensimmäisenä mieleen tulee :)
[/quote]
Siis nykyään, ei nykyäänkin...
Mä olin lapsena todella villi, herkkä myös. Nykyisin olen itsekseni viihtyvä hermoheikko erakko.
Osittain ehkä. Kukapa olisi täysin... olin aika arka, ujo ja herkkä lapsena. Nykyään en niinkään, mutta edelleenkin viihdyn enemmän pitkiä aikoja omissa oloissani kuin ihmisten seurassa.