Lue keskustelun säännöt.
Surkea taustani tuntuu musertavan kaikki mahdollisuuteni
16.01.2015 |
Koko lapsuuteni asuin erilaisissa slummeissa, muutimme aina sinne missä oli halvinta. Äidilläni on skitsofrenia, johon sai hoitoa vasta kun olin 16-vuotias.
Tämän lisäksi äiti oli vielä itsetuhoinen ja alkoholiongelmainen. Minua riepoteltiin vuoron perään serkuilleni ja mummolaan. Jos kukaan ei halunnut minua olin yksin kotona äidin ryyppyreissujen ajan.
Serkkuni isä oli myös alkoholisti. Väkivaltainen sellainen. Muistan kun joskus kun menin serkulleni ja serkkuni päästi minut sisään, hän kuiskasi että juostaan äkkiä meidän (hänen ja pikkusiskonsa) huoneeseen. Teimme näin ja muistan katselleeni pelokkaana kun serkku piti ovea kiinni isänsä möykätessä oven takana.
En ymmärtänyt miksi enoni käyttäytyi noin, koska äitini ei ollut väkivaltainen juodessaan. En muista minkä ikäisiä olimme, alle kouluikäisiä kuitenkin.
Äiti uhkasi usein tappaa itsensä ja kiristi rakkaudellaan. Jos siis tein jotain tyhmää tai pahaa, hän saattoi sanoa ettei rakasta minua enää. Tai jos oli luvannut jotain ja rikkoi lupauksen (suutuin tietysti, olin lapsi) ja minä aloin itkemään, hän saattoi alkaa huutamaan että: " Entä jos minä kaadun nyt kuolleena tuhoon lattialle, huudatko sä edelleenkin että sinä lupasit?!"
Pelkäsin ambulansseja, koska äiti sanoi minulle joskus ambulanssin äänen kuuluessa, että nyt ne tulee hakemaan minua pois, mä kuolen ja sä jäät tänne yksin.
Muistan että minut meinattiin joskus ottaa huostaan, kun äitini heitti minut alasti kylvyn jälkeen ulos pakkaseen kun kiukuttelin. En sitten tiedä miksi jättivät asian sikseen, mutta ei ollut viimeinen kerta kun minulle tehtiin noin.
Minulla on luultavasti aspergerin syndrooma, joka huomattiin jossain päiväkodin kouluvalmiusjutuissa. En muista tarkkaan mitä siinä sanottiin, muistan vain että äitini sanoi että tutkimuksiin hän ei minua vie, koska hänen lapsensa ei ole vammainen tai mielisairas.
Tykkäsin lukea erilaisia tietokirjoja, mutta äitini mielestä tämä oli väärin koska minun pitäisi pitää normaaleista jutuista. Hän uhkaili jos en ala käyttäytymään kuin normaalit lapset, hän ei rakasta minua enää.
Koko ala-asteen ajan valehtelin että minulla oli paljon kavereita ja koulussa on kivaa, vaikka todellisuudessa minua kiusattiin rajusti koska olin niin omituinen, olimme köyhiä ja äitini oli sekopää.
Yläasteella kiusaaminen jatkui aiempaa rajummin. Minua kiusattiin edelleen noista samoista asioista, mutta lisäksi myös siitä että olin vahinkolapsi enkä ole koskaan tavannut isääni.
14-vuotiaana yritin itsemurhaa. Kaksi vuotta sen jälkeen äiti sai hoitoa skitsofreniaansa, mutta muutin kuitenkin vuoden päästä omilleni, koska äiti yritti kontrolloida minua sairaanloisesti. En saanut käydä ulkona kavereideni kanssa, en saanut seurustella enkä käydä suihkussa silloin kun halusin. Välimme katkesivat moneksi vuodeksi.
Nykyään olen syrjäytynyt työtön luuseri, joka pelkää ihmiskontakeja eikä uskalla hakea apua ongelmiinsa edelleenkään. Olin joskus asiakaspalvelutöissä, mutta se toi mieleen ikäviä muistoja koulukiusaamisesta (asiakkaiden inhottavat kommentit ja pompottelu), joten oli pakko lopettaa ettei itsetuntoni murentuisi kokonaan.
Tunnen että minulla voisi olla potentiaalia vaikka mihin, jos lapsuuteni olisi ollut erilainen. Rakastan lukemista ja kirjallisuutta sekä olen kiinnostunut luonnontieteistä, teknologiasta ja tieteistä.
Kommentit (19)
Kannattaa hakea apua! Esim työ- ja elinkeinotoimison psykologille saa tietääkseni varata aikaa ja on ilmainen. Älä jää menneisyytesi uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi oli sairas. Älä anna ikävien lähtökohtien määritellä itseäsi, äläkä katkeroidu. Tuo viimeinen lause on hyvä, lähde siitä rakentamaan tulevaisuuttasi.
Sydämeen sattuu lukea tälläisiä tarinoita. AP on varmaan aika nuori, kun tuo koulukelpoisuus -arviointi tuli muistaakseni vasta 90-luvulla.
Todella surullista luettavaa! Oikeasti melkein pääsi itku tuota lukiessa!
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 00:22"]
Hyvillä merkonomin papereilla voi hakea esim ammattikorkeakouluun, vaikka teknisille aloille ja sisäänpääsy on helppoa. Toki yliopistokin on vaihtoehto, mutta sinne on vaikeammat pääsykokeet. Nykyään kaikki on mahdollista, voittajaksi selviytyminen on vain omasta tahdosta kiinni!
[/quote]
Ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6, miten voivotteluviestisi parantaa ap:n oloa? Pitäisikö ap:n nyt sääliä sinua kun sinulla tuli paha olo?
Lämmin rutistus ap:lle. Kiitos että kerroit elämästäsi. Osaat kirjoittaa hyvin ja olet ilmeisen älykäs. Olet oikea aarre :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 22:27"]
Millaiset koulutudistukset sinulla on? Jos on potentiaalia, niin hae opiskelemaan alaa, joka sinua kiinnostaa. Mainitsit lopussa monta mielenkiinnon kohdettasi. Jos et heti pääse sinne, minne haluat, niin pyri jonnekin muualle, vaikka johonkin opistoon. Aina kannattaa kouluttautua, saa uusia ystäviäkin ja voi laajentaa näkökulmiaan, saa uutta mietittävää. Oletko ollut terapiassa? Sinulla on ollut rankka lapsuus ja nuoruus, ja varmasti läheisten suhteittesi vaikeudet heijastuvat sinuun voimakkaasti. Jos menisit juttelemaan vaikka terveyskeskuksen psykologin kanssa? Osaisi ainakin ohjata sinut sopivaan paikkaan, jos ei itse voisi auttaa. Olen aivan varma, että ammattilainen näkisi, miten taustasi rajoittaa nykyistä elämääsi (itsetunto ym.) ja saisit apua näihin itsestäsi johtumattomiin asioihin, joiden painolastia yhä kannat. Luultavasti tarvitsisit pitkää terapiaa.
[/quote]
Yläaste meni vähän niin ja näin, koska lintsasin paljon kiusaamisen takia ja oli tuo itsemurhajuttukin. KA peruskoulun päättötodistuksessa 6.9
Opiskelin ammattikoulussa merkonomiksi (ainoa ala jonne tuolla surkealla todistuksella pääsin) ja valmistuin kiitettävin arvosanoin, en vaan oikein tiedä mitä hyötyä näistä papereista on, kun huomasin etten todellakaan kykene asiakaspalvelutyöhön, ainakaan myymäläympäristössä.
ap
[/quote]
Voisitkohan mennä vaikka kansanopistoon kymppiluokalle korottamaan peruskoulunumeroitasi ja sitten hakea johonkin ylemmälle asteelle?
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 19:13"]
Surkea taustani tuntuu musertavan kaikki mahdollisuuteni. -- Äiti uhkasi usein tappaa itsensä ja kiristi rakkaudellaan. Jos siis tein jotain tyhmää tai pahaa, hän saattoi sanoa ettei rakasta minua enää.
[/quote]
Rakas aloittaja! Minustakin tuntuu pahalta puolestasi - mitä oletkaan joutunut kokemaan. Kaikkeen tuohon kuvailemaasi kaltoinkohteluun, sisäisiin haavoihin, pelkoon ja rakkaudettomuuteen toivon sinulle lääkkeeksi kokemusta sellaisesta rakkaudesta, joka on täysin turvallista ja kestävää, ja joka ei ikinä hylkää sinua :) Seuraavat linkit sisältävät lyhyen videon, joka mielestäni koskettavasti kuvailee tuollaista rakkautta, suosittelen lämpimästi: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 http://www.healingrooms.fi/?sid=118
Mutta sen lisäksi olen samaa mieltä kuin muutama muukin sinulle vastannut, eli rohkaisen sinua hakemaan kunnon terapiaa: sinä todellakin ansaitset parhaan avun, koska olet arvokas ihminen, jolla voi olla hieno tulevaisuus edessään, etkä suinkaan tarkoitettu olemaan lopun elämääsi syrjäytynyt!! Voisitko ehkä uskoa, että asia voisi olla näinkin? KELA voi tukea sinunkin terapiaasi, ja Kelan tukemaa terapiaa voit saada esim. terveysaseman ja Psykiatrian poliklinikan kautta. Pääasia on, että teet vain sen ensimmäisen puhelinsoiton: oman asuinpaikkakuntasi terveysasemalle (tai yksityiselle lääkäriasemalle/psykiatrille). Ja jos et tiennyt, niin koulutettuja kuuntelemisen ja tukemisen maksuttomia ammattilaisia ovat myös ihan tavallisen ev.-lut. paikallisseurakuntasi diakonit, diakonissat ja pastorit - tämän sivun kautta koko Suomen yhteystiedot: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?OpenDocument&lang=FI
MUISTA, että olet arvokas, ainutlaatuinen ja rakas ihminen! Kaikesta kokemastasi huolimatta. Ja ansaitset hyvän elämän :) Uskon, että sinua varten on olemassa paljon toivoa ja mahdollisuuksia! Kaikkea hyvää sinulle, ja tartu liikaa odottelematta jokaiseen mahdolliseen avunlähteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan aloittaja löytänyt jotakin apua tai tukea? Toivotaan kovasti! Miten voit - jos satut olemaan linjoilla?
Minulla oli ihan hyvä lapsuus ja nuoruus ja siitä huolimatta olen tätänykyä "syrjäytynyt työtön luuseri" ihmisraunio. Yhteen kohtaloon voi olla aika helvetin monta tietä. Turha sitä on jossitella, että jos vain olisi ollut niin ja näin niin olisin nyt sellainen ja tällainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua! Ansaitset parempaa. Uskalla hakea opiskelemaan, pärjäisit varmasti varsinaisessa opiskelussa ja samalla joutuisit välttämättä harjoittelemaan sosiaalisuutta. Et kuitenkaan olisi asiakkaiden haukuttavana.
Tsemppiä! Muista, ettei äitisi kohtalo ole sinun vikasi. Älä anna äitisi sairauden viedä sinulta lapsuuden lisäksi tulevaisuutta.
Eikö kokoomus ole kertonut sinulle, että Suomessa vallitsee "mahdollisuuksien tasa-arvo"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset koulutudistukset sinulla on? Jos on potentiaalia, niin hae opiskelemaan alaa, joka sinua kiinnostaa. Mainitsit lopussa monta mielenkiinnon kohdettasi. Jos et heti pääse sinne, minne haluat, niin pyri jonnekin muualle, vaikka johonkin opistoon. Aina kannattaa kouluttautua, saa uusia ystäviäkin ja voi laajentaa näkökulmiaan, saa uutta mietittävää. Oletko ollut terapiassa? Sinulla on ollut rankka lapsuus ja nuoruus, ja varmasti läheisten suhteittesi vaikeudet heijastuvat sinuun voimakkaasti. Jos menisit juttelemaan vaikka terveyskeskuksen psykologin kanssa? Osaisi ainakin ohjata sinut sopivaan paikkaan, jos ei itse voisi auttaa. Olen aivan varma, että ammattilainen näkisi, miten taustasi rajoittaa nykyistä elämääsi (itsetunto ym.) ja saisit apua näihin itsestäsi johtumattomiin asioihin, joiden painolastia yhä kannat. Luultavasti tarvitsisit pitkää terapiaa.
Hei. Mene rohkeasti terapiaan hyödyt siitä varmasti. Saat lääkkeet ja avun jännitykseesi ja purettua traumakokemuksesi jonkun kanssa. Moni hyötynyt. Voit muuttaa elämäsi suunnan. Onnistut varmasti jos haluat. Kaikki lähtee itsestäsi.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 22:27"]
Millaiset koulutudistukset sinulla on? Jos on potentiaalia, niin hae opiskelemaan alaa, joka sinua kiinnostaa. Mainitsit lopussa monta mielenkiinnon kohdettasi. Jos et heti pääse sinne, minne haluat, niin pyri jonnekin muualle, vaikka johonkin opistoon. Aina kannattaa kouluttautua, saa uusia ystäviäkin ja voi laajentaa näkökulmiaan, saa uutta mietittävää. Oletko ollut terapiassa? Sinulla on ollut rankka lapsuus ja nuoruus, ja varmasti läheisten suhteittesi vaikeudet heijastuvat sinuun voimakkaasti. Jos menisit juttelemaan vaikka terveyskeskuksen psykologin kanssa? Osaisi ainakin ohjata sinut sopivaan paikkaan, jos ei itse voisi auttaa. Olen aivan varma, että ammattilainen näkisi, miten taustasi rajoittaa nykyistä elämääsi (itsetunto ym.) ja saisit apua näihin itsestäsi johtumattomiin asioihin, joiden painolastia yhä kannat. Luultavasti tarvitsisit pitkää terapiaa.
[/quote]
Yläaste meni vähän niin ja näin, koska lintsasin paljon kiusaamisen takia ja oli tuo itsemurhajuttukin. KA peruskoulun päättötodistuksessa 6.9
Opiskelin ammattikoulussa merkonomiksi (ainoa ala jonne tuolla surkealla todistuksella pääsin) ja valmistuin kiitettävin arvosanoin, en vaan oikein tiedä mitä hyötyä näistä papereista on, kun huomasin etten todellakaan kykene asiakaspalvelutyöhön, ainakaan myymäläympäristössä.
ap
Hyvillä merkonomin papereilla voi hakea esim ammattikorkeakouluun, vaikka teknisille aloille ja sisäänpääsy on helppoa. Toki yliopistokin on vaihtoehto, mutta sinne on vaikeammat pääsykokeet. Nykyään kaikki on mahdollista, voittajaksi selviytyminen on vain omasta tahdosta kiinni!
Ikävä kuulla. Oletko käynyt terapiassa? Jos tykkäät kirjoittamisesta niin kirjoittamisterapiasta voisi olla apua, siinä pääsee ihan toisella tavalla alitajuntaan ja pelkoihin kiinni. Tarvitsisit tukihenkilön ja uusia ystäviä joilla asiat olisivat reilassa niin että ymmärtäisit miten ollaan ja eletään, että päästään eteenpäin, siihen mitä voi henkilökohtaiseksi menestymiseksi kutsua.
Minäkin olen luuserioloista, kotona oli ahdistava tunnelma, oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, se jättää jälkensä. Lisäksi seksuaalista hyväksikäyttöä, ankea asuinalue jne. Mutta mun pelastus oli hyvätasoinen koulu ja se porukka, jota matkimalla onnistuin "fake it until you make it". Sä voisit kokeilla sitä. Puunaat ulkokuoren niin hyväksi ja kauniiksi (hyvä kunto, ihannepaino, hyvälaatuiset vaatteet, hyvin hoidettu iho ja hiukset, sopivasti meikkiä, kalliit kengät ja laukku ja laadukas takki). Näet miten ihmisten suhtautuminen muuttuu. Aluksi se tuntuu pahalta ja feikiltä ja tunnet tarvetta oikaista ihmisten käsitystä sinusta ja jatkaa nyyhkytarinan kertomista, mutta sitten sekin jää ja alat uskoa että sinä voit saada uuden minän ja elämän.
Työpaikan tarvitset tietysti myös, valitse ala jossa voit aloittaa nollasta mutta jossa on etenemismahdollisuus. Huoliteltu ulkomuoto auttaa siinäkin.