Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Neljä etunimeä saa olla.
Meidän kaikilla lapsilla on eri määrä etunimiä :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä stressaa. Nimen voi vaihtaa. Minun teinini vaihtoi nimensä itselleen sopivampaan, ja minusta se on ok.
Mun äidilleni ei kelvannut edes hänen antamansa toinen nimi, jonka otin teininä käyttöön. Järkyttävähän hirveän kamalan saatanallisen ekan etunimen vaihdoin pois tasan 18-vuotispäivänä, kun se VIHDOINKIN oli mahdollista, eivätkä vanhempani ole toipuneet siitä koskaan.
Nykyään on välit poikki.
Yhden v***n nimen takia.
Klassikko...
Annettiin tyttärelle nimeksi Anu ja meidän sukunimi on tyyliä Salminen. Tytär meni kouluun ja kaikki meni hyvin kunnes ensimmäisen luokan keväällä julkaistiin koulu lehti jossa oli kuva tyttären luokasta, suloiset lapset pulpeteissaan ja meidän tytär oikein eturivissä ja nimi lapussa ihan itse kirjoitettuna ANU S. Tapahtui 80-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä valitettavasti voi etukäteen ennustaa, mistä nimistää tulee oman ikäpolvensa jormat, yrjöt, keijot, urpot, jonnet ja veetit... Mistä sitä tietää, vaikka kymmenen vuoden päästä hoetaan, että noelit ei muista tai darrassa lentää kerttu koko päivän.
Tutkittu juttu on, että Veetien jälkeen tulee "Einot ei muista".
Eino on ihan pappanimi
Älä stressaa. Suomi kansainvälistyy. Ihan tavallinen suomalainen nimi voi olla raikas harvinaisuus alueellasi. Ja toisaalta erikoisempaakaan nimeä ei oikeastaan ihmetellä. Lapsesi parhaat kaverit voivat olla vaikkapa Pixie ja Klaus-Muhammad.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elias Tapani Karhu, Niklas Tapani Kekkonen
Elias Tapani Pekka Haavisto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota sisaruksia samaan nimimuottiin ja nimeä lapsia jollain tarkalla logiikalla, josta et voi joustaa (nimen alkukirjain, rimmaavat nimet yms). Mitä sitten, jos sisarusten nimet eivät "soinnu" toisiinsa? Mitä sitten, jos se Sannan pikkusisko ei näytäkään Hannalta, vaan Ilonalta?
Sisarukset ovat yksilöitä, eivätkä he aikuisena esittele itseään jonain ryhmänä.
Olen Sannan isosisko Hanna ja monesti moittinut vanhempiani mielikuvituksen puutteesta nimiasiassa.
70-luvulla taisi olla aika yleistä antaa sisaruksille tuollaisia nimipareja, Hanna ja Sanna, Mari ja Sari, Mia ja Pia. Muistan tunteneeni aika monia sisaruksia, joilla oli nimet noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin enkä antanut esim. Niko-Petteriä, kun lapsi parka olisi aina Nikoviivapetteri ja joutuisi muutenin selittelemään nimeään.
Jos sukunimessä on r-kirjain, niin ei etunimiä joissa ärrä. Voi raukkaa jos ois ärrä vika, kun aina korostuisi tuo ärrrä PeRRRtti KoRRhonen tai sitten se olisi Peltti Kolhonen.
Ja nää Ina ja Ida tyyliset, kun aina joutuu korjaa, että se on yhdellä i:llä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota sisaruksia samaan nimimuottiin ja nimeä lapsia jollain tarkalla logiikalla, josta et voi joustaa (nimen alkukirjain, rimmaavat nimet yms). Mitä sitten, jos sisarusten nimet eivät "soinnu" toisiinsa? Mitä sitten, jos se Sannan pikkusisko ei näytäkään Hannalta, vaan Ilonalta?
Sisarukset ovat yksilöitä, eivätkä he aikuisena esittele itseään jonain ryhmänä.
Olen Sannan isosisko Hanna ja monesti moittinut vanhempiani mielikuvituksen puutteesta nimiasiassa.
70-luvulla taisi olla aika yleistä antaa sisaruksille tuollaisia nimipareja, Hanna ja Sanna, Mari ja Sari, Mia ja Pia. Muistan tunteneeni aika monia sisaruksia, joilla oli nimet noin.
Sitten nämä siirtyivät aviopareiksi.
Sari ja Ari
Mari ja Jari tai Kari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan aina sen mainoksen:
Matti ja Teppo ja nyt myös Seppo
- vihdoinkin yhdessä.
Mulle tuli täytenä yllätyksenä nimetessäni tyttöni Suviksi, että Suvi on nykyään tosi harvinainen nimi. Se on mun mielestä vaan aina ollut niin kaunis nimi, että halusin sen nimen omalle tyttärelleni. Ei ollut tarkoitus antaa mitään erikoista ja harvinaista nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästäpä sain idean. Kolme lasta lisää, Lumiaura, Lumikola ja Lumilapio nimiksi, kaikille kurahaalarit päälle ja talvella pihalle tänne stadin vesisateeseen leikkimään. Se on nostalgiaa se.
Oma, liian tavallinen ja nimitilastoiden häviäjänimi pitää tietysti myös vaihtaa. Toisaalta kukaan ei täällä Suomessa ihmettele sitä yhtään. Kaikille tuttu ja helppo.
T: Eija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota sisaruksia samaan nimimuottiin ja nimeä lapsia jollain tarkalla logiikalla, josta et voi joustaa (nimen alkukirjain, rimmaavat nimet yms). Mitä sitten, jos sisarusten nimet eivät "soinnu" toisiinsa? Mitä sitten, jos se Sannan pikkusisko ei näytäkään Hannalta, vaan Ilonalta?
Sisarukset ovat yksilöitä, eivätkä he aikuisena esittele itseään jonain ryhmänä.
Olen Sannan isosisko Hanna ja monesti moittinut vanhempiani mielikuvituksen puutteesta nimiasiassa.
70-luvulla taisi olla aika yleistä antaa sisaruksille tuollaisia nimipareja, Hanna ja Sanna, Mari ja Sari, Mia ja Pia. Muistan tunteneeni aika monia sisaruksia, joilla oli nimet noin.
Oman miehen nimi on Jari. Hänellä on samanikäiset serkut Ari ja Mari. Siinä on sisarukset keksineet lapsilleen hienosti rimmaavat nimet, harmi, kun listasta puuttuu Sari ja Kari. Isovanhemmilla meni kuulemma nimet aina sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Savolaisella miehellä oli sukunimenä Kauppinen.
Sitten kaikki naapurit vääntivät nimen ja kutsuivat ”Kaappinen”. No, mies vaihtoikin nimensä kyllästyneenä, hänestä tuli Kaappinen ihan virallisesti. Mitä teki kyläläiset ?
Miestä alettiin kutsua ” Kuappinen”.
OHIS
Jos jollekulle nimen antamaan nyt joutuisin, olisi se kaksitavuinen, suomalainen, vokaaliin päättyvä ja korvakuulolta oikein kirjoitettavissa oleva (ei siis Mia, Miia, Janica jne). Vielä jos ihan täydellistä hakisin, 1940- tai 1950-luvun suomalainen suosikkinimi olisi se, nämä nimittäin eivät ole vielä muodissa. Esimerkiksi Seppo ja Ritva kuuluvat näihin edelläkävijänimiin. Doomerisukupolven Sepon ei tarvitse aikanaan koulussa olla Seppo H. tai Seppo L.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle
Ta det inte så allvarlig.
-t
Eikös tässä juuri puhuttukin siitä, miten sanan loppuun lisäillään kirjaimia :D
Vierailija kirjoitti:
Maria. Aina saa olla tavaamassa, onko se i, j, vai ii.
Aina jaksaa hämmästyttää, että ihmiset eivät osaa lausua oikein nimiä Marja ja Maria, etenkään tuota j:tä ei tunnuta osaavan sanoa. Nuohan ovat täysin eri nimet niin äänneasultaan kuin merkitykseltäänkin!
Tässäpä ääntämysohje: Marjassa on kaksi tavua ja selkeä j, siis näin: MAR-JA. Mariassa taas kolme tavua eikä j:tä. siis MA-RI-A.
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitkät nimet ovat hankalia. En jaksa niitä toistella, eivätkä vaikuta jaksavan muutkaan.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Kuinka pitkä sen nimen pitää olla, ettei sitä jaksa sanoa? Jaksatko muuten puhua? Jaksatko tehdä mitään ylipäänsä?
Me sanotaan yhtä tuttua "väliviivaksi" kun hänellä on sekä etunimi että sukunimi väliviivalla ja PITKÄ nimi.
Onpas pitkä lempinimikin 🤔 Pian sekin varmaan on Välläri tai Välis!
Että jos annat etunimet lapselle "järkevän
" järjestyksen takia, sitä saa koko elämän selitellä mikä on kutsumanimi ja lisäksi sitä ei siltikään kaikki ymmärrä käyttää. Vaikka nimi soljuisi nätimmin tietyssä järjestyksessä, ei kannata laittaa eteen sitä mitä ei aio käyttää.
Älä stressaa. Nimen voi vaihtaa. Minun teinini vaihtoi nimensä itselleen sopivampaan, ja minusta se on ok.