Lue keskustelun säännöt.
Miksi en vain pääse yli miehestä jota tapailin???
13.01.2015 |
Joka ikinen hetki sattuu. Monta kertaa päivässä (joka päivä) tulee ne hetket, kun mietin: "nyt mä tekstaisin/soittaisin sille, nyt se tulis hakemaan mut ja me mentäis taas sen luokse viettämään ihanat pari tuntia ennen nukkumaanmenoa."
Joka ikinen päivä on pohjimmiltaan haikea. Helvetin haikea. Ajatukset pyörivät vain siinä mitä joskus oli, muttei ole enää. Kaikki muuttui silmänräpäyksessä.
Mietin myös paljon eksääni (melko tuore ero sekin), mutta ihmisenä en häntä kaipaa. Tai ainakaan sen jälkeen, mitä hän on sanonut ja tehnyt minulle. Jotenkin ne hyvät puolet haihtuivat näkymättömiin niiden törkeyksien tieltä. Silti mietin usein, että olisipa kivaa jos eksä tekstaisi ihan yllättäen ja haluaisi tavata minut. Ajatus on huolestuttava, koska toivon tätä ainoastaan jännityksen takia. Olisi hauskaa, kun olisi jotain säpinää eksän kanssa mutta ei tarvitsisi kestää hänen törkeitä ja rasittavia puoliaan.
Minulla on niin omituinen olo. Sinkkuna ikävöin aina jotakuta, ja parisuhteessa sitten vittuunnun. Inhoan sellaista tylsää arkea, jossa kinastellaan rahasta ja yhteisestä ajasta ja ollaan pitkän päivän jälkeen naamat norsunv-lla, jolloin toisen näkeminen ei ainakaan piristä vaan lähinnä vituttaa kahta kauheammin. Haluan sellaisen miehen, joka unohtaa veemäisen työpäivän ja rankan väsymyksen heti minut nähtyään. Haluan miehen joka jaksaa skarpata ainakin 2 h ja olla väsymyksestä huolimatta keskittyä minuun sen pari tuntia koko sydämellään.
Olin joskus vähän on/off -kade kaverini (en tiedä olemmeko nyt kavereita enää vai emme koska complicated situation) mutta sitten tajusin, että hänen poikaystävänsä on kaikkea sitä, mitä minä EN siedä miehessä ja tajusin, että he eivät tee suhteessaan yhtään mitään. Matkoillakin käyvät erikseen. Tajusin, etten voi kadehtia jotain mitä en edes haluaisi itselleni.
Miksi en vain voi elää hymyillen, miksi olen 24/7 ahdistunut tämän viimeisimmän tapauksen takia?? Tuntuu niin hullulta (ja samalla vihastuttavalta) ajatella, että vain pari hassua kuukautta sitten en edes TIENNYT tämän miehen olemassaolosta. Sitten yksi hetki joka muutti kaiken. Miten onnellinen SAATTAISINkaan olla nyt, jos en
edelleenkään tietäisi hänestä tuon taivaallista. TÄMÄ ON NIIN AHDISTAVAA!!! Ikävä ei vain jätä rauhaan )`:
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja eksäni tavattuani ajattelin ihan vakavissani, että nyt olen löytänyt sdn mitä olen etsinyt ikuisuuden. Kaikki loksahti kohdilleen täydellisesti... kunnes sitten sitä, tätä ja tuota tapahtui. Kului sitten pieni hetki ja tapasin tuon toisen. Hänen kanssaan emme ehkä keskustelleet niin kuin eksäni kanssa, mutta livenä läheisyys tuntui maailman luontevimmalta ja PARHAALTA. Ja hetkessä olin yli eksästä ja hulluna toiseen. Juuri, kun luulin eksäni olleen minulle täydellinen mies. Nyt se on ihan sama minulle, mutta tämä toinen mies
on kaikkea muuta kuin ihan sama ):
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:55"]Miksi??
[/quote]