Mitä ajattelet 20-vuotiaasta jolla on jo perhe, omakotitalo ja perunamaa?

Ajattelen, että varmaan on pitänyt aika paljon tehdä kaikkien noiden asioiden eteen, että ne on tuossa iässä saavuttanut. Saatan ajatella myös, että onko saanut elämässään joitain isompia asioita (kuten omakotitalon tai rahat siihen) täysin valmiina eteensä, ja onko esimerkiksi vaikka työpaikkaa ja sen saantia helpottaneet vaikka suhteet oikeisiin henkilöihin. Onhan kaikki tuo nimittäin harvinaista tuon ikäiselle. Itse en tunne ainuttakaan vastaavaa tuonikäistä henkilöä.

Lahkolainen

Ajattelisin lähinnä että kiirettä on pitänyt. Mutta jos ko. nainen on elämässään onnellinen, ei voi ajatella että nuoruus olisi heitetty hukkaan.

Ekana ajattelin, että asuu maalla/pikkupaikkakunnalla. Siellä pariudutaan aikaisin. :D

Nostan hattua! Varsinkin jos talousasiat ovat itse hoitaneet. Hienoa että nuoret pärjäävät ja ovat onnellisia.

Kateellinen varmaan olisin :D Mutta siis ihanaa! Itsekin olisin siihen halunnut, mutta "valitettavasti" jo 21v ikää ja asun edelleen opiskelijakämpässä, ei ole töitä tiedossa ja lapsestakin voi vielä vain haaveilla.

Että menee hirveesti aikaa siivoamiseen.

Ajattelisin kyllä, että nuoruutensa on heittänyt hukkaan ja pitänyt liian kiirettä. En pitäisi minään älykkönä tällaista ihmistä. JA ajattelisin että 30vuotiaana tuo on viimeistään yh, liian nuorena "saanut" nämä kaikki.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:07"]

Ekana ajattelin, että asuu maalla/pikkupaikkakunnalla. Siellä pariudutaan aikaisin. :D

[/quote]

Sama mulle tuli mieleen.

Ajattelisin että missähän tuokin on nelikymppisenä.

Paljon velkaa, pikkusen vanhempi duunarimies ja asuu "taajamassa", mutta perifeeriassa. En tietenkään pahalla, kaikki ei voi olla korkeakoulutettuja. Kiva, että joku haluaa tehdä niitäkin hommia, joissa diplomi-insinööri kyllästyisi.

Olen itse 20v ja olisin jo aivan valmis tuollaiseen elämään :) taloa olen avomiehen kanssa katseltu maaseudulta

Tylsä, konservatiivinen, yksinkertainen, mahdollisesti uskonnollinen ihminen. Tuskin meillä olisi paljoakaan yhteistä.

Ajattelen, että tuotako se sitten on seuraavat 50 vuotta. Seuraava ajatus on, että täytyy tulla joku ikäkriisi jossain vaiheessa tai joku muu vimma elää ja kokea.

Itse kokisin epäonnistuneeni elämässä, jos olisin tyytyväinen tarjoilijana. Mikäli se on tälle 20-vuotiaalle vain väliaikainen työ, silloin ok.

Ensimmäinen ajatus oli, että mies taitaa olla vähän vanhempi? Muuten hyvä hyvä, kaikki tyylillään :) oli minullakin 20-vuotiaana jo vastasyntynyt esikoinen, olin naimisissa ja osa-aikatyössäkin. Omaa kotia ei ole ostettu, siihen vaaditaan vähän enemmän täällä pk-seudulla ja ihan nollasta ollaan nykyiseenkin keskiluokkaiseen elintasoon omalla työllä noustu joten vielä on paiskittavaa jos meinaisi vielä talonkin ostaa :) mieheni on vain muutaman vuoden vanhempi minua, mutta ihan hyvässä työssä jo.

Ajattelisin, että mitä hittoa se sillä perunamaalla tekee.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 20:13"]Ensimmäinen ajatus oli, että mies taitaa olla vähän vanhempi? Muuten hyvä hyvä, kaikki tyylillään :) oli minullakin 20-vuotiaana jo vastasyntynyt esikoinen, olin naimisissa ja osa-aikatyössäkin. Omaa kotia ei ole ostettu, siihen vaaditaan vähän enemmän täällä pk-seudulla ja ihan nollasta ollaan nykyiseenkin keskiluokkaiseen elintasoon omalla työllä noustu joten vielä on paiskittavaa jos meinaisi vielä talonkin ostaa :) mieheni on vain muutaman vuoden vanhempi minua, mutta ihan hyvässä työssä jo.
[/quote]

Ei siis sillä, että ikäero olisi jotenkin huono asia vaikka tuo vähän siltä kuulostikin :D

Mietin onkohan siinäkin yksi pari joka on mennyt yhteen aivan liian nuorena.. Valitettavasti näitä on tullut kotiseudulla liian paljon vastaan, nuorin naapureistani on ollut 17-vuotias kun sai ensimmäisen lapsen ja vanhin oli n. 2-kymppinen. Eroaalto iski kun rouvat alkoivat täyttämään 40-vuotta: kaksi lähti etsimään kadonnutta nuoruutta (baareja, alkoholia, yhden yön juttuja), yksi muutti ulkomaille jättäen lapset ja miehen jälkeen ja yksi halusi mietintäaikaa avioliittoon ja on nyt asunut 2 vuotta toisessa kaupungissa, sillä välin kun mies hoitaa nuorimpia lapsia (ala- ja yläaste -ikäisiä). Kaikkia yhdisti nuorena hankitut lapset, maallemuutto ja reippaasti vanhempi mies.
.
Näin ei todellakaan käy kaikkien kohdalla, mutta mitä lapsuusajan naapureita olen seurannut niin liian usein. Kylällä on vielä yksi pariskunta jäljellä jossa nainen sai esikoisensa 18-vuotiaana ja ainakin vielä 20 vuoden jälkeen ovat edelleen yhdessä ja onnellisia.

En mitään. Minulla oli myös alta 25v 'kaikki' (aviomies, lapsi ja kallis omistusasunto). Ne nyt vaan on sellaisia elämään kuuluvia asioita: Pakkohan sitä jossain on asua ja omaan perheeseen voi kuulua vaikka pelkkä mies, tai pelkkä kissa. Minulla se on lapsi ja mies. Olen opiskellut ammattiin josta riittää varmasti elämäntyöksi. Ja kyllähän sitä 20v perheellinen ja talollinenkin voi tehdä vielä mitä vaan elämässään. Ei sitä tarvitse odottaa jotta on valmis jämähtämään kun tulee aika perheelle ja vaikka sille talolle.