Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.

kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.

Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.

Briteissä on pilvin pimein Fannyja. Samoin kuin Dickejä. 

Fanny on todella kaunis nimi. Aivan yhdentekevää, mitä se tuo briteille mieleen.

Minä olen asunut useita vuosia Britanniassa, enkä ole henkilökohtaisesti tavannut täällä yhtäkään Fannya. En ole edes välillisesti kuullut yhdestäkään nykypäivän ihmisestä, jolla olisi kyseinen nimi käytössä. Entisaikoina oli kyllä melko yleinen, mutta nykyään se yhdistetään niin voimakkaasti naisen sukuelimeen, ettei nimi ole yleisessä käytössä. Asiaa voisi todellakin verrata siihen, että Suomessa joku antaisi lapsensa nimeksi Pimppi. 

Sitten onkin jo hyvä ja korkea aika ottaa nimi siellä takaisin nimi-käyttöön mihin se kuuluukin. Onko englanti niin köyhä kieli ettei keksitä pimpille muuta nimeä.

Antaisitko pojallesi nimeksi Jorma? Ihan sama asia, sehän on vain nimi.

Jos haluaa antaa lapselleen ulkomaalaisen nimen, niin kannattaa tarkistaa paitsi nimen merkitys (täällä olikin Fanny ja Dick esimerkkeinä...) niin myös se, millaisia mielikuvia nimeen liittyy! Ilmiselviä esimerkkejä nyt on vaikka Karen tai Becky, jotka ovat jo kaikkien tuntemia meeminimiä, mutta on paljon muitakin! 

Muistan vuosia sitten, kun yksi tutun tuttu antoi tytölleen nimen Michelle. Ja sehän onkin suomalaisen korvaan kaunis ja eksoottinen nimi. Jenkkiläiset kaverini puhkesivat kuitenkin nauruun kuullessaan, että vauvan nimi on Michelle. Heille se oli viisi-kuusikymppisen naisen nimi ja ilmeisesti siihen liittyi jotain mielikuvia. Siis samalla tavalla kuin suomalaista olisi naurattanut, jos amerikkalainen pariskunta nimeäisi vauvansa Pirjoksi tai Railiksi. 

Ei omalla kohdalla tapahtunut asia, mutta teen töitä lasten kanssa. Joka kerta ilahdun valtavasti, kun joku on antanut lapselleen kalenterista löytyvän nimen, joka ei ole ko. ikäluokassa yleinen. Tyyliin, että nyt Einojen, Väinöjen ja Ainojen joukossa on joku Santeri, Meeri tai Aukusti.

Lapsi jää paljon helpommin mieleen ja erottuu porukasta, kun ei ole useampaa kaimaa. Nuo kalenterista löytyvät nimet ovat myös siitä helppoja, että tietää nimien kirjoitusasut varmasti oikein. Herkästi taas hyvin harvinaisten nimien kanssa sotkee nimen siihen yleisempään versioon, jos Senjan sijaan lapsi on Venja tai Teemun sijaan Eemu.

Kiitos siis sinulle, joka olet antanut lapsellesi kalenterista löytyvän, harvinaisemman nimen! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.

Tämä! Mä tunnen juuri yhden tällaisen ateistiperheen, jotka on niin uskontovastaisia kuin olla ja voi. Heidän lapsensa nimi on Luukas. Aina ihmettelen tätä.

Hah hah, ei ko. pojalla satu olemaan veljiä, Matteus, Markus... tai siskoa, Maria?

Ylipäätään vammaisinta ikinä on antaa supisuomalaisen pariskunnan lapselle ulkomaalainen nimi. 

Tämä on ehkä vain minun mielipiteeni, mutta minusta sellaiset itsekeksityt ja väännellyt nimet ovat hirveän hankalia muistaa. Lasten kaveripiirissä ja työkavereilla on näitä Siprelloja, Minellejä, Juliennejä ja niin edelleen, ja joudun joka kerta miettimään pari kertaa, että niin mikäs se nimi olikaan...

Ei tuon  nyt luulisi olevan iso ongelma

Vierailija kirjoitti:

Ei omalla kohdalla tapahtunut asia, mutta teen töitä lasten kanssa. Joka kerta ilahdun valtavasti, kun joku on antanut lapselleen kalenterista löytyvän nimen, joka ei ole ko. ikäluokassa yleinen. Tyyliin, että nyt Einojen, Väinöjen ja Ainojen joukossa on joku Santeri, Meeri tai Aukusti.

Lapsi jää paljon helpommin mieleen ja erottuu porukasta, kun ei ole useampaa kaimaa. Nuo kalenterista löytyvät nimet ovat myös siitä helppoja, että tietää nimien kirjoitusasut varmasti oikein. Herkästi taas hyvin harvinaisten nimien kanssa sotkee nimen siihen yleisempään versioon, jos Senjan sijaan lapsi on Venja tai Teemun sijaan Eemu.

Kiitos siis sinulle, joka olet antanut lapsellesi kalenterista löytyvän, harvinaisemman nimen! <3

Sain uudeksi oppilaaksi elokuussa Martin. Jäi kyllä kerrasta mieleen toisin kuin nämä oudokkinimet tai muotinimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että tyyppi on vauva/lapsi vain pienen hetken elämästään. Osa muotinimistä on aikuisella todella naurettavia

Kerrotko vielä, mikä "muotinimi" on aikuisella naurettava?

Pahin on varmaan Kuutti, joka tarkoittaa hylkeen poikasta. Kiva sitten olla keski-ikäisenä äijänä joku kuutti. Tai Poju.

Sitten on nämä lempinimet virallisina niminä. Esimerkiksi Hemppa ei herätä vaikkapa juristin nimenä suurta luottamusta. Voisiko olla vaikka Henri, jota sitten kotona sanotaan Hempaksi.

Kyllä kannattaa miettiä myös, miltä nimi kuulostaa aikuisen ihmisen nimenä. Lapsi ei ole lapsi ikuisesti.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä vain minun mielipiteeni, mutta minusta sellaiset itsekeksityt ja väännellyt nimet ovat hirveän hankalia muistaa. Lasten kaveripiirissä ja työkavereilla on näitä Siprelloja, Minellejä, Juliennejä ja niin edelleen, ja joudun joka kerta miettimään pari kertaa, että niin mikäs se nimi olikaan...

Siis tollasia nimiä oikeesti? Äiti...!

Kun oppilaina on Maija, Maia ja Maya, niin ei voi kuin ihmetellä näitä kahta jälkimmäistä. Kaikki lausutaan ihan samoin, mutta osa joutuu aina selittämään kirjoitusasun, jota kukaan ei meinaa muistaa. Mitä lisäarvoa äiti on ajatellut lapsen siitä saavan?

Toinen esimerkki on Alex, Aleks ja Aleksi. Hyvällä säkällä on kierroksessa samaan aikaan myös Aksel, Akseli, Axel, Aleksis ja Alexis. Valitse se odotuksenmukainen versio, esimerkiksi Aleksi tai Akseli, niin päästään kaikki helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että tyyppi on vauva/lapsi vain pienen hetken elämästään. Osa muotinimistä on aikuisella todella naurettavia

Kerrotko vielä, mikä "muotinimi" on aikuisella naurettava?

Pahin on varmaan Kuutti, joka tarkoittaa hylkeen poikasta. Kiva sitten olla keski-ikäisenä äijänä joku kuutti. Tai Poju.

Sitten on nämä lempinimet virallisina niminä. Esimerkiksi Hemppa ei herätä vaikkapa juristin nimenä suurta luottamusta. Voisiko olla vaikka Henri, jota sitten kotona sanotaan Hempaksi.

Kyllä kannattaa miettiä myös, miltä nimi kuulostaa aikuisen ihmisen nimenä. Lapsi ei ole lapsi ikuisesti.

Eri

Oletko kysynyt taiteilija Kuutti Lavoselta, miten pärjää? Kylläpä sitä kaikesta voit keksiä ongelman.

Mitä tulee muihin esimerkkeihisi, ei tuollaisia muotinimiä edes ole. Muotinimi on suosittu nimi. Kerrotko vielä, milloin Hemppa ja Poju on olleet muodissa?

Sukuun tuli poika jonka nimeksi laitettiin Isaac mutta tietenkin hänestä tuli Iisakki puhekielessä. Äitinsä ei ollut kovin tyytyväinen.

Kaikista nimistä saa ongelman. Liian suomalaisia, liian vaikeita, kaksi konsonanttia, sukupuoli-identiteetti, mielikuvat ja viimeisenä sosioekonominen status.

Sukunimi ja historia..

Hoitotyössä olen nähnyt valtavasti nimiä. Eikä mikään nimi pelkästään ole kertonut ihmisestä yhtään mitään.

Joo, joskus ärsyttää miettiä onko sukulaistyttö virallisesti nyt mia/miia tai eemil/emil.

Who cares? Pääasia ettei nimi nyt suorastaan vahingoita ihmistä (esim. Lusifer, häiriö, appelsiinitar... Oikeesti??!?)

Maailma globalisoituu, eikä meillä tavata enää pelkästää annaa ja mikkoa. Päiväkodissa on jo ihan normia, että kaverina on Milana, Yusuf ja Aidan. Sukunimet huudetaan odotushuoneeseen kuten parhaiten taidetaan.

Siksi itse annoin lapsille nimet jotka on mielestäni kauniita (ja omalle kielelle) helppo sanoa, sopii jotakuinkin ulkomaalaisenkin kielelle, sointuu sukunimeen, ei liity sukuhistoriaan, eikä (ainakaan vielä) ole muodostanut voimakasta mielikuvaa. Voi olla, että 50 vuoden päästä muksut kokevat nimen hirveäksi, kuka tietää..

Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä!

Vierailija kirjoitti:

Kun oppilaina on Maija, Maia ja Maya, niin ei voi kuin ihmetellä näitä kahta jälkimmäistä. Kaikki lausutaan ihan samoin, mutta osa joutuu aina selittämään kirjoitusasun, jota kukaan ei meinaa muistaa. Mitä lisäarvoa äiti on ajatellut lapsen siitä saavan?

Toinen esimerkki on Alex, Aleks ja Aleksi. Hyvällä säkällä on kierroksessa samaan aikaan myös Aksel, Akseli, Axel, Aleksis ja Alexis. Valitse se odotuksenmukainen versio, esimerkiksi Aleksi tai Akseli, niin päästään kaikki helpommalla.

Niin ja ne on kuitenkin Alluja tai Aksuja kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.

Hyvä trolli. Ateistit yleensä ovat lukeneet raamatun ja tuntevat muutkin uskonnot paljon paremmin kuin uskovaiset itse. Uskovaisten ei oikeasti tarvitse mitään tietää omasta uskonnostaan ja sen taustoista, pelkkä uskominen kun riittää. Paras tapa tulla ateistiksi on tutustua raamattuun ja muiden uskontojen satuihin.

Just joo, että ateistit ovat oikein Raamatun lukeneet 😅. Enpä tunne yhtäkään sellaista ateistia.

no, minä tunnen ainakin itseni.

Olen lukenut raamatun, paikoitellen ihan mielenkiintoinen scifi-kuvauksineen, mutta suurimmaksi osaksi pelkää pölyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.

Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.

Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.

Alvariinsa Alvar astuskelee

Tämä ketju kuuluu nimipalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Sukuun tuli poika jonka nimeksi laitettiin Isaac mutta tietenkin hänestä tuli Iisakki puhekielessä. Äitinsä ei ollut kovin tyytyväinen.

Taidat puhua Elliotin äireen poijasta.

Pikkusisarukseni nimi on Tiger, mikä on saanut jos jonkinlaista kummastelua. Ehkä vähän erikoinen joo, mutta ei se oikeastaan sen kummemmalta tunnu kuin joku Tiina, kun siihen on tottunut.