Nyt must tuntuu pahalta kun en ajanut työkaveria kotiin =(
Asumme samassa kaupungissa, työpaikka on toisessa kaupungissa. Hän kulkee bussilla.
Eilen hän kysyi jos olisin voinut hakea hänet töihin, koska hän ei pääse bussilla ajoissa aamuvuoroon viikonloppuisin. (On sijainen, tekee satunnaisesti keikkaa eli ei ole vakituinen ongelma).
Totesin että oma työmatkani pitenee kyllä aika paljon, mutta voin kylä noukkia hänet aamulla kyytiin.
Hän sai kuitenkin asian järjestettyä, jäi yöksi vanhemmilleen ketkä asuvat työkaupungissa.
Tänään hän sitten kysyi jos voisin heittää hänet kotiin... Sanoin että voin ottaa alkumatkan kyytiin, jos hän pääsee jotenkin kätevästi bussilla siitä kohtaa missä minun olisi kätevintä änet jättää. Häne meni sitten ktiin bussilla....
Yleensä olen ollut aina se joka sanoo kyllä kaikkeen ja autan ja joustan, jossain kohtaa vain huomasin etten itse ikinä hyödy siitä mitenkään ja olen opetellut sanomaan ei.
Esimerkiksi tässä tapauksesa, jos olisin lähtenyt viemään työkaveria niin joo, hän olisi pässyt paljon aikaisemmin kotiin, minulla olisi työmatka venynyt puolella tunnilla... ja halusin kotiin lasteni luokse, koska olin eilen iltavuorossa eli näin lapset hereillä eilen yhdeltä päivällä, nukkuivat kun tulin kotiin ja nukkuivat kun aamulla lähdin.
Tuo puoli tuntikin tuntui vain lian pitkältä, koska siinä menee kuitenkin minun aikaani, enkä tosiaan hyötyisi asiasta mitenkään.
Tai no, jos olisin suostunut niin minulla ei olisi nyt paha mieli siitä että toinen lähti bussilla ja joutuis odottamaan busia ulkona tässä säässä ja kävellä jonkun verran ja minä vain menin autolla kotiin... sen olisin hyötynyt...
Kommentit (8)
Et tehnyt väärin. Jos sinulta vie aikaa 30 min voisit jo pyytää maksua itsellesi, et varmaankaan ole mikään ilmainen kuljetuspalvelu ;-)
Turhaa podet huonoa omaatuntoa! Toki olisi mukavaa, jos aina voisi auttaa muita, mutta jokaisella on oma elämänsä huolehdittavanaan.
Mun mielestä tuo että tarjoutuu heittämään lähemmäksi on täysin riittävä apu. Itsellenikään ei ole autoa enkä todellakaan odottaisi ovelta ovelle kyytiä juuri missään tilanteessa.
Minulla oli joskus työkaveri joka vinkui kyytiä koska asuimme lähekkäin ja hän ei halunnut/viitsinyt mennä bussilla. Sit kerran en jaksanut kyytivikumista ja otin mukaan. Siis hän sai tulla sit mukaan ja odottaa autossa kun kävin ensin postissa ja sit päiväkodissa hakemassa lapset. Kyllä koko reissussa aika kauan meni verrattuna bussiin. Ei enää vinkunut kyytiä :)
Työkaverisi olisi säästänyt aikaa 30 minuuttia?
Sinä olisi menettänyt 30 minuuttia ja lapsesi 30 minuuttia/lapsi...
Sinkuilla on aikaa kulkea (itsekin olen sinkkuna), mutta perheellisillä koko perhe menettää yhteistä aikaa.
41v m
Usein siinä käy lopulta niin, että menetetyn ajan lisäksi se kiltti kuski maksaa vielä sen ylimääräisen lenkin bensatkin omasta pussistaan. Ja samalla tästä kyytipalvelusta tulee itsestäänselvyys, josta tulee pahaa sanottavaa, kun jostain syystä ei sitä ehdikään suorittamaan. Tää on omakohtainen kokemus.
Ap kiittää vastauksista. Ei oo enää niin paha mieli =)
Taidan vain ajatella liikaa ja kuvittelen että se pettyi ihan kauheesti, olisinhan minäkin iloinen jos pääsisin normaalia vaivattomammin ja nopeammin kotiin =D
Oikeesti...et ole vastuussa työkaverin työmatkasta.