En ymmärrä omaa seksuaalisuuttani

Tuksu...

Joo en ole Johanna, yritin selittää asiaa ymmärrettävästi joka on hankala sillä en itsekään ymmärrä sitä.
Ap

Teillä on syvempi henkinen side ystävän kanssa. Miestä kohtaan on biologinen vietti sekä järkiperusteet, haluat perheen.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:04"]Teillä on syvempi henkinen side ystävän kanssa. Miestä kohtaan on biologinen vietti sekä järkiperusteet, haluat perheen.
[/quote]

Kyllä, mutta toisaalta hänkään ei voi täyttää kaikkia henkisiä tarpeitani. Mutta toisaalta ymmärrän häntä paremmin kuin miestäni. Miehen kanssa harrastan seksiä himosta, parhaan ystäni kanssa juurikin kun koemme olevamme herkässä tilassa ja alamme himoita toisiamme.
Huh! Onpa outoa kirjoittaa näitä asioita ylös.
Mutta tosiaan, taidat olla oikeassa. Silti vaikea ymmärtää omaa seksuaalista suuntautumistani.
Ap

Sä oot bi.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:13"]Sä oot bi.
[/quote]

Mutta miten voi olla bi jos ei voisi olla kuin yhden naisen kanssa kuten ap? Minusta ap on hetero jolla on rakkaussuhde sielunsisarensa kanssa. Kuulostaa aivan ihanalta! Olet onnekas ap :)

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 13:57"]

Olen siis nainen. En yleensä pidä miehiä kovin hyvännäköisinä, nautin enempi kauniista naisvartaloista. Voin harrastaa seksiä lähes kenen tahansa miehen kanssa halutessani, pidän sitä kiihottavana ja yleensä nautinnollisena varsinkin parisuhteessa. Naisten kanssa en voi harrastaa seksiä ns. kenen tahansa kanssa, vaikka nainen olisi kaiken puolin upea. Tärkeintä on tietysti se että minun täytyy pitää naisesta, jopa rakastaa häntä (vrt. Paras ystävä). Siis no, olen kokeillut harrastaa seksiä muutaman naisen kanssa, mutta toistaiseksi olen oikeasti halunnut ja nauttinut siitä parhaan ystäväni kanssa. Voisin seurustella parhaan ystäväni kanssa, ja tavallaan seurustelenkin. Seurustelen myös miehen kanssa. Molemmat suhteet ovat eri alueilta korvaamattomia. Miehen kanssa voin rakastella ja olla ns. Pantavana. Sihde on kumppanuutta, joka tähtää perheen perustamiseen. Parhaan ystäväni kanssa koen sielunsisaruutta, mutta emme tähtää avioliittoon tai perheeseen vaan haluamme vain pitää toisistamme huolta. Joskus se johtaa seksiin, joka on upeaa ja kiihkeää. En oineastaan voisi kuvitella ketään naista parhaan ystäväni tilalle. Seurustelemme kumpikin tahollamme ja miehemme hyväksyvät suhteemme täysin. Mitään kimppakivoja ei ole tiedossa, rakkautemne on ystävyyttä. En ymmärrä itseäni! Koen olevani hetero, mutta silti koen että miesystäväni olisi korvattavissa toisin kuin paras ystäväni. Auttakaa minua fiksummat!

[/quote]Perusnaisen psykologiaa; miehen testosteronista ja erilaisesta anatomiasta johtuva selvä ja välitön halu ja himo imartelee naisen itsetuntoa ja tarjoaa sellaista palvelua ja itsetunnon kohotusta, jota nainen ei voi antaa, vaikka nainen kiehtookin visuaalisesti. 

Miehillä taas menee enemmänkin niin, että melkein nainen kuin nainen kelpaa, kunhan se aukko elämässä on täytetty ja ystävien suhteen ollaan tietysti valikoivia; pitää olla oikeat kemiat. Seksin ja läheisyyden puute on kuitenkin niin paha ongelma, että harvinaisessa pattitilanteessa parhaasta kaveristakin voidaan luopua, jos pitää valita kaverin ja parisuhteen väliltä. 

Varsinkin vanhemmalla iällä osa miehistä kyllästyy naisten "monimutkaisuuteen" ja vähäisiin ihailunosoituksiin ja siirtyy enemmän miehiin, jotta saisi takaisin osan siitä nuorena naisille annetusta välittömästä huomiosta ja himosta.

-Mies 29v-

Mies 29llä alkoi ihan lupaavasti, mutta noille miesten juttuille voit tehdä ihan oman ketjusi koska evvk.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:19"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:13"]Sä oot bi.
[/quote]

Mutta miten voi olla bi jos ei voisi olla kuin yhden naisen kanssa kuten ap? Minusta ap on hetero jolla on rakkaussuhde sielunsisarensa kanssa. Kuulostaa aivan ihanalta! Olet onnekas ap :)
[/quote]

Kiitos. Koen myös olevani onnekas.
Ap

Ainoa ratkaisu on pyytää sitä miestä teidän kanssa kimppaan

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 13:57"]

Olen siis nainen. En yleensä pidä miehiä kovin hyvännäköisinä, nautin enempi kauniista naisvartaloista. Voin harrastaa seksiä lähes kenen tahansa miehen kanssa halutessani, pidän sitä kiihottavana ja yleensä nautinnollisena varsinkin parisuhteessa. Naisten kanssa en voi harrastaa seksiä ns. kenen tahansa kanssa, vaikka nainen olisi kaiken puolin upea. Tärkeintä on tietysti se että minun täytyy pitää naisesta, jopa rakastaa häntä (vrt. Paras ystävä). Siis no, olen kokeillut harrastaa seksiä muutaman naisen kanssa, mutta toistaiseksi olen oikeasti halunnut ja nauttinut siitä parhaan ystäväni kanssa. Voisin seurustella parhaan ystäväni kanssa, ja tavallaan seurustelenkin. Seurustelen myös miehen kanssa. Molemmat suhteet ovat eri alueilta korvaamattomia. Miehen kanssa voin rakastella ja olla ns. Pantavana. Sihde on kumppanuutta, joka tähtää perheen perustamiseen. Parhaan ystäväni kanssa koen sielunsisaruutta, mutta emme tähtää avioliittoon tai perheeseen vaan haluamme vain pitää toisistamme huolta. Joskus se johtaa seksiin, joka on upeaa ja kiihkeää. En oineastaan voisi kuvitella ketään naista parhaan ystäväni tilalle. Seurustelemme kumpikin tahollamme ja miehemme hyväksyvät suhteemme täysin. Mitään kimppakivoja ei ole tiedossa, rakkautemne on ystävyyttä. En ymmärrä itseäni! Koen olevani hetero, mutta silti koen että miesystäväni olisi korvattavissa toisin kuin paras ystäväni. Auttakaa minua fiksummat!

[/quote]Perusnaisen psykologiaa; miehen testosteronista ja erilaisesta anatomiasta johtuva selvä ja välitön halu ja himo imartelee naisen itsetuntoa ja tarjoaa sellaista palvelua ja itsetunnon kohotusta, jota nainen ei voi antaa, vaikka nainen kiehtookin visuaalisesti. 

Miehillä taas menee enemmänkin niin, että melkein nainen kuin nainen kelpaa, kunhan se aukko elämässä on täytetty ja ystävien suhteen ollaan tietysti valikoivia; pitää olla oikeat kemiat. Seksin ja läheisyyden puute on kuitenkin niin paha ongelma, että harvinaisessa pattitilanteessa parhaasta kaveristakin voidaan luopua, jos pitää valita kaverin ja parisuhteen väliltä. 

Varsinkin vanhemmalla iällä osa miehistä kyllästyy naisten "monimutkaisuuteen" ja vähäisiin ihailunosoituksiin ja siirtyy enemmän miehiin, jotta saisi takaisin osan siitä nuorena naisille annetusta välittömästä huomiosta ja himosta.

-Mies 29v-

[/quote]

Minä olen bi, mutta enimmäkseen taivun naisiin. Ymmärsin vasta 20v että minulle nimenomaan miehet olivat itsetunnon kohottajia ja oman naiseuteni tukijoita. Eli he miehinä he eivät olleet tärkeitä ja minulla oli alunperinkin väärä käsitys parisuhteesta. Nykyään toki seksi miehen kanssa on tietyllä tapaa voimakkaampaa, koska ne härdellit nyt sattuu sopimaan yhteen. Olen kuitenkin ihmisenä sellainen että arvostan enemmän rikasta tunnemaailmaa kuin itse seksissä tapahtuvaa fyysistä kontaktia. Naisen kanssa ollessa näin ollen suurin osa asioista tapahtuu omassa mielessäni myös seksissä. Ja se taas sopii minulle. Ja samaan tapaan kuin AP niin naisissa olen erityisen valikoiva, mutta miehissä en niinkään. Löytyyhän ne vehkeet suurimmalta osalta ;)

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:25"]

Mies 29llä alkoi ihan lupaavasti, mutta noille miesten juttuille voit tehdä ihan oman ketjusi koska evvk.

[/quote]Ja sinä turhille sivukommenteille ja arvostelemiselle. Minä tarjosin sentään jotain substanssia. 

-Mies 29v-

Aloittaja, nauti tunteestasi ja onnistuneesta, tyydyttävästä ratkaisustasi äläkä yritä suotta lokeroida sitä mihinkään.

Historiassa lesbolainen ystävyys on tarkoittanut juurikin tuollaista suhdekuviota. Historiassa on ollut aikakausia, jolloin homoseksuaalisuus on ollut kiellettyä ja paheksuttua, mutta ns. lesbolaisen ystävyyden (käytetään historiassa myös termiä romanttinen ystävyys) on katsottu olleen normaalia ja naiseuteen kuuluvaa.

Kirjastosta löytyy aiheesta historiankirjoja. Ainakin Vern Bullough on tutkinut aihetta ja sitä sivuaa myös Kaari Utrio populaarissa tietokirjassaan Eevan tyttäret (johon kannattaa suhtautua osin varauksella).

Kumpa minäkin löyhäisin tuollaisen naissuhteen kuin aplla. Wau.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 13:57"]

Olen siis nainen. En yleensä pidä miehiä kovin hyvännäköisinä, nautin enempi kauniista naisvartaloista. Voin harrastaa seksiä lähes kenen tahansa miehen kanssa halutessani, pidän sitä kiihottavana ja yleensä nautinnollisena varsinkin parisuhteessa. Naisten kanssa en voi harrastaa seksiä ns. kenen tahansa kanssa, vaikka nainen olisi kaiken puolin upea. Tärkeintä on tietysti se että minun täytyy pitää naisesta, jopa rakastaa häntä (vrt. Paras ystävä). Siis no, olen kokeillut harrastaa seksiä muutaman naisen kanssa, mutta toistaiseksi olen oikeasti halunnut ja nauttinut siitä parhaan ystäväni kanssa. Voisin seurustella parhaan ystäväni kanssa, ja tavallaan seurustelenkin. Seurustelen myös miehen kanssa. Molemmat suhteet ovat eri alueilta korvaamattomia. Miehen kanssa voin rakastella ja olla ns. Pantavana. Sihde on kumppanuutta, joka tähtää perheen perustamiseen. Parhaan ystäväni kanssa koen sielunsisaruutta, mutta emme tähtää avioliittoon tai perheeseen vaan haluamme vain pitää toisistamme huolta. Joskus se johtaa seksiin, joka on upeaa ja kiihkeää. En oineastaan voisi kuvitella ketään naista parhaan ystäväni tilalle. Seurustelemme kumpikin tahollamme ja miehemme hyväksyvät suhteemme täysin. Mitään kimppakivoja ei ole tiedossa, rakkautemne on ystävyyttä. En ymmärrä itseäni! Koen olevani hetero, mutta silti koen että miesystäväni olisi korvattavissa toisin kuin paras ystäväni. Auttakaa minua fiksummat!

[/quote]Perusnaisen psykologiaa; miehen testosteronista ja erilaisesta anatomiasta johtuva selvä ja välitön halu ja himo imartelee naisen itsetuntoa ja tarjoaa sellaista palvelua ja itsetunnon kohotusta, jota nainen ei voi antaa, vaikka nainen kiehtookin visuaalisesti. 

Miehillä taas menee enemmänkin niin, että melkein nainen kuin nainen kelpaa, kunhan se aukko elämässä on täytetty ja ystävien suhteen ollaan tietysti valikoivia; pitää olla oikeat kemiat. Seksin ja läheisyyden puute on kuitenkin niin paha ongelma, että harvinaisessa pattitilanteessa parhaasta kaveristakin voidaan luopua, jos pitää valita kaverin ja parisuhteen väliltä. 

Varsinkin vanhemmalla iällä osa miehistä kyllästyy naisten "monimutkaisuuteen" ja vähäisiin ihailunosoituksiin ja siirtyy enemmän miehiin, jotta saisi takaisin osan siitä nuorena naisille annetusta välittömästä huomiosta ja himosta.

-Mies 29v-

[/quote]

Minä olen bi, mutta enimmäkseen taivun naisiin. Ymmärsin vasta 20v että minulle nimenomaan miehet olivat itsetunnon kohottajia ja oman naiseuteni tukijoita. Eli he miehinä he eivät olleet tärkeitä ja minulla oli alunperinkin väärä käsitys parisuhteesta. Nykyään toki seksi miehen kanssa on tietyllä tapaa voimakkaampaa, koska ne härdellit nyt sattuu sopimaan yhteen. Olen kuitenkin ihmisenä sellainen että arvostan enemmän rikasta tunnemaailmaa kuin itse seksissä tapahtuvaa fyysistä kontaktia. Naisen kanssa ollessa näin ollen suurin osa asioista tapahtuu omassa mielessäni myös seksissä. Ja se taas sopii minulle. Ja samaan tapaan kuin AP niin naisissa olen erityisen valikoiva, mutta miehissä en niinkään. Löytyyhän ne vehkeet suurimmalta osalta ;)

[/quote]Kyllä minä veikkaisin, että noin ajattelevat naiset ovat valikoivia molempien sukupuolten suhteen. Vaikka miehelle ei tarjota ihailua vaan enemmänkin ihailijan metsästyslupaa, niin silti naiset haluavat sen ihailijan olevan alfa-adonis; sehän se enemmän imartelee, kun kyseessä on muillekin naisille kelpaava saalis. Vehkeet eivät todellakaan riitä, toisin kuin miehille naisista puhuttaessa. Ainut ryhmä, jolle pelkät miehen vehkeet riittävät, on homo- ja bimiesten tietty alakategoria. 

-Mies 29v-