Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriö ja lentäminen, apua!
13.01.2015 |
Tarkoituksena on vkl lähteä ulkomaanreissuun, lento kestää 2,5 h. Olen nyt jo ihan paniikissa sillä lentäminen pelottaa niin paljon. Olen viimeksi lentänyt yli 2 vuotta sitten ja silloin sain äidiltäni 2mg Rivatrilia ja vintti pimeenä koko lennon. En siis juurikaan muista mitään tuolta lennolta.
En siis pelkää lentokoneen putoamista tms vaan sitä kun en pääse sieltä pois ja korkeaa paikkaa. Lentoaika ei tällä kertaa ole edes kovin pitkä mutta oikein itkettää kun miettii että sinne koneeseen pitää mennä.
Pelkään myös sitä, että kun otan taas rauhoittavaa, että mitä jos se ei autakaan. Muuten en syö siis mitään muuta kuin cipralexia 5mg päivässä. Mutta ilman rauhoittavia minua ei koneeseen saa tekemälläkään. Onko hullua ottaa Rivatrilia tuollanen määrä yhtäkkiä ja onko kellään mitään kokemuksia tästä pelosta?
Kommentit (18)
Onko pakko sitten mennä jos noin pelottaa? Käy sä vaikka ihan noilla ruotsinristeilyillä ja jätä lentely muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit ihan hyvin ottaa sen Rivatrilin lentoa varten, varsinkin jos et ole matkassa yksin eli vaikka menisit vähän "vintti pimeäksi", joku huolehtii sinut ulos koneesta ja sieltä hotellille. Jos yksin pitää pärjätä, voisi olla parempi ottaa vaikka 1 mg vaan kun et ole lääkkeeseen tottunut. Itselläni ei menisi 2 g:stakaan mitenkään vintti pimeäksi, kun olen sitä paniikkihäiriöön käyttänyt muutenkin, mutta jos sinulla meni viimeksi, voi mennä nytkin.
Kannattaa vetää lääkkeitä ja viinaa -sillä ne ongelmat poistuvat.
Kävin itse lääkärillä ennen 6 h lentoa ja lääkäri määräsi opamoxia 30 mg, otetaan n.1.5 h ennen lentoa ja propralia fyysisiin oireisiin.Selviydyin ihan loistavasti.Varaan lisäksi aina käytäväpaikan jo ennalta.Lentokoneessa otin lasin viiniä ja hyvää lukemista mukaan,matka meni kuin "siivillä". Niin ja kaksi annosta alkoholia saa ottaa vaikka opamox.
Pakko mennä koska haluan kuitenkin matkustaa! Pakko se on Rivatril ottaa, on mulla poikaystävä siinä mukana joka voi taluttaa mut hotelliin :D kiitos vastauksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua niin paljon matkustaa, että kestäisin paniikin. Olen antanut itselleni luvan olla matkustelematta, vaikka se jokin oletusarvo onkin, kun raha ei ole esteenä. Onneksi ehdin nuorempana matkustella. ja elättelen toivoa, että tämä vaiva ei ihan loppuelämää kestäisi. Kaksi viimeistä reissua olen tehnyt xanorin ja opamoxin avulla, joista kumpikaan ei tosin auttanut pätkän vertaa.
Mä rakastan matkustamista mutta inhoan lentämistä,koska sieltä ei pääse pois.Parasta on kuitenkin vaan mennä ja voittaa omat pelkonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lentokoneessa ei sais ottaa mitään lääkettä mikä vetää vintin pimeeksi. Puolisolle on myös paniikkihäiriöstä johtuvaan lentopelkoon määrätty opamoxia, jonka avulla lentäminen oli helpompaa. Muutoin helpottavia esim. käytävä paikka, musa kuulokkeissa (ja vaikka tabletissa joku peli samaan aikaan) ja vähän alkoholia. Alkoholi ei toki ole hyvä relauskeino, mutta helpottaa ehkä vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saisi ottaa lääkettä tai alkoholia,totuus on kuitenkin toista.
Mun taas lentopelkoisena pakko nähdä ulos koko ajan. Kerran meinas paniikki iskwä kun odotettiin koneessa melkein 2 tunria lähtöä ja kerran ku ovia wi avattu lopuksi. Kaikki seiso käytävillä ja ilma alkoi loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paniikkihäiriö sekä ahtaanpaikan kammo. Istun aina käytäväpaikalla välillä syvään huokaillen ja hyvin on mennyt. Joskus kun on huonompi aika, riittää 1/4 Propral-tabletista.
Juu sama homma mulla, pakko yrittää jotenkin päästä tästä pelosta eroon. Vaikka tiedän, että kohtaukseen en kuole enkä sekoa, silti se on niin pelottavaa. Olen kuitenkin vielä nuori, 25v, en halua hukata elämääni pysymällä kotona vaan yritän matkustaa jotta patikointi edes vähän helpottaisi :)
ehkä joskus uskallan vielä mennä koneeseen ilman lääkkeitä!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:35"]Juu sama homma mulla, pakko yrittää jotenkin päästä tästä pelosta eroon. Vaikka tiedän, että kohtaukseen en kuole enkä sekoa, silti se on niin pelottavaa. Olen kuitenkin vielä nuori, 25v, en halua hukata elämääni pysymällä kotona vaan yritän matkustaa jotta patikointi edes vähän helpottaisi :)
ehkä joskus uskallan vielä mennä koneeseen ilman lääkkeitä!
AP
[/quote]
Oon saman ikäinen nainen ja ihan samanlainen pelko kuin sulla!!! Itse en oo vielä uskaltanut lentää kuin viimeksi 16v. Lohduttavaa kuulla, että en ole ainut :)
Täällä sama. 15 vuotta välttelin lentokonetta kunnes uskalsin. Varasin viimesen penkkirivin paikan niin kukaan ei istu takana. Tuntu turvalliselta että voi siitä hyökätä vessaan tai koneen perälle jos tulee paniikki, ei tarvi jäädä käytävälle muiden silmien alle. Ja ilmotin varausta tehdessä että oon paniikkinen niin eivät ihmettele jos käyttäydyn oudosti. Otin opamoxin ja pahoinvointilääkkeen ja matkat meni hyvin. Tsemppiä matkalle! :)
Juu mäkin aina istun takarivissä jos vaan mahdollista! Oon ajatellut että jos pikkuhiljaa tää pelko helpottais. Ensin lyhyempiä lentoja ja sitten pikkuhiljaa pitempiä jos hyvin menee :)
AP
Hui kauhistus, itellä on niin paha ahtaan- ja korkeanpaikan kammo, että en edes voisi kuvitella meneväni koneesee.. :/