Mies ei tietä mitä haluaa
Seuraava teksti lainattu tukinetistä:
Seuraa pitkä teksti, ja olen äärimmäisen kiitollinen jos joku jaksaa lukea läpi!
Tilanne on se, että olen seurustellut miehen kanssa pari vuotta, ensimmäiset puoli vuotta olivat uskomattomia, vei minulta jalat alta, kehui maasta taivaaseen ja kuvittelin ettei tällaista voi olla. Puolen vuoden jälkeen tuli ensimmäinen takapakki, sillä oma eroprosessini virallinen osuus viivästyi ja mies päätti erittäin huonona päivänä ”piristää” minua sillä, että mm. oli mennyt kehumaan työpaikkansa työntekijää julkisesti kauniiksi palaverissa, mitä ei tokikaan minusta sanoisi ja tietää oman itsetuntokriisini ulkonäöllisesti.. Olimme toisiimme sitoutuneet täysin ja sovittiin, että vain me olemme toisillemme. Mies ei enää jaksanut niin kehua tai panostaa, minä järjestin yllätyslahjoja, piknikejä, itse en saanut edes syntymäpäivälahjaa vaikka täytin pyöreitä. Välillä saimme homman toimimaan taas paremmin ja tulevaisuus näytti aurinkoiselta, mutta mies alkoi priorisoimaan kaikkia muita meidän edelle – sukulaisia, kavereita, harrastuskavereita. Vaikka olimme sopineet, että teemme yhdessä jotain tiettynä aikana, kun palaa reissusta, tuli viestiä sen jälkeen kun meidän sovittu aika meni jo, että no eihän täältä nyt lähde, nämä ovat tärkeämpiä ja jos olisit toisenlainen, ehkä hän olisi tullut ajoissa.
Tämän vuoden puolella hän sitten tapasi varatun perheellisen naisen, jonka kanssa ilmeisesti sitten juttu luisti niin, että ovat keskustelleet kaikesta mahdollisesta, sydämiä vilisi keskustelut, kun niitä näin miehen jäädessä tästä kiinni jokunen viikko sitten. Tuntui kuulemma niin hyvältä kun joku välitti ja haki sieltä tukea, kun meillä oli vaikeaa. Tässä vaiheessa sanottakoon, että mies todennut useaan kertaan, ettei hänellä ole ollut ketään sellaista tukijaa kuin minä, eikä ihminen voisi sitä paremmin tehdä eikä välittää enempää. Miehen jäädessä kiinni käänsi tekoansa minun pääosin syykseni, jos olisin toisenlainen, ei olisi tehnyt niin.
Joku sisäinen fiilis varoitteli, että heillä on jotain, mutta mies väitti pitkään, että ei ole mitään. Tappelimme paljon asiasta, ja mies päätyi esimerkiksi lähtemään yhteisen harrastusporukan mökille, jossa tämä nainen oli, päivä sen jälkeen kun kohtasin oman elämäni kriisin ja sain keskenmenon, ja vaikka rukoilin, että mies jäisi tueksi.
Kommentit (19)
Uskoit miehen osoittavan todellisen luonteensa ensihuuman aikana? Siis tuo mies on tottakai aina kaikille naisille tuollainen aluksi. Kysy siltä puhelimen naiselta onko yhtä ihana kuin miksikä sinä sen miehen ensihuumassa koit.
Itselläni käynyt lähes täysin samanlainen tarina, paitsi on-off-suhteemmw kesti lähes 4 vuotta ja saimme lapsen. Koskaan ei voitu virallisesti seurustella, kun mies ei tiennyt mitä haluaa, mutta silti aina halusi meidät (minut ja lapsen) nii paljon, ettei voinut päästää irtikään. Lopulta jätti ja pari kuukautta myöhemmin poissa oli kaikki "en tiedä mitä haluan" ja "en kykene sitoutumaan kehenkään" ja uusi tyttöystävä (virallinen, esiteltiin perheelle ja ystävillä (minua ei ikinä esitelty ystäville)).
Jälkeenpäin ja kyllä jo silloin tiesin, että kiinnostusta ei ollut tarpeeksi, mutta ottaa päähän, että kysyin mieheltä asiasta, mutta aina kielsi ja roikotti mukana vuosia.
Nyt haluaisin lähinnä vain ymmärtää miksi joku tekee noin?
Itse tiedän olleeni tyhmä ja naiivi, kun uskoin mitään mitä miehen suusta tuli, vaikka red flageja oli koko ajan esillä.
En siis syytä yksin miestä, mutta haluaisin ymmärtää millainen ihminen tekee noin? Millainen ongelma ihmisellä pitää olla, että kohtelee toista noin?
Mietteitä?
Kyllä mies tietää ihan hyvin, mitä haluaa, ja se et ole sinä.
Vierailija kirjoitti:
Uskoit miehen osoittavan todellisen luonteensa ensihuuman aikana? Siis tuo mies on tottakai aina kaikille naisille tuollainen aluksi. Kysy siltä puhelimen naiselta onko yhtä ihana kuin miksikä sinä sen miehen ensihuumassa koit.
Tämä on lainaus tukinetistä, mutta omassa tarinassani oli 90% samanlaista ja vain mietin millainen ihminen käyttäytyy kuten tarinan mies tai oma exäni. Mitä siinä taustalla voi olla, että saa ihmisen kohtelemaan toista noin huonosti?
Vai onko se vaan koska voi? Minäkin yritin aina vain luottaa, että se kiltti ja hyvä mies oli oikeasti sen kaiken pskan alla ja miehellä ollut cain niin rankka lapsuus ja nuoruus ja siksi käyttäytyy miten käyttäytyy. Yritin olla ymmärtäväinen ja tulea ja naiivisti uskoin siihen hyvää miehessä, jota vain harvoin näin.
Eli kiusaako tuollaiset miehet naisia ihan vaan koska voi, koska aina on joku tarpeeksi naiivi ja tyhmä nainen, joka antaa itseään kohdella huonosti, koska uskoo, että se alussa ollut kiltti mies on se oikea ja vaan piileskelee miehen pahan olon alla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies tietää ihan hyvin, mitä haluaa, ja se et ole sinä.
Niin, eli se on jo selvää, kysymys oli mikä saa miehen jatkamaan tällaista käytöstä ja toimintaa vuosienkin ajan. Ymmärrän, että muutaman kuukauden menee, kun odottaa sitä parempaa, mutta millainen ihminen antaa toisen roikkua löysässä hirressä vuosikausia ja lemppaa sitten pihalle, kun parempaa tulee eteen?
Ap
Mies ei viihdy yksin ja haluaa olla jonkun kanssa sen aikaa, kun etsii sellaista, johon tahtoo sitoutua. Sinä olet/olit se joku.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei viihdy yksin ja haluaa olla jonkun kanssa sen aikaa, kun etsii sellaista, johon tahtoo sitoutua. Sinä olet/olit se joku.
Joo tämä vaikuttaa myös aika selvältä.
Mutta miksi? Ovatko kaikki miehet tuollaisia? Tuskin. Mitä pitää tapahtua, että joku toimii noin?
Itse en voisi ikinä tehdä kenellekään noin ja siksi en edes osannut kunnolla ymmärtää, kuin vasta nyt 2v erosta, että on oikeasti ihmisiä, jotka lähestulkoon käyttävät muita täysin hyväkseen, kunhan omat tarpeet täyttyy.
Mitä pitää olla mennyt elämässä niin vikaan, että joku toimii noin? Ap
Eikö kenelläkään ei mitään teoriaa?
Olisitko sä ollut valmis päästämään irti, jos mies olisi suoraan sanonut haluavansa erota? Jos oot ollut valmis tekemään vauvan vaikka "virallisesti ei ikinä seurusteltu", niin kyllä se kertoo enemmän susta kuin miehestä.
Minusta sun kannattaisi ensisijaisesti miettiä sitä, että mikä on saanut sinut roikkumaan suhteessa, jossa toinen osapuoli kohtelee sinua tuohon tapaan. Etkö arvosta itseäsi?
Miehen motiivien miettiminen on toisarvoista. Mutta sun olisi hyvä tutkiskella itseäsi, ettet päädy toistuvasti samanlaiseen tilanteeseen. Täältä aihe vapaalta löytyy hyvä pitkä ketju aiheesta läheisriippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sun kannattaisi ensisijaisesti miettiä sitä, että mikä on saanut sinut roikkumaan suhteessa, jossa toinen osapuoli kohtelee sinua tuohon tapaan. Etkö arvosta itseäsi?
Miehen motiivien miettiminen on toisarvoista. Mutta sun olisi hyvä tutkiskella itseäsi, ettet päädy toistuvasti samanlaiseen tilanteeseen. Täältä aihe vapaalta löytyy hyvä pitkä ketju aiheesta läheisriippuvuus.
Amen. Mies ei todennäköisesti itsekään tiedä miksi toimii niin kuin toimii. Sillä ei kuitenkaan ole sinun elämäsi kannalta väliä. Tärkeämpää on selvittää miksi itse roikut tuollaisessa kuviossa. Ihan yhtä käsittämätöntä on oma käytöksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sun kannattaisi ensisijaisesti miettiä sitä, että mikä on saanut sinut roikkumaan suhteessa, jossa toinen osapuoli kohtelee sinua tuohon tapaan. Etkö arvosta itseäsi?
Miehen motiivien miettiminen on toisarvoista. Mutta sun olisi hyvä tutkiskella itseäsi, ettet päädy toistuvasti samanlaiseen tilanteeseen. Täältä aihe vapaalta löytyy hyvä pitkä ketju aiheesta läheisriippuvuus.
Amen. Mies ei todennäköisesti itsekään tiedä miksi toimii niin kuin toimii. Sillä ei kuitenkaan ole sinun elämäsi kannalta väliä. Tärkeämpää on selvittää miksi itse roikut tuollaisessa kuviossa. Ihan yhtä käsittämätöntä on oma käytöksesi.
Olen paljon pohtinut asiaa. Minä rakastan miestä, kaikesta huolimatta ja meillä on yhteinen lapsi. Mies on puhunut meistä perheenä ja kuinka haluaa elää yhdessä kanssamme perheenä, kuinka teemme hänet onnelliseksi. Olen yrittänyt pelastaa perheemme. Siksi olen jaksanut varmasti kauemmin kuin olisin jaksanut ilman lasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisitko sä ollut valmis päästämään irti, jos mies olisi suoraan sanonut haluavansa erota? Jos oot ollut valmis tekemään vauvan vaikka "virallisesti ei ikinä seurusteltu", niin kyllä se kertoo enemmän susta kuin miehestä.
Olisin. Monesti "erosimme" ja olimme useampia kuukausiakin erossa ja minä jatkoin elämää, tapailin miehiä, opiskelin. Mies tuli aina takaisin kertomaan, kuinka ikävöi ja haluaa perheemme takaisin.
Nyt Mies on jo lähtenyt ja minä en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, mutta edelleen tulee välillä viestiä, kuinka minä olen ainoa, jolle on koskaan voinut puhua. Minä toki olisin halunnut selvittää välit yhteisen lapsemme takia, mutta en enää. Olen yritykseni yrittänyt. Nyt vain lähinnä mietin mikä saa ihmisen toimimaan noin. Ap
Kyllä mies tietää mitä haluaa. Se et vain ole sinä, mutta sillä ei ole munaa sanoa sitä suoraan, ettei tarvii jäädä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitko sä ollut valmis päästämään irti, jos mies olisi suoraan sanonut haluavansa erota? Jos oot ollut valmis tekemään vauvan vaikka "virallisesti ei ikinä seurusteltu", niin kyllä se kertoo enemmän susta kuin miehestä.
Olisin. Monesti "erosimme" ja olimme useampia kuukausiakin erossa ja minä jatkoin elämää, tapailin miehiä, opiskelin. Mies tuli aina takaisin kertomaan, kuinka ikävöi ja haluaa perheemme takaisin.
Nyt Mies on jo lähtenyt ja minä en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, mutta edelleen tulee välillä viestiä, kuinka minä olen ainoa, jolle on koskaan voinut puhua. Minä toki olisin halunnut selvittää välit yhteisen lapsemme takia, mutta en enää. Olen yritykseni yrittänyt. Nyt vain lähinnä mietin mikä saa ihmisen toimimaan noin. Ap
Jatkuu...
Näinä samoina aikoina mies sanoi paljon muutakin, kuten että en ole heille perhettä, baarissa ei esitellyt minua kavereilleen kun kuulemma epäili minun käyttäytymistäni ja jätti sen jälkeen yksin kun hengasi kavereiden kanssa, ja mökkireissun jälkeen sanoi ensimmäisen kerran ettei tiedä mitä haluaa. Ymmärrän, että viivästynyt eroprosessi häntä hiersi, mutta mielestäni nämä teot ovat kohtuuttomia. Tämä ”en ole perhettä” kolahti erityisesti, sillä olen hänen sisarustaan auttanut ja tukenut kuin omaa sisarusta nyt kohta vuoden ajan kaikessa.
Emme päässeet tapaamaan hänen sukulaisiaan ensimmäisen 1,5 vuoden aikana, nyt keväällä ja kesällä siihen ollut lukuisia mahdollisuuksia, mutta en kuulemma enää ole ollut tervetullut, ettei tiedä haluaako enää esitellä. Mies järjesti syntymäpäivänsäkin niin, etten saanut tulla sinne, joten jouduin järjestemään kahdenkeskeiset juhlat, jotta saisin hänen kanssaan juhlia.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että mies hokee edelleen, ettei tiedä mitä haluaa eikä mitä tuntee. Rakastan häntä niin että sydän halkeaa, ja mielestäni kaiken voi korjata, jos hän haluaisi. Olen itse tehnyt virheitä ja valmis muuttamaan omia käytösmalleja, jotta päästäisiin kompromissiin, mutta hän ei enää tulevaisuutta.
Mielestäni olen yrittänyt kaiken, ja nyt pitäisi kasata itsensä ja lähteä, järki sanoo, että mielestäni ei toiseen syliin ei juosta kun omassa suhteessa on vaikeaa, keskenmenon jälkeen ei jätetä yksin (vaikka olikin tahaton raskaus) ja monen muun teon jäkeen ei ole mahdollista saada luottamusta takaisin, varsinkaan kun mies sillä asenteella ettei tiedä mitä haluaa, joten ei aiokaan korjata omaa toimintaansa.
En tiedä mitä tekstillä hain, mutta ehkä tsemppiä tilanteeseen, tai vähän herättelyä, että nainen, kasaa itsesi ja arvosta itseäsi ja lähde.