Siis loppuuko tää oksettava superhajuaisti synnytykseen?
Please kertokaa, ettei tää jatku mun loppuelämääni.
Olen aivan hermoheikko. Mieheni muka löyhkää järkyttävästi hielle ja oluen tai pari otettuaan olen valmis eroamaan, koska haju on mulle (kohta alkaa viides kuukausi) aivan tolkuttoman kuvottava. En suurinpiirtein pysty olemaan hänen lähellään ilman, että itkettää kuvotuksesta, kun haistan jokikisen pienen hienpisarankin. Kiva hänelle, kun joudun oikeasti menemäön toiselle puolelle huonetta.
Lisäksi julkiset vessat, ihmiset ratikassa, kaikki haisee hirveästi, pyörryttää, oksettaa. Inhoan tätä. Voiko tälle tehdä jotain, eipä kai?
T: ensiodottaja
Kommentit (14)
Mulla se ainakin katosi jonkun aikaa synnytyksen jälkeen. Tosin... Mulla se voi liittyä siihenkin, että aloitin tupakoinnin uudestaan muutama kuukausi synnytyksen jälkeen ja tupakointihan toki turruttaa aistit. Mut mun mielestä se superhajuaisti kyllä katosi ennen tupakointia jo.
Muistan yhä... Mä pystyin junassa haistamaan, mitä suklaapatukkaa toisessa päässä junaa syötiin. Haistoin myös kukkamullan (yök).
Okei, kunhan ei siis ikuisesti jatku. Masentavaa ja käytännössä hankalaa, kun ihmisten hajut oksettaa, en ole ennen koskaan mitään haistanut. Ap
Mulla ei raskausaikana ollut yhtään normaalia herkempi hajuaisti. Mutta hitto kun se alkoi synnytyksen jälkeen! Monet hajut etoivat ja aiheuttivat päänsärkyä, tosi moni ennen tuttu tuoksu haisikin yhtäkkiä aivan liian voimakkaalle jne. Se tosin loppui kohdallani muistaakseni ainakin puolessa vuodessa :)
Pahin kuvotus helpottaa kyllä kohtapuoleen, eikä herkkä hajuaisti sitten enää häiritse niin paljoa. Mutta tietyt raskausajan kuvotukset saattavat jäädä hajumuistiin pidemmäksikin aikaa, ja kuvottaa vielä tyyliin vuosi synnytyksen jälkeen. Sinäänsä tuo hajuaistin herkkyys kyllä katoa aika äkkiä synnytyksen jälkeen.
Mulla on superhajuaisti joka kerta loppunut synnytykseen. Niinkuin kauheat iskiaskivutkin ja muutenkin tukala olo. Niin ihanaa että ei enää ikinä tarvitse olla raskaana. Kolmas ja viimeinen lapsi syntyi viime viikolla.
En tiedä toivon samaa kovasti. Kuopusta odotan rv 33, esikoista odottaessa ei ollut tätä ongelmaa. Kaikki haisee niin jumalattoman voimakkaasti!
Onko muille käynyt toi, että mies-polo alkaa "haista pahalle"? Niinkö biologista voi muka olla tämä homma, että nyt kun en "tarvitse" hedelmöitystä, niin ennen niin ihanalle tuoksunut mieheni tuntuu kauheanhajuiselta? Kauheita tilanteita, kun toinen tulee halaamaan, niin melkein yrjön päälle. Ap
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:24"]
Please kertokaa, ettei tää jatku mun loppuelämääni.
Olen aivan hermoheikko. Mieheni muka löyhkää järkyttävästi hielle ja oluen tai pari otettuaan olen valmis eroamaan, koska haju on mulle (kohta alkaa viides kuukausi) aivan tolkuttoman kuvottava. En suurinpiirtein pysty olemaan hänen lähellään ilman, että itkettää kuvotuksesta, kun haistan jokikisen pienen hienpisarankin. Kiva hänelle, kun joudun oikeasti menemäön toiselle puolelle huonetta.
Lisäksi julkiset vessat, ihmiset ratikassa, kaikki haisee hirveästi, pyörryttää, oksettaa. Inhoan tätä. Voiko tälle tehdä jotain, eipä kai?
T: ensiodottaja
[/quote]
Tuttu juttu esikoisen odotuksesta. Sisu auttoi mulla jonkun verran ja rv20 tienoilla pahoinvointi helpotti kokonaan.
Tsemppiä!
Tuttu juttu esikoisen odotuksesta. Sisu auttoi mulla jonkun verran ja rv20 tienoilla pahoinvointi helpotti kokonaan.
Tsemppiä!
[/quote]
Siis ne pastillit...
Onneksi se loppuu, mulla ei ihan heti synnytykseen, mutta aika pian kuitenkin... Vieläkin puistattaa alkuraskauden ajan bussimatkat kesähelteillä, että ihmiset voivatkin haista pahalta!
Mulla loppui synnytykseen. Ekassa raskaudessa ei ollut ollenkaan, tokassa alusta asti.
Joo, mun mies on haissut koko raskausajan niin perseelle, että en pysty nukkuu sen vieressä. Tosin se haisee aina, mutta nyt raskausaikana haistan sen jo kaukaa. Esikoista odottaessa sama juttu, loppuu sit aikanaan synnytyksen jälkeen.
Kai se on yksilöllistä, mutta ainakin minulla jatkui synnytyksen jälkeen vielä jonkun aikaa. Jälkivuodon aikana ei kiva. Muuten siihen kyllä tottui aika hyvin, alkujärkytys oli pahin vaihe.