Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten eroon epävarmuudesta tapailuvaiheessa?
27.01.2015 |
Inhoan tätä piirrettä itsessäni. Aina, kun tapailen jotain, alan olemaan todella epävarma ja hetkittäin ahdistunut. Vaikka tapaamisella olisi kaikki mennyt hyvin ja jatkosta puhuttu (ts. todettu, että on molemminpuolinen halu nähdä vielä), alan ihan vainoharhaiseksi mielessäni ja saan todella tsempata, etten joko ala piinaamaan viesteillä tai totea vaan kylmästi että parempi varmaan jättää tähän. Miehen silmiin olen siis ihan normaali, en laita mitään häiriintyneitä ruikutusviestejä tai roiku, mutta oma päänsisäinen myllerrys on valtava.
Nytkin hetkittäin tuntuu hiton hyvältä ja kivalta, seuraavassa hetkessä ahdistaa niin että rintaa puristaa, sitten taas mietin että ei se varmaan enää halua nähdä ikinä, mietin että tapailee varmaan muita samalla ja odottaa vaan löytävänsä paremman. Ja sitten mietin että tekisi mieli laittaa viestiä että sori, ei tästä tule mitään.
Todella rasittavaa olla näin epävarma nyhverö, miksen vaan osaa ottaa rennosti? Eihän tämä ole elämän ja kuoleman kysymys, lähellekään. Saakeli :D
Kommentit (17)
Mulla ollut aina tuollaista. Olis luullut, että vanhemmiten oppii ottamaan rennommin, mutta ei näytä siltä. Jotenkin ihmeellisesti olen onnistunut saamaan miehen ja lapsia. Mun mies sitten vaan otti haasteena sen, että minä oon sekopäinen alussa. Ja kyllähän se siitä sitten tasaantui, kun epävarmuus vähitellen väheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en pelkää, että mies jättää, mutta muuten oon aika ujo monissa asioissa. Menee energiaa ihan hukkaan, kun on sellainen ja hiljaiset hetket ahdistavat, jos ei keksi puheen aihetta.
Tunnistan aloittajan viestistä itseni. Nyt ei ole kysymys edes mistään tapailusta, vaan ihan puhtaasti seksistä. Toissa viikonloppuna mies totesi, että mitään hammasharjoja et sitten tänne ala jättämään. Meillä on hyvin suorasukainen tapa kommunikoida, joten en ottanut tuota millään tavalla loukkaavana kommenttina. Ilmeisesti hän kuitenkin oli ajatellut, että jatkoa seuraa. Viime viikonloppuna kyselin, mitkä ovat viikonlopun suunnitelmat, mies ilmoitti olevansa reissussa. Pari viestiä vaihdettiin siinä pe-la, sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Ja minä olen kuin höpsähtänyt teini, mietin täällä että kuulenkohan hänestä enää mitään. Noh, katsotaan rauhassa mitä tuleman pitää, en viitsi kuitenkaan viesteillä ahdistella. Ottanee itse yhteyttä, jos haluaa tavata, suorapuheisena ihmisenä kyllä sen uskaltaa tehdä.
Meillä ei hiljaisia hetkiä olekaan (siis sellaisia kiusallisia, ettei keksisi puhuttavaa). Olen aivan ihmeissäni kuinka olenkaan tavannut sellaisen, kenen kanssa kaikki vaan loksahtaa paikalleen, kenen kanssa on helppo olla ja tuntuu, kuin olisi tuntenut aina. Mutta olen niin epävarma siitä, tunteeko mies samoin. Jotenkin olen niiiin innoissani ja todella haluan katsoa, voiko tästä tulla jotain, olen todella kiinnostunut tapaamaan häntä että pelkään, ettei mies tunnekaan samoin tai että hän tosiaan pyörittää muita samalla tai etsii parempaa.
Vaikka mies siis ei ole antanut merkkiäkään siitä etteikö haluaisi vielä tavata.
Saatanan päänuppi kun laittaa kaiken sekaisin... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ettekö te puhu tunteista tai etkö näe sitä hänen silmistään ja käytöksestään, miten sua kohtelee?
Siis kuten sanoin, mies ei ole antanut merkkiäkään etteikö kiinnostaisi. Puhuu avoimesti tunteistaan, tai ei nyt ole julistanut rakkautta mutta on kehunut miten kivaa oli (tavatessa), on sanonut haluavansa tavata uudelleen, ottaa itse lähelle, pussaa, laittaa viestiä (joskaan ei päivittäin, kuten ei kai kaikki muutkaan). Olen itse myös pyrkinyt käytöksellä ja sanoin antamaan kuvan, että viihdyn hänen kanssaan ja jatko on toivottavaa.
En silti voi sille mitään että mahassa myllertää, olo on hiton typerä ja kyllä, epätoivoisen oloinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos keskustelusta, otan vertaistukena. Musta alku on aina myös tosi hankalaa. Vaikka on ihastunut ja kaikki vois olla ihanaa. Tai onkin, mutta myös vaikeaa.
Mulla vaikeus johtuu siitä, että nähdään aika harvoin. Välillä ehdin ajatella vaikka mitä. Kun nähdään, kaikki on hyvin. Mutta sillä välillä. Ensin on järkyttävä ikävä, se vaihtuu ajan kuluessa kiukkuun ja epävarmuuteen. En halua kuitenkaan kiukutella ja valittaa enempää kuin tarpeellista. Koko aikaakaan en haluaisi roikkua toisessa, mutta viikossa tulee jo paha mieli, jos ei nähdä. Uutta, vähän vielä vierasta ihmistä on vaikea pitää mielessä kauaa ilman että on tilaisuutta nähdä ja jutella.
Raastavaa.
Samaa ongelmaa täällä... :/ luulin se minäkin että ikää kun tulee niin ongelmasta pääsisi vaan ei....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kiva" kuulla että meitä on muitakin! Me olemme vasta hyvin lyhyen aikaa tapailleet, mutta olen itse ollut aina nopeasti kiinnostuvaa sorttia (jos siis mies vaikuttaa kiinnostavalta), mutta tiedostan että kaikki eivät ole tällaisia ja ehkä siitäkin johtuu epävarmuus osittain, etenkin tässä vaiheessa kun toista ei oikeasti kunnolla tunne.
Pahin skenaario mielessäni olisi se, että mies olisi hitaasti lämpeävää sorttia ja itse olemalla selkeästi ihastunut ahdistaisin miestä ja hän jättäisi leikin kesken.
Todella turhauttavaa, tunnen itseni noin viisitoistavuotiaaksi.. :D ap
*panee muistiin* älä sekaannu muihin kuin maksullisiin naisiin ja niihinkin max tunniksi kerrallaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:29"]*panee muistiin* älä sekaannu muihin kuin maksullisiin naisiin ja niihinkin max tunniksi kerrallaan
[/quote]
Joo, pane sinä muistiin vaan.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:29"]*panee muistiin* älä sekaannu muihin kuin maksullisiin naisiin ja niihinkin max tunniksi kerrallaan [/quote] Joo, pane sinä muistiin vaan.
[/quote]
Väitätkö ettei ketju ole täynnä retardeja naisia?
Ei voi olla kaikki niin vaikeaa teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:29"]*panee muistiin* älä sekaannu muihin kuin maksullisiin naisiin ja niihinkin max tunniksi kerrallaan [/quote] Joo, pane sinä muistiin vaan.
[/quote]
Väitätkö ettei ketju ole täynnä retardeja naisia?
Ei voi olla kaikki niin vaikeaa teille.
[/quote]
Tiedätkö, mikä retard on suomeksi? Aika paksua käyttää sitä sanaa tässä yhteydessä.
Vanha ketju, mutta nostetaan.
Samat fiilikset täällä - ärsyttää, kun ahdistaa jotenkin tämä alkusuhteen epävarmuuden aika vaikka mies on kaikkea mitä voi toivoa. Omat epävarmuudet vaan nostaa päätään ja tekisi just mieli vaan heittää hanskat naulaan "varmuuden vuoksi". Maalailen suhteesta ja miehestä piruja seinille vaikka kerrassaan mitään aihetta ei ole :D Paitsi oma sekopäisyys.
Tuntuu, että olen miehellekin tosi epäselvä kommunikaatiossani: jos vaikka ehdotan jotain yhteistä tekemistä ja mies ei ehdi/ehdottaa jotain muuta, peruutan todella nopeasti pois ja menen ihan ihmeelliseen "en mää nyt mitään tarvi, älä nyt vaan mun vuoksi mitään järjestä, näe vaan niitä kavereitasi se on tärkeempää!!!" -tilaan. Eli vuorotellen olen aktiivinen ja sit taas välttelen. Toistaiseksi mies on kärsivällisesti jaksanut tätä säätämistäni, mutta saa nähdä että jaksaako pitkään :D Jos joku on onnistunut kehittämään itseään asiassa, mielelläni kuulisin että miten.
Olen niin monta suhteen alkua pilannut omalla epävarmuudella, että ainoaksi keinoksi jäi lopettaa deittailu ja hankkia itsetunto. Nykyään en enää ole epävarma. Mutta tajusin viihtyväni paremmin sinkkuna. Itselleni epävarmuus taisi viestiä siitä, etten oikeasti halunnut suhdetta.
Alue: Aihe vapaa
Niin, miten tulla toimeen pelon kanssa? Siitähän on kysymys. Miten oppia luottamaan, että nyt ei tarvitse päättää, tämä menee niin kuin pitääkin mennä.
Minä itse olen hengellinen ja kohtalonuskoinen, se helpottaa. En osaa neuvoa, miten ei-kohtalonuskoiset tässä asiassa toimivat.