Tyttö 16v oli kertonut psykologille seurustelleensa - psyk oli järkyttynyt!

Teinit nyt isottelee juttuja ja vaikkeivat edes tulkitsisi väärin niin tuovat asiat julki korostuneesti kuitenkin. Vanhemmat ragee, opet ei tajuu, julkkikset ovat sitä ja tätä (joku on yli-ihana ja jumalan asemassa teinille, joku muu on ihan täysi ääliö ja omasta syystään -esim.koeta nyt vaikka selittää, että joku Tuksu on mieleltään sairas). Sun tehtävä vanhempana n hieman kyseenalaistaa teinisi juttuja. Ja kertomatta jätät miksi teinisi käy psykologilla. Ja millä asteella seurustelu on. Olisiko ammattilainen yrittänyt tuoda jotain tiettyä nälökulmaa -millaisen ihmisen kanssa teinisi seurustelee, mitä seurusteluun kuuluu, onko seurustelusuhteessa itsessään jotain vahingollista. Tyttös voi todellakin jättää kertomatta psykologin perimmäiset ajatukset, tai mahdollisesti on itsekin ollut ymmärtämättä niitä.

Jospa se psykologi järkyttyi siitä, että siinä mielentilahäiriössä, missä ap:n lapsi mahdollisesti on, voi seurustella. Ehkä psykologi ajatteli, että lapsi on niin sekaisin, ettei normaalit ihmissuhteet ole mahdollisia.

Kyllä noita psykologeja on ihan joka lähtöön. Ihan tavallisia ihmisiä ne ovat omine mielipiteineen ja arvostuksineen. Turha kuvitella, että psykologin koulutus joten pyyhkisi psykologin oman mielen tyhjäksi ja tekisi kaikista ajatusmaailmalraan identtisiä. Ei siinä koulutuksessa opeteta, että kaikkien psykologien pitää ajatella ja suhtautua asioihin samalla tavalla. Tämän vuoksi asiaan kannattaa suhtautua kuin kampaajalla käyntiin: jos kemiat ei kohtaa, juttu ei luista ei ole tyytyväinen, niin kokeile toista niin kauan, kuin löytyy itselle sopiva.

Mun mielestä on vastuutonta äitinä tukea alle täysi-ikäisten seurustelua. Nuorena pitää kehittää itseään, keskittyä kaverisuhteisiin eikä määrittää itseään pari suhteen kautta. Niitä parisuhteita ehtii muodostaa myöhemminkin, sitten kun on siihen henkisesti kypsä.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:10"]

Mun mielestä on vastuutonta äitinä tukea alle täysi-ikäisten seurustelua. Nuorena pitää kehittää itseään, keskittyä kaverisuhteisiin eikä määrittää itseään pari suhteen kautta. Niitä parisuhteita ehtii muodostaa myöhemminkin, sitten kun on siihen henkisesti kypsä.

[/quote]

No minkäs ikäisenä on tarpeeksi henkisesti kypsä? Varo vaan ettei käy, että jos kiellät tai estät nuoren seurustelun, niin 18-vuotta täytettyään hän sitten ottaa kaiken korkojen kanssa takaisin. Täysi-ikäistä kun et voi estää seurustelemasta ja panemasta kenenkään kanssa. Vai tuleeko se henkinen kypsyys mielestäsi mystisesti täysi-iän myötä?

2

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:58"]

Mitä ihmettä? ?? Tyttö siis on seurustellut kaksi kertaa ja ihan nuorten välistä ajanviettoa ollut..usein katsoneet meillä leffaa jne... Tiedän, onhan tyttö nuori,mutta paha on kavereita kieltääkään? Olisihan tuo voinut odottaa mutta taitaa mennä muutenkin etuajassa. On joskus ollut masentuneisuutta joten aloitti psykologilla. Kertoi 55 vuotiaan psykologin olleen silminnähden järkyttynyt ja arvosteleva asiaa kohtaan, oli lähes kieltänyt pojat. Oli jäänyt suu auki rouvalla kun oli kuullut pojista. Onko psykologilta normaalia? Vai eikö seurustelu ole normaalia? Vai miten? Toisaalta ymmärrän; tuon ikäluokan aikana tuskin on seurusteltu ja deittailtu niinkuin nykyään

[/quote]

Höpöhöpö. Itse olen 53 vuotias ja todellakin seurusteluhommat alkoi meikäläisellä jo vähän toisella kymmenellä. 16 vuotiaana oli jo seurusteluja takana useita. Viattomiahan ne vielä siinä iässä oli pussailua ja vähän tissin puristelua ja kenties hieman sormipimperoa. Nainti hommelit aloitin vasta 16 vuotiaana. Vasta todellakin, sillä siinä kohtaa useimmat kavereistani oli jo poikuudestaan/neitsyydestään eroon päässeet. Osattiin sitä siis 70-luvullakin. Ja jos ajassa mennään vielä kauemmas, niin 18 vuotiaanahan suurin osa oli jo naimisissa, eli seurusteluhommat oli jo varmasti aloitettu viimeistään 16 vuotiaina. Oma äitinikin muutti jo 16 vuotiaana pois kotoa toiselle paikkakunnalle töihin.

Jos ajassa mennään v

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:58"]

Mitä ihmettä? ?? Tyttö siis on seurustellut kaksi kertaa ja ihan nuorten välistä ajanviettoa ollut..usein katsoneet meillä leffaa jne... Tiedän, onhan tyttö nuori,mutta paha on kavereita kieltääkään? Olisihan tuo voinut odottaa mutta taitaa mennä muutenkin etuajassa. On joskus ollut masentuneisuutta joten aloitti psykologilla. Kertoi 55 vuotiaan psykologin olleen silminnähden järkyttynyt ja arvosteleva asiaa kohtaan, oli lähes kieltänyt pojat. Oli jäänyt suu auki rouvalla kun oli kuullut pojista. Onko psykologilta normaalia? Vai eikö seurustelu ole normaalia? Vai miten? Toisaalta ymmärrän; tuon ikäluokan aikana tuskin on seurusteltu ja deittailtu niinkuin nykyään

[/quote]

Höpöhöpö. Itse olen 53 vuotias ja todellakin seurusteluhommat alkoi meikäläisellä jo vähän toisella kymmenellä. 16 vuotiaana oli jo seurusteluja takana useita. Viattomiahan ne vielä siinä iässä oli pussailua ja vähän tissin puristelua ja kenties hieman sormipimperoa. Nainti hommelit aloitin vasta 16 vuotiaana. Vasta todellakin, sillä siinä kohtaa useimmat kavereistani oli jo poikuudestaan/neitsyydestään eroon päässeet. Osattiin sitä siis 70-luvullakin. Ja jos ajassa mennään vielä kauemmas, niin 18 vuotiaanahan suurin osa oli jo naimisissa, eli seurusteluhommat oli jo varmasti aloitettu viimeistään 16 vuotiaina. Oma äitinikin muutti jo 16 vuotiaana pois kotoa toiselle paikkakunnalle töihin.

Jos ajassa mennään v

[/quote]

Niin tai voisiko olla, että psykologi muistelee omaa nuoruuuttaan ja sen mukaisesti luulee AP:n tyttären olevan yhtä villi. v. 1960 syntyneet täyttävät tänä vuonna 55, eli ovat olleet nuoria 1970-luvun puolivälin jälkeen. Ei mitään kaikkein "kilteintä" aikaa.

Kaikkea kanssa! Luuletteko, naiivit, että psykologit hölmistelevät 16-vuotiaan seurustelua tms.

Valot päälle! Tällaiset sekunda-aloitukset joutaisvat mahdollisimman vähälle huomiolle.

2

Ei 16-vuotias omasta mielestä ole liian nuori seurustelemaan. Itse tosin seurustelin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana, ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut. Oli mulla kavereita, poikia ja tyttöjä. Ensimmäinen vakava suhde taisi olla kun olin noin 21-vuotias. Nykyään olen yli kolmekymmentä ja naimisissa. Ihmiset kehittyy eri tahtiin.

2

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:58"]

Mitä ihmettä? ?? Tyttö siis on seurustellut kaksi kertaa ja ihan nuorten välistä ajanviettoa ollut..usein katsoneet meillä leffaa jne... Tiedän, onhan tyttö nuori,mutta paha on kavereita kieltääkään? Olisihan tuo voinut odottaa mutta taitaa mennä muutenkin etuajassa. On joskus ollut masentuneisuutta joten aloitti psykologilla. Kertoi 55 vuotiaan psykologin olleen silminnähden järkyttynyt ja arvosteleva asiaa kohtaan, oli lähes kieltänyt pojat. Oli jäänyt suu auki rouvalla kun oli kuullut pojista. Onko psykologilta normaalia? Vai eikö seurustelu ole normaalia? Vai miten? Toisaalta ymmärrän; tuon ikäluokan aikana tuskin on seurusteltu ja deittailtu niinkuin nykyään

[/quote]

Mä "seurustelen" vieläkin ihmisen kanssa, jonka kanssa aloin olemaan 16-vuotiaana. Nyt meillä tosin on jo 2 alle 3v. lasta ja yhteistaivalta 10vuotta takana... :)

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:19"]

 Täysi-ikäistä kun et voi estää seurustelemasta ja panemasta kenenkään kanssa. 

[/quote]

Kyllä meillä ainakin on estetty. Koulusta tullaan suoraan kotiin. Ja lapsen haltuun ei anneta sen vertaa rahaa että pystyisi muuttamaan omilleen. Tuskin edes osaisi asuntoa hankkia. Kavereiden luona käymiseen on varattu neljä tuntia sunnuntaisin klo 12-16 ja silloin pikkuveli mukana esiliinana. Itse käyn viemässä ja hakemassa, ja varmistan kaverien vanhemmilta mitä on puuhattu.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:19"]

 Täysi-ikäistä kun et voi estää seurustelemasta ja panemasta kenenkään kanssa. 

[/quote]

Kyllä meillä ainakin on estetty. Koulusta tullaan suoraan kotiin. Ja lapsen haltuun ei anneta sen vertaa rahaa että pystyisi muuttamaan omilleen. Tuskin edes osaisi asuntoa hankkia. Kavereiden luona käymiseen on varattu neljä tuntia sunnuntaisin klo 12-16 ja silloin pikkuveli mukana esiliinana. Itse käyn viemässä ja hakemassa, ja varmistan kaverien vanhemmilta mitä on puuhattu.

[/quote]

Vähän luulen, että sinun lapsesi viimeistään aikuisuudessa tulee käyttämään ahkerasti spykologin palveluita...

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:19"]

 Täysi-ikäistä kun et voi estää seurustelemasta ja panemasta kenenkään kanssa. 

[/quote]

Kyllä meillä ainakin on estetty. Koulusta tullaan suoraan kotiin. Ja lapsen haltuun ei anneta sen vertaa rahaa että pystyisi muuttamaan omilleen. Tuskin edes osaisi asuntoa hankkia. Kavereiden luona käymiseen on varattu neljä tuntia sunnuntaisin klo 12-16 ja silloin pikkuveli mukana esiliinana. Itse käyn viemässä ja hakemassa, ja varmistan kaverien vanhemmilta mitä on puuhattu.

[/quote]

psst... Ylä-asteella jotkut käytti välitunneilla vessaa hempeilyyn. Ookko sä sieläkin vahtaamassa, vai onko lapsesi koti-koulussa?

2

Pelkona on että se seurustelu meneekin mönkään ja siitähän se masennus vain pahenee. Moni eksyksissä oleva nuori lataa liikaa odotuksia siihen "teinirakkauteen" ja kun sitten petetään ja jätetään niin elämä menee lopullisesti sekaisin ja ollaan heti itsaria tekemässä.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:58"]

Mitä ihmettä? ?? Tyttö siis on seurustellut kaksi kertaa ja ihan nuorten välistä ajanviettoa ollut..usein katsoneet meillä leffaa jne... Tiedän, onhan tyttö nuori,mutta paha on kavereita kieltääkään? Olisihan tuo voinut odottaa mutta taitaa mennä muutenkin etuajassa. On joskus ollut masentuneisuutta joten aloitti psykologilla. Kertoi 55 vuotiaan psykologin olleen silminnähden järkyttynyt ja arvosteleva asiaa kohtaan, oli lähes kieltänyt pojat. Oli jäänyt suu auki rouvalla kun oli kuullut pojista. Onko psykologilta normaalia? Vai eikö seurustelu ole normaalia? Vai miten? Toisaalta ymmärrän; tuon ikäluokan aikana tuskin on seurusteltu ja deittailtu niinkuin nykyään

[/quote]

Olen itse 55-vuotias ja seurustelin kyllä jo 16-vuotiaana ja oli ihan tavallista siihenkin aikaan. Nyt pojallani 16 v. on tyttöystävä 16 v. ja minusta ihan normaalia. Olen muutenkin sitä mieltä, että paremmassa turvassa teinit ovat viihtyessään oman kumppanin kanssa, kuin viettäisi aikaansa ties missä porukoissa.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 06:56"]

Jossain oli tutkimus siitä, että teini-ikäiset tulkitsevat väärin nonverbaalista viestintää ja tunteita. Juttu jäi mieleeni, koska olen oman teinin kohdalla ihmetellyt miksi aika usein kertoo, että joku opettaja koulussa raivoaa tai on väittänyt minun jossain tilanteessa huutaneen, vaikka 100 % varmasti olen puhunut rauhallisesti, enkä ole edes ollut vihainen. Meillä kotona teineistä se, jolla on ailahtelevampi tunne-elämä tekee näin. Ei se toinen, joka on itsekin tasainen.

[/quote]

Nyt on pakko lisätä myös se että ihmisten eri temperamentitkin vaikuttavat siihen miten koemme ja näemme muut ja sitä kautta ymmärrämme. Esimerkiksi minä ole tälläinen herkempi yksilö ja vaikka näin vanhempana ymmärrän äitini erilaisuuden, niin nuorempana hän onnistui satuttamaan minua sanomisillaan. Siis hän aidosti ei tarkoittanut niitä satuttaviksi, mutta minun elämäntilanteessa ja siinä miten minä yhäkin koen asiat se oli satuttavaa. Eli kommunikointi on ihan kaksisuuntainen asia.