Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä menee sekaisin nimet, joissa on kirjaimen ero.
En ole koskaan tätä ymmärtänyt, ihmiset ovat ilmeisesti kuuroja tai sokeita, kun eivät osaa sanoa tai lukea nimiä oikein
Ei minun tuntemillani ihmisillä ole kokoajan nimikylttejä, joista voisin lukea nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään niin moni suomalainen yrittää olla ruotsalainen? Annetaan nimeksi Emil eikä Eemeli.
Sitten tätä perustellaan sillä, että nimi löytyy suvusta. Varmaan jokaisessa suvussa on ruotsalaisia nimiä.
Tuntuu, että etsimällä etsitään se ruotsalainen tai saksalainen nimi sieltä suvusta. Onko ihmisillä huono itsetunto vai mistä tämä johtuu?
Omassa suvussa ei tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti, kun nimet olivat suomenkielisiä, mutta kirkonkirjoihin merkattiin vastaavat ruotsinkieliset nimet tyyliin Juho - Johan.
Siis se, mihin ennen pakotettiin (tämä siis viime vuosisadan alussa), jotkut ryhtyvät nykyään ihan vapaaehtoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Annamarie nyt lausutaan Annamari, mutta i-kirjain pitempänä. Oudolta kuulostaisi lausua Annamarie.
Väärin! Suomessa sanat lausutaan juuri niin kuin ne kirjoitetaan.
Annemarie = Annemarie. Jossain muussa kielessä Annemarie = Annemarii.
Väärin itsellesi. Suomessa nimet lausutaan niin kuin nimen kantaja haluaa nimensä lausuttavan. Näin on asia länsimaisissa sivistysmaissa.
On nimiä joiden suomalaisesta kirjoitustavasta poikkeava lausuminen on itsestään selvää ja niihin kuuluvat mm. nimet Annemarie, Emil, Elin ja Ivar. Jos haluat herättää myötähäpeää, kutsu Eliniä nimellä "elin".
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään niin moni suomalainen yrittää olla ruotsalainen? Annetaan nimeksi Emil eikä Eemeli.
Sitten tätä perustellaan sillä, että nimi löytyy suvusta. Varmaan jokaisessa suvussa on ruotsalaisia nimiä.
Tuntuu, että etsimällä etsitään se ruotsalainen tai saksalainen nimi sieltä suvusta. Onko ihmisillä huono itsetunto vai mistä tämä johtuu?
No ehkä ihan vaan siitä, että monenkin mielestä Emil voi olla kauniimpi nimi kuin Eemeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Annamarie nyt lausutaan Annamari, mutta i-kirjain pitempänä. Oudolta kuulostaisi lausua Annamarie.
Väärin! Suomessa sanat lausutaan juuri niin kuin ne kirjoitetaan.
Annemarie = Annemarie. Jossain muussa kielessä Annemarie = Annemarii.
Väärin itsellesi. Suomessa nimet lausutaan niin kuin nimen kantaja haluaa nimensä lausuttavan. Näin on asia länsimaisissa sivistysmaissa.
On nimiä joiden suomalaisesta kirjoitustavasta poikkeava lausuminen on itsestään selvää ja niihin kuuluvat mm. nimet Annemarie, Emil, Elin ja Ivar. Jos haluat herättää myötähäpeää, kutsu Eliniä nimellä "elin".
Siis puhutaanko nyt Suomesta vai niistä länsimaisista sivistysmaista?
Mutta asiaan. Jos nyt vaikka joku Ilari haluaisi, että hänen nimensä lausutan "Aileöri", niin sinäkö muitta mukisematta kutsuisit häntä tällä nimellä ja osaisit myös kirjoittaa sen heti oikein kerta kuulemalta? Tai joku Sanna haluaisin nimensä kirjoitettavan Canna, mutta lausuttavan "sanna"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Annamarie nyt lausutaan Annamari, mutta i-kirjain pitempänä. Oudolta kuulostaisi lausua Annamarie.
Väärin! Suomessa sanat lausutaan juuri niin kuin ne kirjoitetaan.
Annemarie = Annemarie. Jossain muussa kielessä Annemarie = Annemarii.
Väärin itsellesi. Suomessa nimet lausutaan niin kuin nimen kantaja haluaa nimensä lausuttavan. Näin on asia länsimaisissa sivistysmaissa.
On nimiä joiden suomalaisesta kirjoitustavasta poikkeava lausuminen on itsestään selvää ja niihin kuuluvat mm. nimet Annemarie, Emil, Elin ja Ivar. Jos haluat herättää myötähäpeää, kutsu Eliniä nimellä "elin".
Siis puhutaanko nyt Suomesta vai niistä länsimaisista sivistysmaista?
Mutta asiaan. Jos nyt vaikka joku Ilari haluaisi, että hänen nimensä lausutan "Aileöri", niin sinäkö muitta mukisematta kutsuisit häntä tällä nimellä ja osaisit myös kirjoittaa sen heti oikein kerta kuulemalta? Tai joku Sanna haluaisin nimensä kirjoitettavan Canna, mutta lausuttavan "sanna"?
Totta kai kutsuisin häntä sillä tavalla lausuen kuin hän haluaa, jos pystyn tuottamaan äänteet. Jos kuulen nimen aileöri, kysyn, että miten se kirjoitetaan. Jos kirjoitan väärin, pyydän anteeksi ja yritän oppia. Sama koskee nimeä Canna. Ihan yksinkertaisia peruskäytöstapoja.
Suomessa on sellaisia nimiä joiden lausumisesta ei voi olla varma, ja jolla mahdollisia oikeita tapoja lausua on enemmän kuin vain pari, joten jos näen nimen joka kirjoitetaan vaikkapa Nora, kysyn kuinka se lausutaan. Sukunimi antaa vihjettä mahdollisesta oikeasta lausumisesta.
Canna on Kanna, ei suinkaan Sanna. Mici ja Maicci - nehän ovat Misi ja Maissi, yök! Kissojen nimiä, vaikka lempinimiä ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan nyt vähän nurin päin eli me osasimme onneksi ennakoida... Mietimme pojalle nimeksi Sisua, mutta loppumetreillä se korvautui hieman neutraalimmalla nimellä. Ja todellakin hyvä niin, koska lapsi oli 2-4-vuotiaana erittäin haastava, ärhäkkä ja omapäinen. Meni siihen suuntaan mihin tykkäsi. Olisi ollut kiusallista huudella tai komentaa Sisua kun samalla olisi ollut selvää, että tuolla lapsella on sitä sisua tehdä juuri miten se tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Ei nyt mitenkään henkilökohtasesti, mutta jos sukunimi on pitkä, niin älkää antako pitkää etunimeä. Huonosti meinaan mahtuu virallisiin lomakkeisiin Marja-Leena Veisuvirta
Ohiksena, kun olin lapsi, jotakin nuorten ohjelmaa telkkarissa juonsi Marja-Leena Keski-Kuha. Myöhemmin näin jossakin lehtijutussa hänen menneen naimisiin, nimenä nyt Marja-Leena Keski-Kuha-Ala-Talo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille, jotka perustelette "nimen voi vaihtaa sitten myöhemmin, jos ei miellytä".
Se annettu nimi jää kummittelemaan kaikkiin virkatodistuksiin ja muihin, vaikka sen vaihtaisi myöhemmin. Kun ihmisestä aikanaan aika jättää, niin tuossa virkatodistuksessa on jopa nuo vanhat nimet, myös entiset sukunimet. Eli jos haluat nimetä lapsesi Säihky Prinsessa Nuppuliinaksi, niin tuo nimi jää papereihin pysyvästi, vaikka lapsi muuttaisi myöhemmin nimensä Anna Mariaksi.
Ei se jää muualle kuin virkatodistukseen. Mitä sitten? Mitä se siellä haittaa? Vaihdoin nimeäni, ja eipä haittaa ollenkaan että se entinen virkatodistuksessa lukee. Milloin sitä edes tarvitaan, kuollessa?
Miksi halutaan laittaa lapselle ns. kansainvälinen nimi, jota sitten saa tavata ja selitellä joka paikassa? Asutaan kuitenkin Suomessa ja suomalaisuutta pitää arvostaa. Harva sentään muuttaa ulkomaille, ja jos muuttaa, niin nimen saa vaihdettua. Tuntuu, että kaikki varautuvat lapsensa ulikomaille lähtöön nimen kautta. Suomi taitaa olla asumaton maa parinkymmenen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tehdä elämän isoja päätöksiä sillä periaatteella, että annan tulevien kiusaajien sanella ne.
Hieno ajatus! Ja sitäpaitsi, jos joku on kiusaamiseen taipuvainen, niin kyllä hän löytää aiheen kiusaamiseen. Jos ei kiusata erikoisesta nimestä, niin voi kiusata tavallisesta nimestä. Tai ihan mistä tahansa nimestä voi kyllä vääntää jotain ikävää. Jos ei kiusata nimestä, niin voi kiusata ulkonäöstä, vaatteista, puhetyylistä tai vaikkapa jostain ihan keksitystä asiasta. Ei kiusaamiselta vältytä tasoittelemalla asioita etukäteen sellaisiksi ”ettei kiusattaisi”. Kiusaamisen ongelma ovat kiusaajat, eivät kiusatut!
Näin juuri. Ajattelimme että annetaan sellainen nimi ettei ainakaan kiusata, ja kaikkea muutakin. No kiusaajille riitti että oli silmälasit. Ne on oikeasti vain tekosyitä kun jotakuta halutaan kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Mun pikkuveljen mielestä ( y ja r puuttuvat ) mä oon pulu😬
T.Pyry
Tämä on ihana😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään niin moni suomalainen yrittää olla ruotsalainen? Annetaan nimeksi Emil eikä Eemeli.
Sitten tätä perustellaan sillä, että nimi löytyy suvusta. Varmaan jokaisessa suvussa on ruotsalaisia nimiä.
Tuntuu, että etsimällä etsitään se ruotsalainen tai saksalainen nimi sieltä suvusta. Onko ihmisillä huono itsetunto vai mistä tämä johtuu?
Nykyään? Ihmiset antavat muutenkin esim. lapsen toiseksi tai kolmanneksi nimeksi suvussa olevia nimiä, niin sitten niitä ruotsinkielisiä ei kuitenkaan saisi antaa?
Ei niitä tarvitse etsimällä etsiä.
Mun pojalla on isoisiensä toiset nimet toisena ja kolmantena nimenä, ikävää että se hiertää sua, ei mitenkään ”nykyaikaiset” nimet koska isoisät syntyneet 50-luvulla...
Siis alapeukut siitä että lapsi on saanut nimensä kuten monet muutkin lapset, eli on nimetty isovanhenpiensa mukaan?
Naurettavaa mutta taattua aaveetä :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi halutaan laittaa lapselle ns. kansainvälinen nimi, jota sitten saa tavata ja selitellä joka paikassa? Asutaan kuitenkin Suomessa ja suomalaisuutta pitää arvostaa. Harva sentään muuttaa ulkomaille, ja jos muuttaa, niin nimen saa vaihdettua. Tuntuu, että kaikki varautuvat lapsensa ulikomaille lähtöön nimen kautta. Suomi taitaa olla asumaton maa parinkymmenen vuoden päästä.
Meillä on kaikilla neljällä lapsella nimet jotka ovat ns. kansainvälisiä, mutta myös löytyvät suomenkielisestä kalenterista.
Kertaakaan ei ole tarvinnut selitellä tai tavata nimiä missään.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
Ollaan uskonnottomia, eikä meitä haittaa että jotkut nimet on pyhimysten tai muiden niminä olleet. Monet niistä ovat sitä ennen olleet vaikka roomalaisilla keisareilla, tai mitä heitä onkaan. Antavathan kristitytkin kaikkia pakananimiä ihan vain koska kuulostavat kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään niin moni suomalainen yrittää olla ruotsalainen? Annetaan nimeksi Emil eikä Eemeli.
Sitten tätä perustellaan sillä, että nimi löytyy suvusta. Varmaan jokaisessa suvussa on ruotsalaisia nimiä.
Tuntuu, että etsimällä etsitään se ruotsalainen tai saksalainen nimi sieltä suvusta. Onko ihmisillä huono itsetunto vai mistä tämä johtuu?
Ehkä se johtuu siitä, ettei se mitenkään ole nykypäivää. Mun molempien ukkien nimi oli Emil, toine syvältä savosta, jossa ruotsalaisuus ei hirveesti rehottanut. Olivat syntyneet joskus 1900-luvun alussa.
Itse en ole koskaan tajunnut ns. teema nimiä esim. kaikki perheen tytöt nimetään kukkien mukaan tai sitä että kaksosille valitaan lähes identtiset nimet, kerran tavannut kaksoset Senni ja Enni jotka vielä puettiinkin tismalleen samoin
Osasta nimistähän on tullut suoraan jo haukkumasanoja.
Esim Keijo tai Urpo
Nykyaikana yksi kärsijäryhmä on Jonnet
Ei se nimi yksistään mutta jos oikeasti kaveri on täys Urpo tai ihan Keijo tai pihalla kun Jonne, niin sitten siitä nimestä on haittaa
Alue: Aihe vapaa
Meillä on pojan nimi Benjamin, ja yllättävän moni ei osaa sanoa "Benjaminin", vaan sanovat vaan nimen perusmuodossa, esim. "Tuletko Benjamin kanssa meille?". Kuulostaa siis että lapsen nimi olisi Benjami.