viisivuotias puri hoitajan eläkkeelle turussa

Olisiko hoitajassa kenties jotain mikä sai lapsen käyttäytymään näin? Ammattitaidoton.

Miksi se raivokohtaus tuli? Miksei lapsen annettu raivota rauhassa kunnes rauhoittuu? Miksi otettiin kiinni väkisin, vaikka se nimenomaan eskaloi tilannetta? Miksi lapsen tunteet yritettiin tukahduttaa? Kuunneltiinko lasta ylipäätään yhtään, ja kysyttiinkö edes mikä häntä vaivasi? Ei raivokohtaukset tyhjästä tule, lapsi on jostain syystä kokenyt tulleensa oikeusmurhan uhriksi ja protestoinut.

Tässä ketjussa on taas esimerkkejä vanhemmista, jotka puolustavat lapsensa käytöstä, oli se mitä tahansa. Te urpot ette tajua, että teette isoimman karhun palveluksen sille lapselle. 

Ihmettelen, miten kukaan suostuu työskentelemään päiväkodissa tai koulussa, sillä palkalla mitä siitä maksetaa. Veikkaan, että nämä alat tulee olemaan 10.v päästä niitä, joihin ei löydy työntekijöitä. Kiitos vanhempien kasvatusvastuun puutteen ja käsittämättömän kulttuurin, jossa nykyään lapsilta sallitaan mitä vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vain häiriintyneet lapset puree.

Normaalit lyö ja huitoo ja huutaa.

Pureminen menee ihan samaan kategoriaan kuin lyönnit ym. Ei pureminen jotenkin olennaisesti eroa muusta aggressiivisesta käytöksestä pienen lapsen näkökulmasta. Taaperot jopa usein herkemmin purevat kuin lyövät. Ihan sen vuoksi, että puremiseen ei tarvitse kovinkaan motorisia taitoja ja muutenkin alle 3-vuotiaat tekevät suulla paljon: laittavat leluja, kiviä yms. suuhun.

Se lapsi voi purra myös häiriintyneen ympäristön vuoksi. Tai ihan vain uhman vuoksi. Olen nähnyt lukuisia ihan normaalien perheiden normaaleja lapsia, jotka ovat purreet taaperoikäisinä.

-vakaope

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani oli erityisen haastava, alle kouluikäinen muksu. Riehui jatkuvasti juurikin purren jne. Lopulta ei auttanut kuin isän kenkäistä taju pois, niin johan oltiin taas nöyrää. Nautin suunnattomasti kun tuttavani kertoi miten huuto katkesi kuin seinään. Uprasti toimittu, ei ne muuten opi.

Oppivat että väkivalta on hyväksyttävää, ja niinpä me eletäänkin maailmassa joka on täynnä väkivaltaa.

No nyt nyt ...täällä lienee sama väkivaltaa ihannoiva yksi ja sama joka on kuristamassa ja lyömässä koukkua palleaan. En hyväksy minäkään puremista (pikkulapsista jotka tollai käyttäytyy tulee psykoja isona, uskokaa pois). Mutta ei nyt pentuja hakata. Ne vaan pitää pystyä voimakeinoin oikeasti taltuttamaan ja panna lääkehoitoon. Ja ottaa pois normaalien luota.

Sekopäinen muksu. En tunne yhtään lasta, joka saisi tuollaisia kohtauksia. Sen siitä saa, kun ei kasvateta niitä lapsia. Harvalla tuo on niin neurologista, valtaosa tulee vanhempien ryhdittömyydestä ja omasta huonosta käytöksestä sekä epäloogisesta kasvatuksesta. Vanhemman tehtävä on olla lapselle esimerkkinä. Jos vanhempi raivoaa ja kirkuu, lapsi matkii häntä. Jos vanhempi käyttäytyy sivistyneesti ja toisia kunnioittavasti, se tarttuu lapseen. Epäloogista kasvatusta voi laiskakin vanhempi välttää, kun tekee vähemmän sääntöjä. Less is more. Vaikka sääntöjä olisi vain kaksi, pidä niistä kiinni. Älä kiellä, salli, nalkuta ja kälkätä jatkuvasti vailla tehoa. Jos kiellät, huolehdi, että kielto menee jakeluun. Jos et jaksa vahtia, älä kiellä. Säästä huutaminen niihin tilanteisiin, kun oikeasti haluat tehoa komentoosi.

Päiväkodeissa hoidetaan myös kaikenlaiset erityislapset. Omistani toinen oli pienenä hyvin väkivaltainen, eikä tuntunut kehittyvän sitä tajuakaan siihen, kuinka paljon toista voi satuttaa (vieläkin on haastetta, mutta onneksi ihan erilaista jo elämä sen suhteen nykyään). Kevadiagnoosin sai virallisesti vasta 5-vuotiaana, ja jos häntä olisi pienempänä väkisin pidetty esim. holdingissa niin, että olisi vaan siinä melt down -raivarissaan saanut lisää kierroksia, olisi voinut käydä näin. Diagnoosia ei kyllä vielä ollut, mutta erityisyys oli jo selvää päiväkotiin mennessä, joten tuollaiseen ei mikään meillä johtanut - mutta voin hyvin kuvitella, miten tuollaiset tilanteet syntyy.

Ja ei, emme tehneet hänestä kasvattamalla kevaa, hänellä syyt oli olemassa jo kohdussa, niitä ei vaan syntymän hetkellä vielä tiedetty.

Tätä on ehkä jotenkin turhakin tarkastella tavallisten lasten kasvattamisen kokemuksella, luulen. Aika harva tapaus puree tosissaan hermoon asti.

Ja toki tässä vielä komplisoitunut tilanne tuon CRPSn takia. Todella huono tuuri ja todella ikävää.