vinkkejä miten jaksaa seinien kaatuessa niskaan

Pelottaa ihan hemmetisti!

Eilen sain kuulla toisen lapseni olevan erityislapsi ja pääsevän erityispäiväkotiin. Nuorempi lapsi kehittyy ikätovereidensa tavoin,  ja jatkaa vanhassa päiväkodissa. Vaimo lähti kävelemään muutama kuukausi sitten ja minä rupesin aikuisopiskelijaksi syksyllä jääden aikuisopintotuelle. Olen autoton ja vanhemman lapsen tuleviin pvk. Matkoihin tulee menemään päivittäin reilu tunti "ylimääräistä". Nyt olen pystynyt opiskelemaan kotona mm. tenttiviikoilla vajaa 2 tuntia aamuisin ennen lasten heräämistä. Jos koulussa on aikataulu mahdollistanut,  olen käynyt salilla. Siitä en suostu luopumaan. Pakko olla joku paikka,  jossa pääsee rentoutumaan. Turvaverkkoa meillä ei ole. Lapset nukutettuani on aika mennyt kotiaskareissa,  joiden jälkeen olen nukahdellut sohvalle. Joululomalla oli tarkoitus levätä ja viettää perheaikaa,  mikä siis muuttui kerrasta exän tehtyä päätöksensä. 

Olen nyt muutaman viikon miettinyt jatkanko unelmaani ja opiskelen,  vai anelenko vanhalta työnantajaltani jos voisin keskeyttää vapaani ja palata työhöni,  jossa olen hyvä mutta missä en mitään saa itselleni. Pahoittelen pitkää sepustusta,  kun tarkoitus on vain kysyä keinoja joilla muut ovat jaksaneet kun seinät kaatuneet niskaan. Voisin ehkä joistain kokemuksista saada vinkkejä joista ammentaa voimaa.