Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei tottele yhtään
30.10.2021 |
Tunnen itseni ihan p askaksi kasvattajaksi, vaikka olen kasan kasvatusoppaita lukenut ja niitä noudattanut. Aina ollut selkeät säännöt joiden noudattamista johdonmukaisesti olen edellyttänyt. Kehuttu on ja halittu. Mutta vielä mitä, lapsi 3-vee ei tottele sitten yhtään, ei kerrassaan mitään, yrittää vaikka huvikseen ulkona repäistä kätensä irti kädestäni ja juosta autotielle koska tottelemattomuus on niin kivaa. Joo ei ole äidistä kivaa se. Mitähän mäkin oon tehny väärin kun tämä tällaista on.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä. Silloin lapsen kanssa toimitaan kuin vastasyntyneen eli elämä oikein pieneksi ja tylsäksi.
Erittäin tyhmä olet. Ei tietenkään tottele kun yrität väkisin pakottaa.
On uhmaikä.
Silloin ainakin vastustetaan kun pakotat.
Miksi mulla ei ollut tuollaista?
Mietipä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Oot vaan tiukkana, kyllä se siitä.
Juuri silloinhan se vastustus nousee kun on lisäksi uhmaikä.
Miksi pitää provosoida lisää uhmaa?
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Silloin lapsen kanssa toimitaan kuin vastasyntyneen eli elämä oikein pieneksi ja tylsäksi.
Ei se tottele kotona sisälläkään. Jos vaikka kieltää vetämästä huoneensa ovea päälleen (ettei satu) niin vetää silti. Ja sattuu. Ja vetää uudestaankin vaikka sattuu, sillä ilmeisesti tottelemattomuus on kivempaa kuin se sattuminen kamalaa (vaikka itkee sitten kun sattuu, välillä paljonkin). Mulla nousee savu korvista vaan koko ajan. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erittäin tyhmä olet. Ei tietenkään tottele kun yrität väkisin pakottaa.
On uhmaikä.
Silloin ainakin vastustetaan kun pakotat.
Miksi mulla ei ollut tuollaista?
Mietipä sitä.
Monessa asiassa saa tehdä niin kuin haluaa. Mutta meillä on pari ehdotonta sääntöä: ketään ei saa satuttaa, auton alle ei saa juosta, jos kaataa tahallaan puurot lattialle niin joutuu itse siivoamaan (ja jos joku muu asia kielletään koska se on oikeasti vaarallinen niin sitä on toteltava). Näissä asioissa vaadin että tottelee ja pakotankin. Pitäisikö vai antaa mäiskiä muita ja hymistellä vain vieressä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Silloin lapsen kanssa toimitaan kuin vastasyntyneen eli elämä oikein pieneksi ja tylsäksi.
Ei se tottele kotona sisälläkään. Jos vaikka kieltää vetämästä huoneensa ovea päälleen (ettei satu) niin vetää silti. Ja sattuu. Ja vetää uudestaankin vaikka sattuu, sillä ilmeisesti tottelemattomuus on kivempaa kuin se sattuminen kamalaa (vaikka itkee sitten kun sattuu, välillä paljonkin). Mulla nousee savu korvista vaan koko ajan. AP
No vetäköön ja anna sattua. Kyllä se jossain vaiheessa oppii ettei itseään kannata teloa tahallaan. Auton alle ei tietenkään voi antaa juosta, ei siinä auta muu kuin pitää mukulasta kiinni. Nuorempi poika oli samanlainen, totteli kyllä enimmäkseen mutta juoksi minne sattui ihan juoksemisen ilosta, aina sai roikkua haalarin hupussa kiinni ettei tapata itseään auton alle. Ihminen tuostakin tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kannata, uskoa näitä nykykasvatus opaita! Kunnon kuri heti niin lapsesta tulee totteleva&hyväkäytöksinen. Nii itsestänikin tuli ja kiitollinen vanhemmille että pitivät kuria!!
Annat sille kakaralle tarpeeksi usein oikein kunnolla piiskaa paljaalle perseelle esim. jollain bambukepillä tai jollain mikä todella tekee kipeää aina kun se kakara on tottelematon niin kyllä se siitä alkaa tottelemaan. Lisäksi vielä kun lapsi menettää vaikka seuraavan aterian eli ei saa seuraavalla aterialla syödä kun oli tottelematon ja menettää kaikki lelunsa jotka suljetaan jätesäkeissä vaikka kellariin kunnes lapsi on taas kiltti niin kyllä se siitä tottelemaan alkaa. Tai annat sen tosiaan juosta sinne autotielle auton alle ja jos se jää henkiin niin oppii ainakin, että autotielle ei kannata juosta (siis jos hän sen jälkeen edes pystyy juoksemaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt rauhallisesti selittää miksi noita asioita ei saa tehdä? Laskeudut lapsen tasolle, otat katsekontaktin ja sinnikkäästi otat kontaktin. Tehokkainta on se, että ihan rauhallisena hetkenä juttelee lapselle ja selittää. Kun lapsi kehittyy, muuttuu myös vuorovaikutus. Miten paljon sinulla on aikaa keskittyä lapseen arjessa? Onko tuo käytös tapa saada huomiosi? Tehkää yhdessä erilaisia asioita, selitä paljon, osoita, että arvostat lapsen älyä, kehut häntä hyvistä ideoista ja onnistumisista.. en keksi mitään muuta neuvoa, kun en tunne lastasi.
Uhkaavan tuo on. Lasten kehittyessä on välillä ymmällään, kun ei itse pysy kehityksen perässä. Helpompi on olla jälkiviisas. Itse olen yleensä vasta jälkikäteen oivaltanut miksi lapset on käyttäytyneet haastavasti. Esim. oma stressini on saattanut vaikuttaa, lapsen päiväkodissa tai koulussa on ollut jotain stressaavaa. Edelleenkin 17-vuotiaan kanssa välillä kamppailen samojen juttujen kanssa. Murkkuikä on aika samankaltainen, kun uhmaikä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Oot vaan tiukkana, kyllä se siitä.
Juuri silloinhan se vastustus nousee kun on lisäksi uhmaikä.
Miksi pitää provosoida lisää uhmaa?
Että pitäisi kadun vieressä päästää irti ja antaa juosta auton alle? Anna mun teitä tyhmiä kestää!
Ap: koeta löytää mahdollisuus puhua etukäteen esim. kauppareissusta lapsen kanssa. Selkein sanoin selität mitä haluat - ei huutoa, ei riuhtomista - ja kerrot minkä palkinnon saa jos kaikki menee hyvin. Muista palkita, muista olla palkitsemista jos menee huonosti.
Suomeksi käännetty keskustelu erittäin fiksun saksalaisen miniäni ja heidän lapsensa keskustelusta, kun olimme yhdessä hakeneet lapsen tarhasta:
- No niin, nythän meni kaikki hyvin. Voitaisiin mennä tuohon kioskikahvilaan mummin kanssa vai mitä? Siinä on se leikkipuisto vieressä.
- Niin, mennäään.
- Eilen ei menty, muistatko miksi ei?
- Minä unohdin
- Et sinä unohtanut. Mieti hetki
- No koska minä .... potkaisin sinua
- Niin, ja tänään et.
- En niin. En enää. Enkä minä potkaise mummiakaan!
Että silleen!
Hmm, vaikuttaisi että kannattaa jättää pois kaikki ”turha” ohjeistus. Yksi lapsistani on juuri sellainen, että jos sanoo ”siirrätkö sormia ettet leikkaa niihin” niin tahallaan leikkaa sormeen. Jos ei sano mitään niin tajuaa itse leikata varovaisesti. Raskasta on. Mutta parempi antaa itse oppia asiat vaikka joskus kantapään kautta (obvious disclaimer: ei tietenkään silti saa antaa juosta tielle tai järveen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Oot vaan tiukkana, kyllä se siitä.
Juuri silloinhan se vastustus nousee kun on lisäksi uhmaikä.
Miksi pitää provosoida lisää uhmaa?Että pitäisi kadun vieressä päästää irti ja antaa juosta auton alle? Anna mun teitä tyhmiä kestää!
Ap: koeta löytää mahdollisuus puhua etukäteen esim. kauppareissusta lapsen kanssa. Selkein sanoin selität mitä haluat - ei huutoa, ei riuhtomista - ja kerrot minkä palkinnon saa jos kaikki menee hyvin. Muista palkita, muista olla palkitsemista jos menee huonosti.
Suomeksi käännetty keskustelu erittäin fiksun saksalaisen miniäni ja heidän lapsensa keskustelusta, kun olimme yhdessä hakeneet lapsen tarhasta:
- No niin, nythän meni kaikki hyvin. Voitaisiin mennä tuohon kioskikahvilaan mummin kanssa vai mitä? Siinä on se leikkipuisto vieressä.
- Niin, mennäään.
- Eilen ei menty, muistatko miksi ei?
- Minä unohdin
- Et sinä unohtanut. Mieti hetki
- No koska minä .... potkaisin sinua
- Niin, ja tänään et.
- En niin. En enää. Enkä minä potkaise mummiakaan!Että silleen!
Kyllä kyllä. Käyn juuri tuollaisia keskusteluja lapsen kanssa ja lapsi on ikäisekseen älykäs eli osaa noin kyllä ymmärtää ja selittää. Asiat vain unohtuu häneltä seuraavassa hetkessä sitten.
Ap
Varmaan monelle aika tuttua jossain vaiheessa. Mutta tosiaan ei se lapsi rikki mene, jos pitää kuria... Tarkoitan että vanhempi voi näyttää tunteensa ja olla ihan vihainenkin typerästä toiminnasta esim. Autojen alle juoksemisesta. Itkupotkuraivareilla vaikka sisälle sitten. Oletko enemmän hätääntynyt ja valittavalla äänen sävyllä kieltävä? Silloin lapsi vaan innostuu kun huomaa vanhemman olevan tolaltaan tai hukassa.
Ja kaunis ajatus monelta tuo, että mennään lapsen tasolle väkisin silmiin tuijottaen selittämään miksi ei saa tehdä, mutta... Ei vaan kaikilla toimi! Tietyllä asenteella ja temperamentilla omaava lapsi siitä vaan raivostuu ja turhautuu jatkuvaan lässytyksen ja ei jää sen vertaakaan oppia päähän. Eli itse sanoisin, että tunteiden kautta se ajastaan ymmärrys tulee pää koppaan.
Hei Ap, kirjoitit: ”
Kyllä kyllä. Käyn juuri tuollaisia keskusteluja lapsen kanssa ja lapsi on ikäisekseen älykäs eli osaa noin kyllä ymmärtää ja selittää. Asiat vain unohtuu häneltä seuraavassa hetkessä sitten.”
Ei unohda jos muistutat (kuten miniäni esimerkissäni)! Muistutat miten kävi ja kyllä se siitä! Tsemppiä sinulle: ei ole kaikilla vanhemmilla helppoja uhmaikäisiä!
Alue: Aihe vapaa
eka auto opettaa eikä tee enää toiste