Lue keskustelun säännöt.
Ei se aina ole huono asia antaa lasten päättää mitä syödään
11.01.2015 |
Äsken seurasin, kun isä kulki kahden pikkutytön kanssa, luulen että isompi oli 8-9-vuotias ja toinen, pienempi, ehkä ekaluokkalanen tai eskari-ikäinen. Koon ja äänen mukaan arvioin. Mulla sattui olemaan samat reitit, suunnilleen ja lähikaupassa nyt kuulee muutenkin. Näillä tuntui olevan hyvin tarkat mielipiteet, mitä syödään ja nehän olivat hyvin järkeviä. "Isä, otetaan tästä näitä ja näitä vihanneksia, niin saadaan terveellinen salaatti". "Iltaruuaksi tehdään ohrapuuroa" kuului tomera ääni. Kun menin kassalle, karkkihyllyyn päin ei kumpikaan tytöistä vilkaissutkaan.
Kommentit (8)
Kuulostaa aika hirveältä oikeasti. Lapsen ja vanhemman osat väärinpäin, millainen perhe oikein voi olla tuollainen? Laittavatko ne ruoat myös?
Toiveista sinällään, kyllä meilläkin voi ne toiveet olla hernekeitosta alkaen ihan mitä tahansa jos lapsilta kysytään. Ja kasviksia syövät todella mielellään, jopa paremmin kuin itse sitä lämmintä ruokaa. Mutta syödään meillä myös hamppareita ja pitsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 13:26"]
Kuulostaa aika hirveältä oikeasti. Lapsen ja vanhemman osat väärinpäin, millainen perhe oikein voi olla tuollainen? Laittavatko ne ruoat myös?
Toiveista sinällään, kyllä meilläkin voi ne toiveet olla hernekeitosta alkaen ihan mitä tahansa jos lapsilta kysytään. Ja kasviksia syövät todella mielellään, jopa paremmin kuin itse sitä lämmintä ruokaa. Mutta syödään meillä myös hamppareita ja pitsaa.
[/quote]
Ei minusta mitenkään hirveää eikä osat vaihtuneet. Päinvastoin siinä perheessä on lapsille ilmeisesti pienestä pitäen opetettu sekä ravintovalistusta että oman mielipiteen ilmaisua. Hassua että heti ajatellaan että lapsi joutuu perheessä ottamaan vastuun jos haluaa terveellistä ruokaa. Entä jos samat lapset olisivat halunneet ranskalaisia ja nakkeja tms.
En laske että meillä lapset määräisi mitä syödään,vaikka annankin päättää mitä leipää\lihaa \lisukkeita ostetaan kaupasta. Sitä tulee ostettua mitä on pitänytkin, lapset vain osallistuvat päätökseen syödäänkö tummaa vai täysjyväleipää.
Minusta nyt ei ole yhtään paha, että oppii ottamaan vastuuta. Kyseessä on kuitenkin sunnuntaipäivä ja isä sanoi moneen asiaan mielipiteitä. Varmaan tekee hyvää antaa lasten päättää vaikka kerran viikossa, varsinkin kun toiveet näyttivät olevan noin järkeviä. Kyllä meilläkin on lasten ehdotuksia otettu aikoinaan huomioon, kun olivat pieniä ja annettu välillä päättää kokonaan ruuasta. Jos haluatte tietää mitä näistä lapsista tuli, niin on nyt kaksi opiskelevaa poikaa, jotka tekevät mitä tahansa puhtaista raaka-aineista ja monipuolista ruokaa. Tuossa oppii monta asiaa, vastuuta, ruuanlaittoa ja myös kaupassa asiointia. Liikaa ohjatuista ja kaiken valmiiksi eteenä saaneista lapsista tulee uusavuttomia. ap.
No kyllä minusta nuo lauseet kuulostavat oudolta, siis lapset korostavat "saadaan terveellinen salaatti" ja "tehdään ohrapuuroa" vs. "voitaisiin tehdä". Ihan kuin isä ei tietäisi miten sitä terveellistä salaattia saadaan, eikä oikeasti terveellistä ruokaa saavien lasten tarvitse sitä terveellisyyttä joka kauppareissulla korostaa.
Mulla menisi kyllä hermot jos kouluikäiset toistelisivat tuollaisia lauseita kaupassa. Ehkä nelivuotiaalta voi "terveellistä salaattia" -fraaseja odottaa.
Siitä että lapset päättävät joskus en siis sanonut mitään, kuten sanoin meilläkin joskus kysytään mitä tehtäisiin, ja yleensä ne toiveet ovat suht terveellistä arkiruokaa. Ihan hyvin passaisi systeemi että jokainen saa päättää yhden ruoan viikossa. Mutta alkaisi kyllä kaupassa jo hävettää jos lapsen tarvitsisi "opettaa" mitä siihen terveellisyyteen vaaditaan.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monelle suomimiehelle olisi syytä opettaa terveellisen ruuan päälle. Mun isä inhoaa sanaa "terveellinen".
Meillä ei onneksi ole tuputettu terveysasiaa lapsille, joten omat eivät olisi kyllä paasottaneet, että saadaan terveellinen salaatti. Tulee mieleen, olisiko heillä anorektikkoäiti tms.
No samapa se. Kun omat lapset oli pieniä, saivat he myös joskus valita ruoan. Salaattia, kurkkua (tomaatista kukaan ei välittänyt ja myöhemmin kävi ilmi, että jokainen oli tomaatille allerginen), pakasteherneitä. Uskotattomin lempiruoka heille oli makaroonimaitovelli, mitä äitini oli heille keittänyt. Piti opetella itsekin sitä keittämään. Lisäksi hillosipulit ja katkaravut lisäkkeeksi salaattiin. Siitäpä sitten kehiteltiin heille herkkuateria.
Karkkihyllyä eivät koskaan katsoneet, koska tiesivät, ettei karkkia osteta kauppareissuilla, vaan karkkia saatiin pienenä vain viikonloppuna. Ja vastoin aaveen hokemaa mantraa, heistä ei tullut karkkiholisteja karkkipäivän takia, jotka olisivat ahmineet karkkia murkkuiässä kaksin kourin.
Joten ap.n kertoma tarina ei ole mitenkään ihmeellinen, vaan varmaan ihan tavallista normaalilasten kesken. Lapset tykkää aika lailla perusruoista ja salaatista ja esim. porkkanoista yms.
Mistä tuollaisia lapsia saa ostaa?