Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Vierailija kirjoitti:

En antaisi pojalle etunimeä, jota maailmankielissä pidettäisiin oletusarvoisesti naisen etunimenä. Enkä tytölle etunimeä, joka vastaavasti oletettaisiin miehen etunimeksi.  Lähtökohtaisesti "vaarallisia" olisivat a- ja e-loppuiset pojan nimet (Pekka ≈ Becca, Janne ≈ Jane) sekä i- ja o-loppuiset tytön nimet. Tosin esim. Kari on Norjassa ja Amerikassa selvästi naisen etunimi. Andrea on Italiassa miehen mutta Saksassa naisen etunimi.

Välttäisin myös esimerkiksi etunimeä Sam, joka voidaan tulkita yhtä hyvin Samuel-kantaiseksi miehen nimeksi kuin Samantha-kantaiseksi naisen nimeksi. Tai etunimeä Kim.

Ottaisin supisuomalaisenkin etunimen valinnassa huomioon myös sen, että nimi olisi vähintään jotenkuten järkevästi äännettävissä tärkeimmillä maailmankielillä.

Mitä ihmettä? Monet yleisetkin nimet on eri kielissä vaihtelevasti naisten tai miesten nimiä ihan maasta riippuen. Sitä on kansainvälisyys.

Ei ranskalaista pätkääkään kiinnosta, että Jean on Englannissa usein naisen nimi. Miksi suomalaisilla on näin huono itsetunto ja hävetään omaa nimikulttuuria?

Monessa maassa on paljon unisex-nimiä, joista ei edes tiedä, onko kyseessä naisen vai miehen nimi. Eipä näytä ketään haittaavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Siksipä meillä on erikoisen nimisiä pääministreitäkin ollut viime aikoina, kun yleinen nimi on este. Uniikkeja ovat nämä pääministerit Sanna, Juha ja Antti.

Hallituksessakin on vain kaksi Anttia ministerinä. Eduskunnassa yhteensä kuusi Anttia. Tietenkin harvinaisella nimellä pääsisi pidemmälle.

Oppositiossakin melua pitää Riikka ja sitä ennen Jussi. Onneksi Jussi on niin uniikki nimi, muuten ei olisi tullut kymmeniä tuhansia ääniä vaaleissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut. 

Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti. 

Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Tyttäriesi nimet ovat kauniita ja klassisia nimiä. Joillakin ajoittain suosituiksi nousevilla nimillä on "klassisuussuoja" joka estää sen, että niistä ei ikinä tulla leimaamaan jonkun aikakauden ohimeneviksi villityksiksi.     

Eli on huono asia jos nimi on liian yleinen, mutta myös huono jos on liian erikoinen.

Sanokaas, missä se raja kulkee. Mikä nimi on juuri sen supersuositun ja liian oudon välissä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut. 

Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti. 

Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä. 

Tuo "voi ärsyttää jotakuta" on ihan vihoviimeinen asenne. Precious on nimi jota USAssa tuskin antavat muut kuin mustat lapsilleen, joten voi tietysti miettiä mitä työhönottajan mielessä on liikkunut. Joka tapauksessa noin huono impulssikontrolli ja henkinen kypsyys pomolla on häpeällistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut. 

Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti. 

Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä. 

Tuo "voi ärsyttää jotakuta" on ihan vihoviimeinen asenne. Precious on nimi jota USAssa tuskin antavat muut kuin mustat lapsilleen, joten voi tietysti miettiä mitä työhönottajan mielessä on liikkunut. Joka tapauksessa noin huono impulssikontrolli ja henkinen kypsyys pomolla on häpeällistä.

Jos suomalainen antaisi nimeksi vaikka Kullannuppu, niin olisi senkin tytön elämä varmaan aika ikävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Tyttäriesi nimet ovat kauniita ja klassisia nimiä. Joillakin ajoittain suosituiksi nousevilla nimillä on "klassisuussuoja" joka estää sen, että niistä ei ikinä tulla leimaamaan jonkun aikakauden ohimeneviksi villityksiksi.     

Anna on ajaton. Ada ja Emma ovat tämän hetken muotinimiä, joita oli edellisissä sukupolvissa vähän.

Mutta ei niissäkään mitään vikaa sinänsä ole. 

Jonain päivänä, kun kaikki Adat ovat viiskymppisiä, se nimi koetaan yhtä tylsäksi kuin nyt Ritva tai Marja-LIisa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut. 

Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti. 

Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä. 

Tuo "voi ärsyttää jotakuta" on ihan vihoviimeinen asenne. Precious on nimi jota USAssa tuskin antavat muut kuin mustat lapsilleen, joten voi tietysti miettiä mitä työhönottajan mielessä on liikkunut. Joka tapauksessa noin huono impulssikontrolli ja henkinen kypsyys pomolla on häpeällistä.

Jos suomalainen antaisi nimeksi vaikka Kullannuppu, niin olisi senkin tytön elämä varmaan aika ikävää. 

Kullannuppu on toki kutsumanimenä epäkäytännöllinen ja äänteellisesti hankala, mutta mitäpä arvotonta argumenttia trolli ei yrittäisi keksiä vaikuttaakseen fiksulta. 

Nuppu, Armas, Lempi, Onni, Usko, Toivo jne. ovat suomalaisia versioita tämänkaltaiista nimistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut. 

Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti. 

Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä. 

Tuo "voi ärsyttää jotakuta" on ihan vihoviimeinen asenne. Precious on nimi jota USAssa tuskin antavat muut kuin mustat lapsilleen, joten voi tietysti miettiä mitä työhönottajan mielessä on liikkunut. Joka tapauksessa noin huono impulssikontrolli ja henkinen kypsyys pomolla on häpeällistä.

Jos suomalainen antaisi nimeksi vaikka Kullannuppu, niin olisi senkin tytön elämä varmaan aika ikävää. 

Kullannuppu on toki kutsumanimenä epäkäytännöllinen ja äänteellisesti hankala, mutta mitäpä arvotonta argumenttia trolli ei yrittäisi keksiä vaikuttaakseen fiksulta. 

Nuppu, Armas, Lempi, Onni, Usko, Toivo jne. ovat suomalaisia versioita tämänkaltaiista nimistä. 

Ai minäkö olen arvoton trolli, koska keksin Preciousia vastaavan nimiväännöksen? 

Onni, Usko ja Toivo eivät tarkoita rakasta, vaan niillä on paljon laajempi merkitys. 

Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa ei ole yhtäkään Kullannuppua, eli en edes loukannut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut. 

Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti. 

Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä. 

Tuo "voi ärsyttää jotakuta" on ihan vihoviimeinen asenne. Precious on nimi jota USAssa tuskin antavat muut kuin mustat lapsilleen, joten voi tietysti miettiä mitä työhönottajan mielessä on liikkunut. Joka tapauksessa noin huono impulssikontrolli ja henkinen kypsyys pomolla on häpeällistä.

Tässä ketjussa on mainittu joitakin nimiä, joiden perusteella oletetaan vanhempien elävän kunnan vuokratalossa ja tupakoivan sisätiloissa. Kyse on ihan samasta ilmiöstä. Tietyt nimet ovat köyhien ja ei-valkoisten nimiä, ja ne nimet vaikuttavat ihmisten mielikuvaan henkilöstä. 

Mutta minkä nimen sitten voisi antaa, joka ei ole kenenkään mielestä ärsyttävä tai huono? Tässä ketjussa on taidettu haukkua kaikki nykyiset muotinimet ja lisäksi monia vanhempien sukupolvien muotinimistä. 

Eli tiivistys ketjusta:

-muotinimet ovat tylsiä

-liian erikoiset nimet ovat taakka lapselle

-ruotsalaiset nimet eivät sovi suomalaiselle

-perinteiset suomalaiset nimet ovat liian vaikeita lausua ja kirjoittaa ulkomailla

-liian kansainväliset nimimuodot ovat ärsyttäviä/alaluokkaisia

-tuplanimet ovat liian vaikeita muistaa

-lempinimet ovat ärsyttäviä 

-nimellä ei saa olla liian selkeää merkitystä

-samanlaiset nimet sisaruksilla on huono juttu 

jne.

Mikä nimi sitten olisi sopiva, ettei kukaan ärsyyntyisi? Ei taida sellaista nimeä olla olemassakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut. 

Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti. 

Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä. 

Tuo "voi ärsyttää jotakuta" on ihan vihoviimeinen asenne. Precious on nimi jota USAssa tuskin antavat muut kuin mustat lapsilleen, joten voi tietysti miettiä mitä työhönottajan mielessä on liikkunut. Joka tapauksessa noin huono impulssikontrolli ja henkinen kypsyys pomolla on häpeällistä.

Jos suomalainen antaisi nimeksi vaikka Kullannuppu, niin olisi senkin tytön elämä varmaan aika ikävää. 

Kullannuppu on toki kutsumanimenä epäkäytännöllinen ja äänteellisesti hankala, mutta mitäpä arvotonta argumenttia trolli ei yrittäisi keksiä vaikuttaakseen fiksulta. 

Nuppu, Armas, Lempi, Onni, Usko, Toivo jne. ovat suomalaisia versioita tämänkaltaiista nimistä. 

Ai minäkö olen arvoton trolli, koska keksin Preciousia vastaavan nimiväännöksen? 

Onni, Usko ja Toivo eivät tarkoita rakasta, vaan niillä on paljon laajempi merkitys. 

Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa ei ole yhtäkään Kullannuppua, eli en edes loukannut ketään.

Ylläolevat perustelusi luettuani en voi muuta kuin kysyä että tiedätkö sinä mitä precious tarkoittaa?

Sinänsä tämä on ihan turhaa keskustelua, me emme tule koskaan pääsemään niin pitkälle että ymmärtäisimme toisiamme. Minun puolestani tämä keskustelu päättyi nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään niin moni suomalainen yrittää olla ruotsalainen? Annetaan nimeksi Emil eikä Eemeli.

Sitten tätä perustellaan sillä, että nimi löytyy suvusta. Varmaan jokaisessa suvussa on ruotsalaisia nimiä.

Tuntuu, että etsimällä etsitään se ruotsalainen tai saksalainen nimi sieltä suvusta. Onko ihmisillä huono itsetunto vai mistä tämä johtuu?

No vaikka noin olisikin, niin eihän se mistään huonosta itsetunnosta kertoisi. Tuo olisi ongelma vain silloin, jos ruotsalaisissa nimissä olisi lähtökohtaisesti jotain pahaa. Mitä tekemistä sillä olisi itsetunnon kanssa? 

Aika pitkään Suomessa kirjoitettiin nimet kirkonkirjoihin ruotsiksi, eli Liisa oli Elisabet ja Juhana Johan. Siitäkin voi johtua, että annetaan ruotsinkielinen nimi suvusta.

Toisaalta ei aina tarvitse katsoa kovin kauas ajassa taaksepäin. Omat mummoni olivat Ida ja Greta, molemmat ihan perisavolaisia. 

Minun isänpuoleinen isoäitini, 1800-luvun loppupuoliskolla syntynyt, oli nimeltään Amanda Aleksandra. Suomalainen sukunimi, ihan supisuomalainen talonpoikaissuku Varsinais-Suomesta. Kukaan siitä perheestä ei kyllä osannut sanaakaan mitään vierasta kieltä. Miksi tytär sai noin ”hienon” nimen, sitä ei historia valitettavasti kerro. Mutta osattiin sitä siis ennenkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Ei se nyt niin kauhean suomalainen ilmiö ole. Toisaalta individualismi valtaa alaa, mutta toisaalta kuitenkin väheksytään ihmisiä jotka koetaan "erikoisuuden tavoittelijoiksi". Esim. liian persoonallinen pukeutuminen tai erikoisen värinen tukka voi ärsyttää joitakin ihmisiä. Pitäisi olla yksilö, mutta silti olisi parempi jos olisi samanlainen kuin muut. 

Ihan vastaavaa olen nähnyt mm. Twitterissä, jos joku on vaikka sinitukkainen lesbo niin hän on heti "snowflake". Puhumattakaan jostain muunsukupuolisuudesta. Erilaisuus on OK vain tiettyyn rajaan asti. 

Myös Amerikasta kuultua, joku pomo ei halunnut kutsua haastatteluun Precious-nimistä tyttöä, "she's not precious to me". Nimi ärsytti niin paljon, että hakijan muilla ominaisuuksilla ei ollut väliä. 

Tuo "voi ärsyttää jotakuta" on ihan vihoviimeinen asenne. Precious on nimi jota USAssa tuskin antavat muut kuin mustat lapsilleen, joten voi tietysti miettiä mitä työhönottajan mielessä on liikkunut. Joka tapauksessa noin huono impulssikontrolli ja henkinen kypsyys pomolla on häpeällistä.

Jos suomalainen antaisi nimeksi vaikka Kullannuppu, niin olisi senkin tytön elämä varmaan aika ikävää. 

Kullannuppu on toki kutsumanimenä epäkäytännöllinen ja äänteellisesti hankala, mutta mitäpä arvotonta argumenttia trolli ei yrittäisi keksiä vaikuttaakseen fiksulta. 

Nuppu, Armas, Lempi, Onni, Usko, Toivo jne. ovat suomalaisia versioita tämänkaltaiista nimistä. 

Ai minäkö olen arvoton trolli, koska keksin Preciousia vastaavan nimiväännöksen? 

Onni, Usko ja Toivo eivät tarkoita rakasta, vaan niillä on paljon laajempi merkitys. 

Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa ei ole yhtäkään Kullannuppua, eli en edes loukannut ketään.

Ylläolevat perustelusi luettuani en voi muuta kuin kysyä että tiedätkö sinä mitä precious tarkoittaa?

Sinänsä tämä on ihan turhaa keskustelua, me emme tule koskaan pääsemään niin pitkälle että ymmärtäisimme toisiamme. Minun puolestani tämä keskustelu päättyi nyt.

En oikein ymmärrä, miksi reagoit kirjoitukseeni noin, kun en millään tavalla tarkoittanut trollata tai ärsyttää ketään. Mutta vastataan nyt kuitenkin.

Precious = arvokas/kullan arvoinen/tärkeä/kullannuppu. Käytetään lähinnä hellittelynimenä, joten sillä on erityisen lapsellinen konnotaatio. Myös Lord of the Rings-sarjasta tuttu "my precious" oli jossain vaiheessa meemi, mutta se on varmaan jo aika lailla unohdettu. Ja kuten yllä mainittu, nimi on yleisemmin mustien käytössä ja saattaa aiheuttaa rasistisen reaktion, mikä on tietysti valkoisten syytä eikä niiden nimeä käyttävien mustien. 

Armas, Lempi ja Nuppu kuuluvat samaan sarjaan. Nuppu on näistä harvinaisin, varmaan juuri siitä syystä että sillä on lapsellinen konnotaatio. 

Onni, Usko ja Toivo sen sijaan tarkoittavat laajempia ominaisuuksia. esim. onni voi olla onnellisuutta, arpaonnea tai joitakin muita asioita. Toivo ja Usko olivat suosittuja sotavuosina ja niiden jälkeen, samoin kuin esim. Voitto, koska niillä haluttiin ilmentää toivoa sodan voittamisesta ja sen loppumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Siksipä meillä on erikoisen nimisiä pääministreitäkin ollut viime aikoina, kun yleinen nimi on este. Uniikkeja ovat nämä pääministerit Sanna, Juha ja Antti.

Hallituksessakin on vain kaksi Anttia ministerinä. Eduskunnassa yhteensä kuusi Anttia. Tietenkin harvinaisella nimellä pääsisi pidemmälle.

Oppositiossakin melua pitää Riikka ja sitä ennen Jussi. Onneksi Jussi on niin uniikki nimi, muuten ei olisi tullut kymmeniä tuhansia ääniä vaaleissa.

Trollaustekniikoita: väitä että joku on sanonut että yleinen nimi on este politiikassa. Siitä sitten voi kirjoittaa tosi nokkelan kommentin.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Siksipä meillä on erikoisen nimisiä pääministreitäkin ollut viime aikoina, kun yleinen nimi on este. Uniikkeja ovat nämä pääministerit Sanna, Juha ja Antti.

Hallituksessakin on vain kaksi Anttia ministerinä. Eduskunnassa yhteensä kuusi Anttia. Tietenkin harvinaisella nimellä pääsisi pidemmälle.

Oppositiossakin melua pitää Riikka ja sitä ennen Jussi. Onneksi Jussi on niin uniikki nimi, muuten ei olisi tullut kymmeniä tuhansia ääniä vaaleissa.

Trollaustekniikoita: väitä että joku on sanonut että yleinen nimi on este politiikassa. Siitä sitten voi kirjoittaa tosi nokkelan kommentin.   

Meillähän taitaa olla tässä ketjussa trollihullu, joka vääntää joka kommentista trollin.

Ehkä kannattaisi vain keskustella aiheesta ja jättää nuo trolliepäilyt vähemmälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään niin moni suomalainen yrittää olla ruotsalainen? Annetaan nimeksi Emil eikä Eemeli.

Sitten tätä perustellaan sillä, että nimi löytyy suvusta. Varmaan jokaisessa suvussa on ruotsalaisia nimiä.

Tuntuu, että etsimällä etsitään se ruotsalainen tai saksalainen nimi sieltä suvusta. Onko ihmisillä huono itsetunto vai mistä tämä johtuu?

No vaikka noin olisikin, niin eihän se mistään huonosta itsetunnosta kertoisi. Tuo olisi ongelma vain silloin, jos ruotsalaisissa nimissä olisi lähtökohtaisesti jotain pahaa. Mitä tekemistä sillä olisi itsetunnon kanssa? 

Aika pitkään Suomessa kirjoitettiin nimet kirkonkirjoihin ruotsiksi, eli Liisa oli Elisabet ja Juhana Johan. Siitäkin voi johtua, että annetaan ruotsinkielinen nimi suvusta.

Toisaalta ei aina tarvitse katsoa kovin kauas ajassa taaksepäin. Omat mummoni olivat Ida ja Greta, molemmat ihan perisavolaisia. 

Minun isänpuoleinen isoäitini, 1800-luvun loppupuoliskolla syntynyt, oli nimeltään Amanda Aleksandra. Suomalainen sukunimi, ihan supisuomalainen talonpoikaissuku Varsinais-Suomesta. Kukaan siitä perheestä ei kyllä osannut sanaakaan mitään vierasta kieltä. Miksi tytär sai noin ”hienon” nimen, sitä ei historia valitettavasti kerro. Mutta osattiin sitä siis ennenkin!

Olisiko kutsumanimi ollut Manta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on välillä ollut myös ”Anjes”. Ei aavistustakaan, miten jotkut saavat nimeen jiin.

Ranskalaisittain äännettynä siihen saa jiinkin ihan hyvin :)

Juurikin näin. Esim. ranskassa ja italiassa gn lausutaan nj.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Siksipä meillä on erikoisen nimisiä pääministreitäkin ollut viime aikoina, kun yleinen nimi on este. Uniikkeja ovat nämä pääministerit Sanna, Juha ja Antti.

Hallituksessakin on vain kaksi Anttia ministerinä. Eduskunnassa yhteensä kuusi Anttia. Tietenkin harvinaisella nimellä pääsisi pidemmälle.

Oppositiossakin melua pitää Riikka ja sitä ennen Jussi. Onneksi Jussi on niin uniikki nimi, muuten ei olisi tullut kymmeniä tuhansia ääniä vaaleissa.

Trollaustekniikoita: väitä että joku on sanonut että yleinen nimi on este politiikassa. Siitä sitten voi kirjoittaa tosi nokkelan kommentin.   

Todistustaakka on kyllä sillä kommentoijalla, joka väitti että erikoinen nimi tarjoaa edun uralla. Lähes kaikki menestyneet suomalaiset ovat ihan tavallisen nimisiä. Erikoisemmat nimetkin ovat yleensä vain lempinimiä, tyyliin Hjallis ja Nalle. 

Itselle tulee mieleen erikoisista nimistä lähinnä Oras Tynkkynen ja Kaari Utrio. 

Joku journalisti kokeili lähettää saman CV:n eri työnantajille eri nimellä. Eniten tuli haastattelupyyntöjä tavalliselle suomalaiselle nimelle, vähiten romanien parissa yleiselle nimelle. Erikoiset nimet mielletään helposti ulkomaalaisiksi, ja se voi olla monelle työnantajalle epämieluinen konnotaatio.