Mies lähti ovet paukkuen

Mä niin toivon ettei koskaan enää palais. Toivottavasti häviäis savuna ilmaan eikä ikinä enää lähestyis mun (meidän) elämää, mun (meidän) kotia tai mun (meidän) lapsia. Tajuan itsekin että olen kovin itsekäs ajatellessani näin, mutta olkoon. Minua on loukattu ja aliarvostettu jo aivan tarpeeksi. Haluaisin niin vaan elää mieluummin itsekseni, tai siis lastemme kanssa kuin totta puhuen täysin empatiakyvyttömän. Mamumiehenkin kanssa varmasti tulisin paremmin juttuun, tämän kanssa tuntuu kuin eri kieli olisi, joko omassa suomenymmärryksessäni on vikaa tai sitten hänen. Miksi en eroa? Valitettavasti en uskalla eikä minulla tunnu olevan voimia (=rahaa) siihen. Tekipä silti hyvää kirjoittaa tämä itsenikin luettavaksi.