Tsempatkaa vähän!

Joulun jälkeen paluu arkeen oli vauvan kanssa kamala. Jouluna kaikki ihaili kuinka tyytyväinen tyttö meillä on. Se karisi äkkiä kun kotiin tultiin. Nyt kolmatta päivää kuuntelen jatkuvaa kitinää. Ei nuku kunnolla, ruoka ei maistu ja sitten kitisee nälkää ja väsyä koko ajan. Alkaa pikkuhiljaa ottaa pannuun tämä. Päälle kun on toista päivää tupakatta, kun päässyt taas ratkeamaan, niin hermo on normaalia kireämmällä. Aivan kamala olo, kun en halunnut äsken edes ottaa omaa rakasta lasta syliin, vaan halusin että se vaan menee pois. Syliinhän se oli otettava silti. Kamalaa.. :'(