Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koin itkuherätyksen ja nyt olen uskossa! :)
06.01.2015 |
Haluaisin kertoa erikoisesta uskonnollisesta kokemuksestani, joka alkoi 2,5 vuotta sitten Helsingin tuomiokirkossa.
Lapsena olin uskossa, vielä nuorenakin, mutta pikkuhiljaa usko oli alkanut hiipua. En ollut pitkään aikaan käynyt kirkossa, joskus häissä tms, mutten ollut ajatellut sitä juuri hengelliseltä kannalta. Itsekseni olin rukoillut välillä, mutta yhä harvemmin. Maalliset asiat olivat päällimmäisenä mielessä ja uskonnollinen vakaumuskin oli alkanut sekoittua, en oikein tiennyt enää kunnolla mihin jumalaan/henkiin uskoisi tai uskoisiko ollenkaan.
Oli ollut aika vaikeaa elämässä, kolmekymppisen ruuhkavuodet, ja tuntui että tarvitsisin apua. Omin voimin ei oikein jaksaisi. Oma usko tuntui hataralta. Sain kuitenkin ajatuksen mennä kirkkoon rukoilemaan apua. Johonkin sellaiseen mihin olisi helppo mennä. Valitsin Helsingin tuomiokirkon ja siellä iltakirkon kesäiltana.
Itkeskelin kirkon takapenkillä ja rukoilin apua elämääni. Uskoa ei ollut kovin paljoa jäljellä, mutta puristin itsestäni kaiken mitä oli ja pyysin apua Jumalalta. Menin ehtoolliselle. Omaa vuoroani odotellessa näin selkeän ison kyyneleen tippuvan alttarin takana. Hämmästyin ja katsoin muiden reaktioita, näkikö joku muukin sen? Muut olivat ihan tavallisesti, joten ei kait sitten. "Maallisella tavalla" ajatellen ehkä se oli harha, ehkä johtuen itkuisista silmistäni, mutta mulle tärkeä sellainen ja koen, että merkki.
Tuon kirkkokokemuksen jälkeen aloin toivoa/odotella elämääni helpotusta, mutta tunnuinkin saavan roppakaupalla lisää vaikeuksia: Vanhempani sairastuivat, lasten koulussa todettiin hometta, töissä ilmapiiriongelmia, läheisten terveys- ja mielenterveysongelmia... Niiden myötä aloin kuitenkin yhä enemmän miettiä, mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. Sitten tapasin ihmisen, joka puhui minulle Jeesuksesta ja uskosta niin, että pystyin hänen kertomansa ottamaan vastaan. Päätin ryhdistäytyä uskossani.
Aiemmin olin hakenut hyvää oloa ja helpotusta elämääni monin eri tavoin ja uskonnollisesti en enää tiennyt mikä on oikea tie tai tarvitsisinko edes uskoa, mutta nyt olen hoksannut tarvitsevani selkeää uskoa ja olen tehnyt päätöksen pysyä kristinuskossa.
Päätös olla uskossa ei ollut helppo, vaan vaati ponnisteluja. Jouduin tekemään töitä itseni kanssa (osa minusta pisti vastaan), mutta olen varma päätöksestäni. Uskosta kertominen muille on vaikeaa, monen asenne uskovia kohtaan ei ole mukava. Uskonnollisiin yhteisöihin mukaan meneminen on ollut iso kynnys. On vaikeaa tehdä päätös uskoa juuri raamatun mukaan ja olla horjumaton uskossaan. Kuitenkin koen, että minulle näytettiin suunta. Kristinusko on se oikea usko ja siinä mun on pysyttävä. Pitää myös tehdä töitä, jottei usko kuole. Maailmassa on niin paljon kaikenlaista, että on vaikea nähdä mikä on oikea tie. Ilman uskoa ja raamattua se olisi liki mahdotonta. Itse en enää erottanut kunnolla mikä on oikein ja mikä väärin ja ilman tätä herätystä olisin voinut tehdä todella huonoja ratkaisuja elämässäni.
Tunnen raamattua huonosti, mutta sinnittelen ja teen töitä saadakseni uskoni vahvemmaksi ja oppiakseni tuntemaan paremmin Jumalan sanan. Tärkeää on se, että nyt olen itse valinnut uskoa ja pysyä kristinuskossa. Se on tahdon asia. Usko helpottaa maallista elämääni sekä nyt ja myös luottamus/toivo taivaaseen pääsystä on tärkeä.
Olen kiitollinen tästä herätyksestä (?) jonka sain. Tiedän nyt tarvitsevani selkeän kunnon uskon elämääni. Toivon/luottamuksen siihen, että minua kannatellaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Usko tuo myös haasteita (se vaatii rohkeutta enemmän kuin äkkiseltään uskoisi) ja mielenkiintoa elämään.
Ennen pidin raamatun sääntöjä rasittavina, mutta nyt olen huomannut niiden olevan vain ihmisen parhaaksi.
..Niin ja, sain kyllä "parin vuoden viiveellä" sen 2,5 sitten kirkossa rukoileman helpotuksenkin elämääni. Vanhempani parantuivat, työasiat helpottuivat suuresti jne. ja muutkin asiani ihmeellisellä tavalla helpottuivat ja selkeytyivät lopulta. Nämä sen lisäksi että "hurahdin uskoon", minkä siis kaikesta haasteellisuudesta huolimatta koen erittäin hyväksi asiaksi.
Hyvää loppiaista kaikille! :)
Kommentit (27)
Haluaisin tulla uskoon, voisiko joku esirukoilla tämän asian puolesta. lapsenusko minulla oli ja etsikkoaikaa myöhemmin. Olen elänyt rankkaa elämää, lapsilla parantumattomia sairauksia ja taloudellisia huolia. Uskonasiat kyllä ovat mielessäni jossain, mutta vahvistus/ varmuus puuttuu. Kiitos, jos muistat minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:10"]
Haluaisin tulla uskoon, voisiko joku esirukoilla tämän asian puolesta. lapsenusko minulla oli ja etsikkoaikaa myöhemmin. Olen elänyt rankkaa elämää, lapsilla parantumattomia sairauksia ja taloudellisia huolia. Uskonasiat kyllä ovat mielessäni jossain, mutta vahvistus/ varmuus puuttuu. Kiitos, jos muistat minua.
[/quote]
Voin rukoilla puolestasi ja kaikkien muiden täällä, jotka haluavat tulla uskoon. Toivon muidenkin uskovien rukoilevan puolestasi! :)
ap
Risti on hulluutta niille, jotka eivät usko.
Uskoville risti on pelastus. :)
Itsekkin olen halukas ottamaan Jumalan sydämeeni, mutta vieläkin Hän tuntuu liian etäiseltä. En tiedä, kuinka saada kosketus Korkeimmalta, sellainen kosketus, että tulisi Valo sydämeeni ja Ilo joka päivään. Että tuntisin todella olevan Jumalan kämmenellä ja turvassa, Hänen rakkautensa lämmittäisi tässä kylmässä maailmassa. Raamattua en osaa lukea, en ymmärrä niitä monimerkitysellisiä lauseita, enkä myöskään omaksu sitä tuomitsevaa jyrkkää Jumalaa, joka niissä ikiaikaisissa teksteissä esiintyy. En tunnusta Jumalaa, joka on armoton, vaan minulle Hän on Rakkaus, ja kaikki mitä Hän tekee meidän vuoksemme, Hän tekee rakkaudesta meihin. Etenkin vaikeina hetkinä, kun olet rukoillut apua Jumalata, olen kokenut apua saavani, useimmiten samana päivänä. Jumala on auttanut ahdistuksessani monet kerrat.
Kun rukoilen, on usein tunne, että rukoilemiseni ei ole riittävän voimakasta, että Jumala ei välttämättä kuule, tai noteeraa minua, kun en riittävästi usko. En tiedä, mutta siksi toivon kosketusta Häneltä.
Aloita Raamatun lukeminen Uudesta Testamentista. Sitä ymmärtää paremmin ja se on tarkoitettukin ns pakanakansoille (= kaikki muut paitsi juutalaiset). Alussa on sukuluetteloita, mutta kahlaa ne vaan läpi, niin pääset oikeaan asiaan. Lue vähän kerrallaan ja joka päivä, vaikka 1-3 lukua (kokonaisina). Lue rukoilen, että Jumala armossaan antaa ymmärrystä siihen, mitä luet, ja mieti sitä lukemaasi. Se Jumalan Sana tekee kyllä Sinussa tehtäväänsä, kun itse pidät huolta, että ammennat siitä "Sanan vedestä", ehtymättömästä lähteestä. Huomaat, että tulee koko ajan jotain häslää, mikä pyrkii estämään lukemisesi. Aina olisi jotain muuta, mutta järjestä se aika itsellesi joka päivä.
Kun luet, niin se Sana uppoaa sisimpääsi ja "Jumalan Sana ei tyhjänä palaja", eli se Sana tekee Sinussa tehtäväänsä, muuttaa Sinua Jumalan tahdon suuntaan, antaa tietoa, neuvoja, lohdutusta, uutta voimaa, Elämää! Se juurtuu Sinuun ja on myöhemmin Sinussa lähteenä, joka pulppuaa iankaikkiseen elämään, eli kun tulee erilaisia tilanteita eteesi elämässä, se Sinussa oleva Sana vaikuttaa Sinussa Jumalan tahdon mukaista toimintaa, valintoja ja suuntaa elämässäsi, myös asenteissasi ja mieltymyksissäsi. Ja kaikki on vain ja ainoastaan Sinun ja lähelläsi olevien ihmisten parhaaksi, että hekin pelastuisivat. On helpompi tehdä valintoja ja ratkaisuja, kun sydämen sopukoissa vaikuttaa Jumalan Sana ja Jumalan tahto ohjaa toimimaan hyvin ja oikein. Ja jos kompastut, teet väärin ja petyt itseesi, Hän haluaa nostaa Sinut taas ja lohduttaa, että voisit jatkaa Hänen armonsa tuntemista ja Hänen omanaan kohti todellista vapautta ja iloa, joka kestää syvällä sisimmässä, vaikka maailma ympärillä synkkenee ja vaikeudet tulvivat elämään. Jeesus on ja elää, eikä mikään voi syöstä Hänen omaansa Hänen kädestään, sillä Hän on iankaikkinen ja kaiken yläpuolella. Pelastaja, Vapahtaja (synnistä Vapauttaja), Rauhan Ruhtinas, iankaikkinen Isä, Neuvonantaja!
Hän haluaa pelastaa jokaisen ihmisen, jokaisen tätäkin lukevan, mutta Hän ei pelasta ketään väkisin vastoin antamaansa ihmisen vapaata tahtoa. Tahdotko Sinä vastanottaa Vapahtajan? Vastaa suoraan Hänelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen psyyke on mielenkiintoinen asia. Monet tulevat uskoon ns. toivottomassa elämäntilanteessa tai masentuneena - kuuluminen johonkin yhteisöön antaa toivoa ja voimaa selvitä. Ilman uskontojärjestelmää itsemurhaluvut olisivat varmasti korkeammat.
Alue: Aihe vapaa
En ole uskovainen. Enkä henkilökohtaisesti tarvitse kristinuskoa ja Jumalaa - olen onnellinen näin. Mutta uskon ja toivon että Jumalasi on osa sinun elämääsi kun sellaista tarvitset. Tai että Jumala on edes jollain tavalla olemassa ja tukemassa sinua vaikeina aikoina niin että voit olla parempi ihminen itsellesi ja muille.