Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Vierailija kirjoitti:

Klassikko...

Annettiin tyttärelle nimeksi Anu ja meidän sukunimi on tyyliä Salminen. Tytär meni kouluun ja kaikki meni hyvin kunnes ensimmäisen luokan keväällä julkaistiin koulu lehti jossa oli kuva tyttären luokasta, suloiset lapset pulpeteissaan ja meidän tytär oikein eturivissä ja nimi lapussa ihan itse kirjoitettuna ANU S. Tapahtui 80-luvun lopulla.

tää on totta. Itse olin lapsena Anu K ja siitä kiitollinen. Nykyään Anu S ja ihan vapaa ehtoisesti koska halusin saman sukunimen kun lapsillani.

Nimiyhdistelmät, jotka saa muita mielikuvia aikaan. Esimerkiksi Anna, Aina, Naima, Rauha. 

Naima on muutoin 2020 väestörekisterissä 1400 naisen etunimi. Aina on peräti 12 000 naisen etunimi. 

Anna ja Rauha ovat paljon yleisempiä. 

Eräs kauppias yritti miettiä, että minkähän nimen ehdottaisi vaimolleen syntyneen pojan nimeksi, jotta siitä ei saataisi jotain lyhennettä tai lempinimeä. Sakarista tulee Sakke/Saku tai Matti on Masa ja se ei ollut kauppiaan mieleen. Päätyivät yhdessä, että poika ristitään nimellä Kotivalo. 

Ristiäisiä vietettäessä isoveli katseli pikkuveljeään ja totesi, että vaihtaaks faija Himatuikulle kuivan vaipan? 

Ei sillä nimellä ole mitään väliä. itsellä on nimi joita on suomessa joku 30, toisella kirjoitusasulla ehkä 150. Lähtökohtaisesti kaikki kirjoittaa väärin tai jopa kuulee sen yleisempänä  miehen nimenä. Ihan sama. Kahviloissa joissa huudetaan tuotteet nimellä käytän toista nimeäni joka on yleinen, ihan sen takia että en halua siinä hälinässä tavata tai kuunnella sitä sataan kertaan kuultua onpa erikoinen,hihih-mantraa.  Kuhan virallisissa papereissa on oikein. Lentoliputkin tehdään nykyään itse, niin ihan sama miten ihmiset sen kuulevat. Esim. töissä yksi ulkomaankollega kirjoittaa aina tuon miehen nimen Hi ....-otsikkoon, vaikka sähköpostiosoitteessani on  se oikea kirjoitusasu. Ihan sama mulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassikko...

Annettiin tyttärelle nimeksi Anu ja meidän sukunimi on tyyliä Salminen. Tytär meni kouluun ja kaikki meni hyvin kunnes ensimmäisen luokan keväällä julkaistiin koulu lehti jossa oli kuva tyttären luokasta, suloiset lapset pulpeteissaan ja meidän tytär oikein eturivissä ja nimi lapussa ihan itse kirjoitettuna ANU S. Tapahtui 80-luvun lopulla.

tää on totta. Itse olin lapsena Anu K ja siitä kiitollinen. Nykyään Anu S ja ihan vapaa ehtoisesti koska halusin saman sukunimen kun lapsillani.

Minulla on tuttava, jonka nimi on Anu Saukko. Olen niin tottunut siihen, että mikään kaksimielinen ei tule edes mieleen. Hyvä ja perinteinen nimi. Lyhyt kirjoittaa. 

Muista, että lapsi ei välttämättä jaa mielenkiinnonkohteitasi. Jos oman mielenkiinnonkohteesi mukaan nimeät lapsen vaikka Elvikseksi, Zeldaksi tai Saturnukseksi, niin lapsi ei välttämättä tuota mielenkiintoa ko. asiaan jaa. Lapsi saattaa joutua kuulemaan aika monet kysymykset, onko Elvis hänen suosikkiartistinsa, pelaako hän Zeldaa tai onko sisarusten nimet Mars ja Jupiter.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.

Aija on hieno nimi.

Eija on myös hyvä. Tyttö kuin eduskunta.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä nimellä ole mitään väliä. itsellä on nimi joita on suomessa joku 30, toisella kirjoitusasulla ehkä 150. Lähtökohtaisesti kaikki kirjoittaa väärin tai jopa kuulee sen yleisempänä  miehen nimenä. Ihan sama. Kahviloissa joissa huudetaan tuotteet nimellä käytän toista nimeäni joka on yleinen, ihan sen takia että en halua siinä hälinässä tavata tai kuunnella sitä sataan kertaan kuultua onpa erikoinen,hihih-mantraa.  Kuhan virallisissa papereissa on oikein. Lentoliputkin tehdään nykyään itse, niin ihan sama miten ihmiset sen kuulevat. Esim. töissä yksi ulkomaankollega kirjoittaa aina tuon miehen nimen Hi ....-otsikkoon, vaikka sähköpostiosoitteessani on  se oikea kirjoitusasu. Ihan sama mulle

Minulla etunimi + sukunimi, jollaisia on maailmassa luultavasti vain 3. Hupaisinta siinä on, että tunnen heistä toisen hyvin.  Tapasimme Kanarian saarilla jossa asuimme samassa hotellissa. Emme olisi muuten tutustuneet, mutta henkilökunta sotki meidät totaalisesti ja meidät pyydettin respaan, jossa toista pyydettiin kirjoittamaan hotellikorttiin allekirjoitus uudestaan. Sopimuksesta minä vaihdoin etunimeäni. Otettiin täysnimikaiman kanssa sen kunniaksi pidemmän kaavan mukaan pienet. 

Ollaan pidetty yhteyksiä ja matkusteltu yhdessä muutaman kerran. Kerran tuli mieleen, että mistä se kolmas saataisiin vielä mukaan, mutta asia ei ole edennyt. 

Haaveiletko luontoaiheisesta nimestä? Älä keksi jotain harvinaista Kehäkukkaa, Kevätaurinkoa tai Ukkosmyrskyä, jotka ovat tosi erikoisia. Valmiina on jo paljon melko yleisiä luontoaiheisia nimiä, jotka ovat ihmisille tuttuja. Kalenterista löytyy mm. seuraavaa: Kaisla, Kuisma, Kukka, Hilla, Otso, Tuuli, Aarni jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan höpöhommaa miettiä mitään ulkomaita kun omaa lasta Suoemssa nimeää. Jopa ihan suomalaisetkin antavat tyttärilleen nimeksi Elin, vaikka se tarkoittaa jopa ihan suomeksi elintä...

Mutta sehän lausutaan aina kahdella eellä.

Toisekseen, onko elin pahin mahdollinen mielleyhtymä? Elimiä kun on muitakin kuin se yksi. Esim. sydän❤️

Muistan lapsuudestani että pidin jostain kuulemaani nimeä Eelin äärettömän kauniina ja annoin sen yhdelle lempinukellenikin nimeksi. Opin vasta paljon isompana, että nimi kirjoitettiinkin yhdellä E:llä. Sen jälkeen mielleyhtymä häiritsi, vaikka en silloinkaan ajatellut nimenomaan "sitä yhtä" elintä, vaan ihan sama olisiko kyseessä maksa, perna tai jokin muu, se mielleyhtymä latisti nimen lumoa. Tosi ihanasti ajateltu tuo sydän. <3

Elin ja elin eivät sanoina millään tavalla muistuta toisiaan. On aivan käsittämätöntä että joku voi saada nimestä Elin jotain tuollaisia mielleyhtymiä. Sama jos sana kuusi toisi pissapotan mieleen.

Kyllä elin on  yhtä kuin pippeli, ihan sama kirjoitetaanko elin vai Elin mutta sukuelin siitä mieleen tulee enkä ikinä antaisi suomalaiselle pikkutytölle tuollaista takuuvarmaa kiusaamisnimeä!

Minulle tulee Elin-nimestä mieleen taidemaalari Elin Danielsson-Gambogi. Mutta meitä on niin moneen junaan. Jokainen ajattelee tasonsa mukaan.

Ystäväni virallinen etunimi on lyhyt ja toinen nimi pitkä, sointuvat siinä järjestyksessä kauniisti (tyyliin "Anna Karoliina xxx". Kutsumanimenä käytetään kuitenkin toista nimeä. Kun sain oman lapsen ja nimeä arvuuteltiin etukäteen, tämä kaverini ilmaisi, että toivottavasti en tekisi lapselle tässä kutsumanimiasiassa samaa minkä hänen vanhempansa hänelle :D Joka kerta erilaisia papereita täyttäessä oli varsinkin lapsena hankalaa, kun ei aina osannut päättää, mitä kirjoittaa etunimikohtaan. Esim. lasten harrastusryhmässä häntä huudettiin nimenhuudossa virallisella etunimellä, vaikka luontevaa olisi tietenkin ollut käyttää sitä Karoliinaa. Tämän ymmärrän hyvin.

Odotan nyt toista lastani, ja jos se on poika, mielessäni on yksi vähän harvinainen nimi, jonka haluaisin antaa. Mutta sen kanssa tulee satavarmasti vastaan tilanteita, joissa se äännetään lyhyellä vokaalilla, vaikka oikea lausunta olisi kahdella (samaan tapaan kuin nämä Nea/Neea-tyyppiset). Nimi on peräisin eräästä minulle merkityksellisestä kirjasta, enkä koe, että sitä voisi kirjoittaa kahdella vokaalilla, vaikka sillä tuosta lausumisongelmasta pääsisi :D Mutta kuten täällä on todettu, varmaan ihan mistä tahansa nimestä tai nimiyhdistelmästä saa halutessaan väännettyä jotain ikäviä mielleyhtymiä tai muotoja, minkä vuoksi en analysoisi valintaa ihan liian pitkälle vaan antaisin nimen, joka miellyttää vanhempia ja jonkaei ainakaan ihan suoralta kädeltä voi ennustaa aiheuttavan kantajalleen tulevaisuudessa harmia.

Vierailija kirjoitti:

Idasta tulee  Iita ja Lydiasta Lyyti joten en suosittele.

Sade on kaunis mutta hankala taivuttaa.

Lyyti ja Iita onkin komeat nimet! Samoin Linta. 

Idasta tulee mieleen Idari.

Vierailija kirjoitti:

Muista, että lapsi ei välttämättä jaa mielenkiinnonkohteitasi. Jos oman mielenkiinnonkohteesi mukaan nimeät lapsen vaikka Elvikseksi, Zeldaksi tai Saturnukseksi, niin lapsi ei välttämättä tuota mielenkiintoa ko. asiaan jaa. Lapsi saattaa joutua kuulemaan aika monet kysymykset, onko Elvis hänen suosikkiartistinsa, pelaako hän Zeldaa tai onko sisarusten nimet Mars ja Jupiter.

Vanhemmilla se lapsen syntymä on useille vanhemmille niin suuri asia, että järkikin tahtoo kadota. Silloin tulee keksineeksi senkin, että tässä ollaan saatu aikaan jotain ainutlaatuista ja koetaan jotain mitä kukaan muu ei ole enne kokenut eikä tule kokemaankaan.  Eikä tässä mitään pahaa, mutta lapsen nimi on syytä miettiä pitkälle tulevaisuuteen. 

Onneksi nykyisin on varsin yksinkertaista vaihtaa nimensä, jos siltä tuntuu. Ennen se ei tullut kyseeseen ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Haaveiletko luontoaiheisesta nimestä? Älä keksi jotain harvinaista Kehäkukkaa, Kevätaurinkoa tai Ukkosmyrskyä, jotka ovat tosi erikoisia. Valmiina on jo paljon melko yleisiä luontoaiheisia nimiä, jotka ovat ihmisille tuttuja. Kalenterista löytyy mm. seuraavaa: Kaisla, Kuisma, Kukka, Hilla, Otso, Tuuli, Aarni jne.

Kanerva, Vilja, Kastehhelmi, Pihla, Oras, Ulpu, Ulpukka, Vuokko, Orvokki...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin pitkään nimestä Siru. Onneksi en tullut antaneeksi lapsilleni. En anna mahdollisille tulevillekaan lapsille, koska nykyään siru mielletään mikrosiruksi. Että Siru Korttinen tässä terve!

Minusta Siru on kaunis nimi. Sehän merkitsee siroa, sorjaa eli kaunista ja kevyttä ja sirotetta. Vrt sirotesokeri, (sokeri- tai suola)sirotin, sirotelusikka (sokerille) jne.

Kyllähän sirua eniten käytetään sanaparissa lasinsiru.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri ja en koskaan muista onko maaret vai maarit ja lausun ninen aina mumisten tai käytän sukunimeä. on vaan niin etten kertakaikkiaan opi kummin se oli.

Mulla on sama ongelma! Tunnen kaksi Maaritia. Lapsuudessa tunsin myös Maaritin, mutta lukiossa Maaretin. Vaikka Maareteja on tutuissani ollut vain yksi, enkä tapaa häntä enää, joudun dementioissani mumisemaan nykyisten tuttujen Maaritien nimiä, koska mietin kuumeisesti oliko siellä lopputavussa e vai i :-D

Mikä hulluinta, tuttuni Maret ei ole tässä rimpsussa mikään ongelma. Se kuulostaa aivan eri nimeltä.

Mutta Maarit ja Maaret, voi jee mikä sotku :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassikko...

Annettiin tyttärelle nimeksi Anu ja meidän sukunimi on tyyliä Salminen. Tytär meni kouluun ja kaikki meni hyvin kunnes ensimmäisen luokan keväällä julkaistiin koulu lehti jossa oli kuva tyttären luokasta, suloiset lapset pulpeteissaan ja meidän tytär oikein eturivissä ja nimi lapussa ihan itse kirjoitettuna ANU S. Tapahtui 80-luvun lopulla.

tää on totta. Itse olin lapsena Anu K ja siitä kiitollinen. Nykyään Anu S ja ihan vapaa ehtoisesti koska halusin saman sukunimen kun lapsillani.

Ei se lasten sukunimi taivaasta tipahda, itse sinä sen sukunimen lapsillesi olet antanut. 

Kun leikkikentällä huutaa: Oscar ja Luka (Luca)  tänne ! 90 % pojista tulee :)

Haaveilin Oliver-nimestä. Minusta tosi nätti nimi.

Nykyään ymmärrän, että päiväkodissa ym. kutsutaan lasta nimellä 'Oli-Veri'

Katsoin tuosta ylen nimilinkistä nimeni. Olen syntynyt vuonna 1979, mutta nimeni tuli muotiin vasta vuonna 1992 :D Siitä sitten oli muodissa vuoteen 2000 asti, jonka jälkeen hävisi suosituimpien joukosta.

Hyvä ketju. Ehkä parhain sääntö on, että älä välitä miten muut sanovat nimen.

Luulin valinneeni lapselle helpon suomalaisen nimen. Omani ei sellainen ole ja sitä ei koskaan osata kirjoittaa oikein ilman apua. No, eipä lapsen nimeä osata kirjoittaa tai sanoa oikein kun sinne lisäillään kirjaimia vähän aloittajan tai tuon Maria esimerkin tapaisesti. Eli ei mitään väliä miten helpon nimen valitset, ei sitä silti osata.

Toinen mitä ihmettelen sanottiin täällä myös, eli lempinimet. Mikä vimma on vääntää joka nimestä lempinimi? Alkuperäiset nimet ovat paljon kauniimpia ja jotkut lempinimet ovat aivan kamalia. En ymmärrä.