Miten miehesi tuki sinua henkisesti, kun olit väsynyt vauvan takia?

Ei mitenkään. Ei tuo vitun kusipää ole kiinnostunut muusta kuin koirastaan.

Mikä siinä on että muka äiti on aina väsynyt vauvan takia ja tarttee tukea ja ymmärrystä jne.... ihan kun isä ei voisi olla yhtä lailla. Normaalissa suhteessa molemmat pitävät huolta lapsesta niin että vastuu jakautuu ja jos näin ei käy niin miksi teit lapsen miehen kanssa josta ei ole isäksi?

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 21:36"]Mikä siinä on että muka äiti on aina väsynyt vauvan takia ja tarttee tukea ja ymmärrystä jne.... ihan kun isä ei voisi olla yhtä lailla. Normaalissa suhteessa molemmat pitävät huolta lapsesta niin että vastuu jakautuu ja jos näin ei käy niin miksi teit lapsen miehen kanssa josta ei ole isäksi?
[/quote]
No niimpä. Mun mies oli ainakin ennen vauvaa vastuullinen ja fiksu aikuinen ja tahtoi myös itse tämän lapsen. No sitten kun vauva syntyi, niin miestäpä ei olisi saanut vauva-arki koskeakaan millään lailla. Eli suomeksi, ei halunnut ymmärtää että vauva muuttaa myös hänen arkensa eikä meidän yhteinen lapsi ole yksin mun vastuulla. Halusi elää samanlaista elämää kuin ennen lasta ja lapsi tuntui olevankin hänelle vaan pelkkä riippakivi.
Että jos olisin tiennyt että miehestä tuollainen puoli paljastuu, niin aivan taatusti olisin jättänyt hänen kanssaan lapsen tekemättä.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 21:53"][quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 21:36"]Mikä siinä on että muka äiti on aina väsynyt vauvan takia ja tarttee tukea ja ymmärrystä jne.... ihan kun isä ei voisi olla yhtä lailla. Normaalissa suhteessa molemmat pitävät huolta lapsesta niin että vastuu jakautuu ja jos näin ei käy niin miksi teit lapsen miehen kanssa josta ei ole isäksi?
[/quote]
No niimpä. Mun mies oli ainakin ennen vauvaa vastuullinen ja fiksu aikuinen ja tahtoi myös itse tämän lapsen. No sitten kun vauva syntyi, niin miestäpä ei olisi saanut vauva-arki koskeakaan millään lailla. Eli suomeksi, ei halunnut ymmärtää että vauva muuttaa myös hänen arkensa eikä meidän yhteinen lapsi ole yksin mun vastuulla. Halusi elää samanlaista elämää kuin ennen lasta ja lapsi tuntui olevankin hänelle vaan pelkkä riippakivi.
Että jos olisin tiennyt että miehestä tuollainen puoli paljastuu, niin aivan taatusti olisin jättänyt hänen kanssaan lapsen tekemättä.
[/quote]
Oho, jäi tuosta alusta pois just. Eli ensimmäisen lauseen piti olla no niimpä just!

Kävi baareissa jatkuvasti, ryyppäsi myös kotona "salaa". Valvoi yöt ja nukkui päivät.

Silleen.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 21:36"]

Mikä siinä on että muka äiti on aina väsynyt vauvan takia ja tarttee tukea ja ymmärrystä jne.... ihan kun isä ei voisi olla yhtä lailla. Normaalissa suhteessa molemmat pitävät huolta lapsesta niin että vastuu jakautuu ja jos näin ei käy niin miksi teit lapsen miehen kanssa josta ei ole isäksi?

[/quote]Eihän sitä aina etukäteen tiedä miten se vauvanhoitoon osallistuu. Meillä mies ei ainakaan voinut valittaa(eikä valittanutkaan) että olisi ollut väsynyt kun ei KERTAAKAAN  noussut vauvan takia ylös. Joskus  väsyneenä nukahdin vauvan viereen kun imetin. Mies herätti MINUT nostamaan vauva takaisin omaan sänkyynsä, ei voinut itse vaivautua. Mies ei hoitanut vauvaa koskaan eikä mitenkään niin ei varmaan voinut siitä mitenkään väsyäkkään. Ja tämä tarina on tosi. En voinut tietää, että ois tommonen, kun sitä vauvaa kuitenkin niin kauan vinkui ja halusi. 

Kuulostaa minusta vain tyhmyydeltä että se lapsi hankitaan ennen kuin pelisäännöistä sovitaan. Aikuisten ihmisten pitäisi keskustella asia ensin läpi niin että molemmat ovat oikeasti perillä miten se elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen ja kuinka paljon vaivaa siitä on yöheräämisineen jne. Ei kannata laskea sen varaan että 'kyllä tuo lapsen hoitaa kun sitä kinuaa noin kovasti'

Molemmat oltiin väsyneitä; hiaasti syövät keskoskaksoset tarvitsivat ruokaa vähintään kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden. Mies heräsi hoitamaan ja ruokkimaan vauvoja öisin yhdessä minun kanssani, muuten en olisi ehtinyt nukkua käytännössä ikinä. Tuki oli siis hyvin konkreettista. Luojan  kiitos tuli valittua lapsille noin vastuulinen isä.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 22:15"]

Kuulostaa minusta vain tyhmyydeltä että se lapsi hankitaan ennen kuin pelisäännöistä sovitaan. Aikuisten ihmisten pitäisi keskustella asia ensin läpi niin että molemmat ovat oikeasti perillä miten se elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen ja kuinka paljon vaivaa siitä on yöheräämisineen jne. Ei kannata laskea sen varaan että 'kyllä tuo lapsen hoitaa kun sitä kinuaa noin kovasti'

[/quote]

Aivan totta. Itse olin liian nuori ja naiivi, enkä osannut ajatella tuollaisia juurikaan etukäteen. Ja jos ajattelinkin, niin en ainakaan kysellyt miehen ajatuksia. Olisi ehdottomasti pitänyt keskustellua enemmän kasvatusasioista ym.

- 12

Onhan se raskausaika, synnytys ja imetys sekä hormonien muutokset jonkinlainen fyysinen rasitus äidille. Kenelle enemmän, kenelle vähemmän. Miehen ei tarvitse kokea raskauden fyysistä puolta, joten olisi aika kohtuullista että mies jaksaisi jakaa lapsen/lasten hoitoon liittyviä tehtäviä pikkuvauvansa äidin kanssa. 

En ole ikinä ollut väsynyt lasten takia eli en tiedä muten olisi tukenut. Noin yleisesti hoitaa ainakin puolet kotitöistä. Suurin ilo ja apu siitä että ei hätäile turhia ja saa mutkin rauhoittumaan

Ei tukenut mitenkään.eron siemen kylvettiin jo silloin

En ole ollut väsynyt vauvan takia.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 21:22"]

Ei tukenut mitenkään. eikä hoitanut vauvaa. Toisen kohdalla ihmetteli miksi olen äkäinen  kun yksin valvoin kaikki yöt ja päivät. Neljännen kohdalla kun KERRAN nukuin tunnin päivällä, kun simahdin vauvan viereen, sanoi, että kyllä nyt jaksaa kun sain nukkua. (siis sen tunnin) Voi paska. Kaikkeen sitä on suostunut.

[/quote]

Siis miksi ihmeessä hankit yhtään enempää lapsia tuollaisen miehen kanssa jos jo ensimmäisen kohdalla huomasit ettei mies osallistu mitenkään?!?!

Ps.kuopus oli vammainen lapsi...nyt jo teini ja erottiin vuoden alussa

Vähän huonosti.
Meillä oli takana viisitoista vuotta yhteistä eloa, NORMAALI suhde. Raskausaikana oli käyty ns PELISÄÄNNÖT läpi ja puhuttu miten vauva valvottaa jne.

Kun vauva syntyi vaihtoi vaippoja yöllä, jos ei ollut aamuvuoro. Muuten valvoi myöhään ja ilmoitti nukkuvansa ainakin klo yhdeksään. Vauva söi tiheästi, heräili myös muuten ja nukkui levottoman äänekkäästi. Itse kätsin uniongelmista.

Mutta ei. ...kun omasta mukavuudesta pitäisi tinkiä tulee itsekkyys esille. Minun piti aina kysyä, voinko nukkua ensi lauantaina jne, koska riippui siitä oliko miehellä tulossa vai menossa aamuvuoro viikko. Joskus kun yllättäin käskin nousemaan aamulla vauvan kanssa niin valitusta.

Nyt kun tuosta ajasta on yli vuosi, mies saattaa yöllä herätä ja käydä laittamassa tutin. Tai jos ilmoitan että lauantaina nukun minä niin ei ķitise. Tosin lapsi nukkuu nyt paremmin ja pifempään. Ehkä se kasvu isyyteen otti aikansa.

Juomalla kaljaa lähestulkoon joka päivä :(

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 22:19"]Onhan se raskausaika, synnytys ja imetys sekä hormonien muutokset jonkinlainen fyysinen rasitus äidille. Kenelle enemmän, kenelle vähemmän. Miehen ei tarvitse kokea raskauden fyysistä puolta, joten olisi aika kohtuullista että mies jaksaisi jakaa lapsen/lasten hoitoon liittyviä tehtäviä pikkuvauvansa äidin kanssa. 
[/quote]

Juuri noiden syiden vuoksi. Miehen ei tarvitse toipua sektiosta, mikä on iso leikkaus. Ei kärsiä kohtu-tai rintatulehduksista.
Miehellä tietysti työ uuvuttaa, mutta niin äitiäkin se ympärivuorokautinen tiivis vauvan hoito. Rintalapsi kun on hyvin riippuvainen äidistä.
Äiti ei voi olla ihan uupumuksen rajoilla, koska silloin kärsii vauva. Enkä nyt tarkoita mtn ääri tapauksia vaan vuorovaikutusta, kärsivällisyyttä jne. Äidit ovat myös vaarassa synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Enemmän kuin isät.

Viikonloppuina ja vapaalla sain nukkua päiväunia tai aamulla pidempään. Auttoi yöimetysten lopettamisessa valvonnalla ensimmäiset yöt, ettei olisi mennyt niin vauvan härnäämiseksi. Hoiti muutenkin lapsia tasapuolisesti kun oli kotona.

Henkisesti onkin vaikeampi juttu. Kuunteli ja ymmärsi ja toimi olkapäänä. Muisti aina kysyä, haluaisinko mennä urheilemaan tai käymään jossain kodin ulkopuolella (no, molemmat lapset olivat ja ovat niin minuun takertuneita, että hyvä jos olen halunnut lähteä ilman jompaakumpaa käymään missään edes kahta kertaa viikossa. Nyt siis olen vielä kotona lasten kanssa).

Vähän vaikea kuvailla, mutta toimi niin, että lähes kaikista hänen valinnoistaan ja teoistaan välittyi se, että lapset ja minä ollaan hänelle kaikista tärkeintä maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 21:36"]Mikä siinä on että muka äiti on aina väsynyt vauvan takia ja tarttee tukea ja ymmärrystä jne.... ihan kun isä ei voisi olla yhtä lailla. Normaalissa suhteessa molemmat pitävät huolta lapsesta niin että vastuu jakautuu ja jos näin ei käy niin miksi teit lapsen miehen kanssa josta ei ole isäksi?
[/quote]Mä en tiennyt ennenkuin tein sen lapsen et siitä ei ookaan isäks.En osannu ennakoida,sorry!!!!!