Lue keskustelun säännöt.
Ojasta allikkoon: olen syönyt neurolepteja ja mielialalääkkeitä 17 vuotta...
05.11.2021 |
Olen syönyt tai vaihtoehtoisesti saanut injektiona neurolepteja ja mielialalääkkeitä 17 vuotta, teini-ikäisestä lähtien.
Tässä mahdollisesti vain osa, mitä on kokeiltu, harmaantuneeseen muistiini perustuen, satunnaisessa järjestyksessä:
- Seroquel/Ketipinor
- Seromex
- Cipralex
- Voxra
- Escitalopram
- Venlaflaxin
- Mirtazapin
- Olanzapin
- Abilify Maintena
- Lito
- Lamictal
Olen ollut lohduton ja aivan päästäni sekaisin. Nyt kuitenkin olen muutoin täysin viallinen. Syitä:
- heikko muisti
- ylipaino, kuitenkin lievä (käsittämätön ruokahalu, laitetaan samaan)
- oppimisvaikeudet
- väsymys
- päätöksenteon vaikeus
- rakastumisen ja rakkaudentunteen mahdottomuus
- päättymätön ripuli
- ja varmaan muuta, en jaksa miettiä
Kyllä, olen "hyvässä hoitotasapainossa", en tarvitse keskusteluapua, en ole vaaraksi itselleni. Olen vakaa, ja helvetin tylsä. Ihan tsombiksi en itseäni sanoisi, koska pystyn tuntemaan syvää kiintymystä, mutta persoonallisuus on kadonnut, kaikki hauska, kaikki kiva. Ja elämänilo.
Oon vaan.
Tämä on tietenkin parempi, koska muuten minua ei olisi varmaan olemassakaan, vaikka tosiasiassa yhteiskunnalle olisi taloudellinen helpotus, ettei minua olisi. Kyllä minä lipumalla ja ajelehtimallakin voin elämäni elää, mutta voisihan se mennä paremminkin.
Puuttuuko kenenkään muun elämästä lääkityksen takia värit?
Kommentit (38)
Oon pahoillani. Kuulostaa aika masentuneelta, toivottavasti saat jotain apua, vaikka keskusteluapua. Onko sulla jotain iloa tuottavia asioita elämässä?
Mul oli samoja oireita väärän lääkityksen kanssa masentuneena. Nykyisellä ei ongelmaa, en koe olevani masentunut enää. Sulla on kyl kokeiltu jo vaikka ja mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teillä kahdella peukuttajalla ajatuksia? Pystyttekö samastumaan, vai oliko vaan jotain mikä oli jo tiedossa?
Ap
Viides peukuttaja tässä, pystyn samaistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Oon pahoillani. Kuulostaa aika masentuneelta, toivottavasti saat jotain apua, vaikka keskusteluapua. Onko sulla jotain iloa tuottavia asioita elämässä?
Mul oli samoja oireita väärän lääkityksen kanssa masentuneena. Nykyisellä ei ongelmaa, en koe olevani masentunut enää. Sulla on kyl kokeiltu jo vaikka ja mitä.
Kiitos viestistäsi! Kyllä, minulla on minun kissani, joka on tärkeintä koko maailmassa ja se kohde, jota kohtaan pystyn tuntemaan sitä kaikkein syvintä kiintymystä. Se on ilon aihe isolla iillä.
Keskusteluapu on periaatteessa poissuljettu, kun psykoterapia on käyty ja eläkkeellekin jääty. Opiskelen kuitenkin välillä kursseja avoimessa yliopistossa, ja se on tavoitteellista vaikkakin aivan mittaamattoman haasteellista. Silti juuri haasteita tarvitsen elämääni stimuloidakseni vähän aivojani ja mieltänikin. Onnistumisenkokemukset herättävät tunteita, jotka muuten puuttuvat.
Masennuskaudet vievät kyllä kaikki mehut, enkä minäkään niitä enää koe. En koe olevani varsinaisesti masiksessa, olen enemmänkin turta.
Oon joka tapauksessa kaikilla mieleni harmailla sävyillä iloinen puolestasi, että et koe enää olevasi masentunut!
Ap
Nostan tämän, koska mulla on kauhea tarve jutella. Onko nyt illemmalla samankaltaista kokevia?
Ap
suurin osa oireistasi johtuu varmaan noista neurolepteistä..itsellän ine ainakin teki vain helvetillsiä, täysin kestämättömiä haittoja kuten täydellinen toimintakyvyttömyys, totaali aivoblokki, hillitön ruokahalu ja lihominen,en voinut nukkua enää yhtään jne. Ihmetteln mitne tuollainen ihmiskidutus on edes laillista ja vielä väkisin!!:((( Ennemmin k uol isin kuin käyttäisin niitä enää ikinä! Kuka lie itse psyko
-sosiopaatti mainipuloiduillakoetuloksilla saanut edes moiset myrkyt lääkemarkkinoille?!!!:((((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jUst sii nuo neuroleptit jo lyhyehkössä käytössä tuhosivat tunne-elämäni täysin(en voinut nauraa, en itsekä ,tunsin pelkkkää jhelvetillistä ahdistusta 24/7), persoonani katosi(olen oiekasti eloisa, terävä, huumorintajuinen jne. Niiden aikan olin kuin turvonnut, paikoillaan istuva kivi!:((( Ei aloitekykyä mihinkään(niillä salvataan dopamiinit aivoista, miten tuollainen kid ut us voi oiekasti olla laillista?! Salvata väksiin ihmsien aivoista mm. serotoniinit ja dopamiinit, sairasta, sairasta, sairsta on nuo "lääkkeet"!!!!
Saako kysyä mikä diagnoosi sinulla on? Kyllä varmaan lääkkeet aiheuttaa tuota välttämättä ja muitakin oireita. Mutta ilmeisesti niitä kuitenkin tarvitaan, tilanne varmaan huonompi ilman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suurin osa oireistasi johtuu varmaan noista neurolepteistä..itsellän ine ainakin teki vain helvetillsiä, täysin kestämättömiä haittoja kuten täydellinen toimintakyvyttömyys, totaali aivoblokki, hillitön ruokahalu ja lihominen,en voinut nukkua enää yhtään jne. Ihmetteln mitne tuollainen ihmiskidutus on edes laillista ja vielä väkisin!!:((( Ennemmin k uol isin kuin käyttäisin niitä enää ikinä! Kuka lie itse psyko
-sosiopaatti mainipuloiduillakoetuloksilla saanut edes moiset myrkyt lääkemarkkinoille?!!!:((((
Tähän on vaikea vastata, vaikka tiedänkin/tunnenkin totuuden.
Sanotko siis, että olet itse lopettanut lääkkeet? Lopetitko täysin itsenäisesti?
Koitko sittemmin palautuneesi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaan lopettaisit kaikkien noiden myrkkyjen vetämisen heti huomenna ja menisit metsälenkille? Ostaisit kotiin hyviä appelsiineja ja hommaisit kivan videon. Kunnon yöunet, ulkoilmaa, kavereiden seuraa. Tai jumppaan.
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mikä diagnoosi sinulla on? Kyllä varmaan lääkkeet aiheuttaa tuota välttämättä ja muitakin oireita. Mutta ilmeisesti niitä kuitenkin tarvitaan, tilanne varmaan huonompi ilman?
Minulle on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ensimmäisen kerran äiti haki minulle apua psykoottisen masennuksen vuoksi, kun olin vielä teini. Sittemmin kaksisuuntainen havaittiin, ja edelleen masennusjaksot ovat olleet psykoottisia.
Eivät enää, koska en huomaa mitään. Tilanne kyllä olisi huonompi ilman.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaan lopettaisit kaikkien noiden myrkkyjen vetämisen heti huomenna ja menisit metsälenkille? Ostaisit kotiin hyviä appelsiineja ja hommaisit kivan videon. Kunnon yöunet, ulkoilmaa, kavereiden seuraa. Tai jumppaan.
Kiva ja houkutteleva idea!
Kaikki muu on toteutettavissa, mutta viekkareiden takia en usko saavani hyviä yöunia, ja kavereita ei ole. Jumppa olisi varmaan hauska, jos sitten pikkuhiljaa jaksaisi.
Oikeastaan aika positiivinen viesti, kiitos!
Ap
Jouduin lopettamaan kokonaan. En tehnyt muuta kuin istuin valkeana kuin lumi. Lääkäri ei osannut sanoa mikä lääke ei aiheuttaisi totaalista jumahdusta. Sanoin ehdoksi toimintakyvyn ylläpitämisen ja värin palautumisen kasvoille.
Onhan ihmisiä joille lääkkeet on oikeasti auttaneet, esim. mun kaverilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla huomattavasti pidempi lista myös melkein nuo kaikki lääkkeet. Väärä diagnoosi oli n.17v. lääkkeiden lopettaminen laukaisi ohutsäieneuropatian ( eli tosi kovat hermokivut)... Nyt diagnoosi myös kaksisuuntainen, mutta en pysty siihen lääkettä aloittamaan kun ne on jo muutenkin minut tuhonnut. Eläkkeelle jouduin ja nyt pitää vaan kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaan lopettaisit kaikkien noiden myrkkyjen vetämisen heti huomenna ja menisit metsälenkille? Ostaisit kotiin hyviä appelsiineja ja hommaisit kivan videon. Kunnon yöunet, ulkoilmaa, kavereiden seuraa. Tai jumppaan.
Kato, ex-koulukiusaaja joka ei koskaan kasvanut ihmisenä.
Mulla on aika lailla samanlainen lääkelista kokeiltuna. Litoa en ole ikinä syönyt. Bipo + 3 muuta diagnoosia ja olen eläkkeellä. Olen vasta 33v ja onhan tässä elämässä ollut vaikeutta kerrakseen. Minulla myös kissa josta on paljon seuraa ja jota rakastan yli kaiken <3
Mulla myös muisti huonontunut huomattavasti ja oppiminen hidasta. Mutta kun ilman lääkkeitäkään ei pysty elämään. Niiden avulla elämäni on siedettävää. Ennen niitä olin jatkuvasti psykoosissa. Nyt enää masennuksia ja hypomania. On tämä elämä yks s**tanan työmaa!
Kaikille aina tota ketipinoriakin kirjotetaan. Ite söin yhden viikonlopun ja keskiviikkona en tienny enää missä maailmoissa olin, tuntui että sekoon. Oli pakko käydä päivystyksessä juttelee, sain sit mielialalääkettä tietenkin ja ataraxia nukkumiseen. Oli kyllä hurjat olot. Ikinä oo harhojakaan kuullut niin sillon kuulin ja olin valmiiks tosi ahdistunut niin ketipinor vaan boostas sitä, sillon olin ihan varma et oon joutumassa osastolle ja kaikkee aivan pimeetä. Dissosisaatio paheni varmaan 95% ku sitä vetelin naamariin, enää ikinä en ota, sen verran karmivaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaan lopettaisit kaikkien noiden myrkkyjen vetämisen heti huomenna ja menisit metsälenkille? Ostaisit kotiin hyviä appelsiineja ja hommaisit kivan videon. Kunnon yöunet, ulkoilmaa, kavereiden seuraa. Tai jumppaan.
Kato, ex-koulukiusaaja joka ei koskaan kasvanut ihmisenä.
Ja sinä näköjään edelleen estottomasti haukut ihmisiä :O kasvaisit jo aikuiseksi!
Minä en tajua näitä, jotka valittaa lääkityksen tuomaa "tsombi-fiilistä" tai tunteettomuutta. Ei se tietenkään ole ihanteellista, mutta mikä on vaihtoehto? Ettekö te enää muista aikaa, millaista oli ilman lääkitystä? Kun KOKO AJAN ahdisti, vitutti, mieli laukkasi hullun lailla, ei ollut aivoilla hetkenkään lepoa, jokainen pienikin vastoinkäyminen tuntu maailmanlopulta, itkuun purskahduksia 10 kertaa päivässä, rinnassa tunne että jokin painaa, tukehtumisen tunnetta, itsemur_ha ajatuksia viiden minuutin välein, koko ajan vaan pyörii ajatuksena ettei missään oo mitään järkee, mitään ei kannata yrittää, mistään ei tuu mitään....
Puuttuuko teiltä suhteellisuudentaju? Eikö tuo kaikki mielen pahoinvointi ole 10 kertaa pahempaa, kuin tsombina olo tai tunteettomuus?
Olen itse lääkityksellä, enkä mistään hinnasta halua palata entiseen. Lääkityksestä osaan olla kiitollinen, vaikka sivuoireita aiheuttaakin.
Olisiko teillä kahdella peukuttajalla ajatuksia? Pystyttekö samastumaan, vai oliko vaan jotain mikä oli jo tiedossa?
Ap