nukahtaminen omaan sänkyynsä.
Tilanne on se että poikamme 2v 2kk on nukkunut yöt mun vieressä. Kun menen nukuttamaan häntä niin hän vaatii mua erittäin lähelle ja mun täytyy jopa kietoa käteni hänen ympärilleen.
Olen aina suunitellut että teen läksyjä ja muita koulutöitä kun saan poja nukkumaan, mut monesti nukahdan itekki ja se läksyjen teko mahollisuus menee hukkaan. Ja isän viereen ei suostu nukahtamaan vaan mun pitää olla aina nukuttamassa.
Siskoni ehdotti että opetan hänet nukahtamaan ite sänkyynsä ja niin aion tehdäkki. Pinnasänky on ollut nurkassa, mutta siellä on ollut kaiken maailman krääsää. Nyt otin krääsät pois ja petasin pinnasängyn. Meen kohta koittamaan ekaa kertaa onneani.
Kun hain hänet tarhasta, kysyin hoitajalta miten hänellä onnistuu päiväunille meno, ovatko lähellä, mutta sanoi että poika menee ite omalle patjalleen ja hän on vähän matkan päässä pojastamme. Ja poika nukahtaa itestään. Kerroin meidän tilanteen ja kysyin onko hänellä neuvoja. Hän ehdotti että vaikka poika itkisiki niin en ottaisi häntä pois enkä olisi huomaavinanikaa häntä. Ennen nukkumaan menoa luen iltasadun ja sit sanon että äiti menee vähän matkan päähän ja sä alat nukkumaan. Sitten jos hän tulee pinnasängystä pois niin mä meen vaan laittamaan hänet uudestaa sinne. Aluks on rankkaa mut kyl se siitä.
Ite olen aatellut samaa ja nannyssaki on neuvottu tekemään juuri noin. Mutta oisko teillä muita ideoita vai onko tossa ainoot mahollisuudet saada hänet oppimaan että ei tarvi äidin olla vieressä jotta voi nukahtaa? Miten teidän lapsi/lapset oppivat nukahtamaan itestään sänkyynsä ja kuin vanhoja oli?
No mä lähen nyt koittamaan onneani ja tuun myöhemmin katsomaan oonko saanut vastauksia. = )
Kommentit (2)
Eilen istuin pinnasängyn vieressä ihan hiljaa ja poika ei kauheesti itkenyt vaan lähinnä liikehteli sängyssä. En reagoinut muuta ku silloin ku yritti heittää tyynyn lattialle, ottaa patjan pois tai tulla ite pois. Mä lopuks tein niin että pistin käden pinnojen välistä siihen hänen lähelle ja silloin hän rauhottui ja nukahti. Aikaa kului 45 minutia.
Tänäiltana menin vähän kauemmas ja tänään hän yritti herättää huomiota sanomalla " kakka" ja kerran kurkkasinki sinne vaippaan mutta kun mitää ei siellä ollut niin sen jälkeen en reagoinut hänen " kakka" huutoihin. Sitten hän oli mukamas heittämässä tyynyä pois sängystä mutta kun en reagoinut mitenkään niin hän veti sen tyynyn takas sänkyyn. Ja sitten hän potki niitä pinnoja mut ku en reagoinut niin kyl se lopetti senki. Meni tasan tunti ennen kun nukahti eli kauemmin mitä eilen, mutta syynä voi olla se että olin vähän kauempana eikä mun kättä ollut siinä lähellä.
Tuo " unikoulu" ei ole helppoa kun selkä meinasi mennä tunnin istumisesta plus meinasin nukahtaa. Ja se ei oo hyvä piilareiden takia. Olen toki varautunut siihen että takapakkia voi tulla ja siksi mietinki miten toimia huomenna sillä nythän nukutus kesti 15 minsaa kauemmin joten tavallaa tuli takapakkia. Menenkö silti huomenna vielä kauemmaksi mitä tänään vai pitäisikö pysyä samassa paikassa kun tänään vai peräti mennä takas siiihen lähelle pinnasänkyä?
Mielellää lukisin myös lisää kokemuksia asiasta. Kiitos!
meillä oli hieman erillainen tilanne lasten kanssa kun sinulla, olen aina pitänyt omassa sängyssä nukkumista tärkeänä, mutta on meilläkin " ongelmia" ollut...
Aluksi piti istua lasten huoneessa kunnes lapset nukahtivat, en siis kosketellut silitellyt tai muuta vastaavaa ja istuin hiljaa tuolissa, sängyn vieressä. siitä pikku hiljaa opettelin lähtemään pois iltasadun ja hyvänyön suukon jälkeen.
hermoja tuo vaihe vaati, ja meilläkin koettiin takapakkeja, joten älä odota että lapsi oppii omaan sänkyyn nukahtamisen päivässä.
opettele kuuntelemaan lapsen itkua ja vaatimuksia kriittisesti, meillä ainakin kaksi vuotias yrittää välillä vedota äitiin itkulla, mutta kun mitään oikeaa hätää ei ole täytyy pysyä " kovana" eikä taipua jokaiseen itkuun...
Neuvolassa minua neuvottiin seuraavalla tavalla: kun lapsi huutaa tai itkee sängyssä, käy sanomassa vain hyvää yötä, älä kysele " mikä nyt on? mitä kaipaat?" sillä se vaan palkitsee lapsen itkusta.
joka kerta kun joudut käymään lapsen luona rauhoittelemassa, tee se etäisemmin ja vähä eleisemmin. lopuksi et enää edes sano mitään, et katso lapseen jnejne...
lapsi oppii ettei saa äidin huomiota venyttämällä nukkumaan menoa itkemällä.