Olen tajunnut mikä on saanut minut valitsemaan huonoja miehiä
Oma isäsuhteeni. Opin siihen, että on ok että mies saa minut itkemään ja tuntemaan oloni huonommaksi. Näin kävi lukemattomia kertoja lapsuudessani. Edellisessä parisuhteessani oli paljon henkistä väkivaltaa, samoja tunteita tunsin kuin silloin lapsuudessa isäni kanssa. Halusin miellyttää miestä, enkä hahmottanut mikä on ”normaalia”.
En uhriudu, mutta on tietyllä tavalla helpotus kun ymmärsin tämän yhteyden.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Katkaise kierre ja valitse nainen.
En, vaan valitsen nyt erilaisia miehiä. Tosin viihdyn oikein hyvin yksin. En koe tarvitsevani ketään rinnalleni. Ehkä en ole vielä edes kunnolla toipunut tuosta edellisestä suhteestani.
Ap
et ole itse häävi nainen joten miksi luulet edes saavasi parempaa
Vierailija kirjoitti:
et ole itse häävi nainen joten miksi luulet edes saavasi parempaa
Onko tämän tarkoituksena yrittää triggeröidä? :D Voimia sinulle sinne!
Ap
Onnea, Ap. Kaikki eivät koskaan tajua!
Minulla taasen se, ettei nuorempana ollut oikeastaan mitään muuta kriteeriä kuin se että mies kelpuutti minut.
Ja tosiaan just noin päin, että kuvittelin kuinka minun pitää kelvata ja sen eteen olin käytännössä valmis vaikka seisomaan päälläni. Ei tosiaan silloin käynyt edes mielessä, että kelpaako mies minulle..
Näin jälkeenpäin tuntuu todella hurjalta kun asiaa ajattelee noin päin. Ei todellakaan ollut mitään järkeä noissa parisuhteissa. Ja kiitos noiden olin jo 25-vuotiaana täysin kypsä kaikkiin miehiin eikä parisuhteessa elämistä tehnyt enää mieli edes harkita vaikka perhekeskeinen ihminen olenkin.
Joo, saman olen tajunnut itsekin. Samalla on tosi ristiriitainen olo siitä, pitäisikö vanhenevaan ja raihnaiseen isään kuitenkin olla yhteydessä. Ei tajua, minkälaista vahinkoa on tehnyt ääliöinnillään (kummallekin tyttärelleen) enkä jaksa käydä näitä keskusteluja näin vuosikymmenten viiveellä. Ei ottaisi teoistaan ja sanoistaan kuitenkaan vastuuta.
Jaksoi aikansa ihmetellä, miksei saanut lapsenlapsia. Miksiköhän tosiaan?
Oma kompromissini on, että olen tekemisissä mahdollisimman vähän, ne pakolliset vaan jotta saa oman omantuntonsa rauhoitettua (vanha, hauras ihminen kuitenkin jne). Ja kun tekemisissä ollaan, pidän puheet superpinnallisella onilmojapidellyt-tasolla, muuta hän ei ole ansainnut.
Nyt kiitos koronan ei ole ollut pariin vuoteen pakko nähdä, asumme toisilla puolen Suomea mutta nyt jouluna on yhden päivän pakkopullatapaaminen edessä. Sitten saa varmaan vuoden taas olla näkemättä.
Johtuu siitä, että sinun itsetunto on romutettu. Et välitä, miten sinulle käyttäydytään. Houkuttelee seuraasi erityisesti narsistisia miehiä. Tarvitset kehittää itsetuntoasi, että "tavalliset" miehet kiinnostuvat sinusta. Itselläni on tämä kehitysprosessi menossa ja alkaa tuoda tulosta.
Mulla on hyvä isäsuhde mutta huono äitisuhde. En oo ikinä seurustellut ja vedän puoleeni jollakin tapaa häiriintyneitä tai ainakin hyväksikäyttäviä miehiä.
N24
Vierailija kirjoitti:
et ole itse häävi nainen joten miksi luulet edes saavasi parempaa
Millä perusteella sanot noin ap:stä? En tiedä, onko aloitus provo vai ei, mutta kiinnostaisi tietää, miten joku tekee tuollaisen arvion tuon aloituksen perusteella.
Eiköhän se olisi aika hakeutua laitoshoitoon, jos ei kykene itse kantamaan vastuuta omista tekemisistään. Kyllä sinä itse olet valinnut jokaisen poikakaverisi ja miesystäväsi. Suomessa hyvin harvalla vanhemmalla on mitään sanaa lastensa parinvalintaan. Sapettaa tuommoinen vastuunpakoilu omista henkilökohtaisista valinnoista. Tuo vastuunpakoilu yhdistettynä "nainen on aina uhri" -asenteeseen takaa kyllä sen, että onnistunutta parisuhdetta ei ole odotettavissa tulevaisuudessakaan.
Katkaise kierre ja valitse nainen.