Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lemmikistä luopuminen
30.12.2014 |
Tarkoitan tässä sitä, kun joutuu luopumaan lemmikistä sen sairauden tai iän takia. Minkälaisia kokemuksia teillä on? Joo, on kamala aihe, mutta tuli vain mieleen omista kokemuksista. Voin aloittaa. Karmein kokemus oli rakkaan labradorin nukuttaminen, kun olin isäni luona lomalla. Äiti ja isäpuoli päättivät, että näin oli paras minulle. Kotiin tullessa koira ei ollutkaan vastassa, niinkuin aina oli. Pikkusiskonkin naama rutulla, josta arvasin, mitä oli tapahtunut. En ole tähän päivään mennessä antanut vanhemmilleni anteeksi, en saanut edes hyvästellä rakasta koiraani(olin tuolloin 13v.nyt 42v). En ikinä milloinkaan tekisi omalle lapselleni vastaavaa, niin karmiva kokemus se oli.
Meillä on tällä hetkellä n. puolivuotias koira, joka on koko perheen silmäterä. Aikoinaan vannoin, ettei yhtäkään karvaista otusta meille, koska en enää jaksa itkee niiden perään. Mutta niin vaan sellanen tuli, tai hankittiin. Ja tulen itkemään, varmasti.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minun ja perheeni rakas lapinkoira nukkui pois viitisen vuotta sitten. Olimme äitini kanssa toisessa kaupungissa käymässä, tarkoitus oli jäädä yöksi, mutta jokin sai meidät kuitenkin suuntaamaan takaisin kotiin, ajomatka kesti pari tuntia. Rakas koiramme oli illan yksin, ja oli illan aikana mennyt huonoon kuntoon. Kotiin päästyämme huomasin heti, ettei rakkaalla lemmikillämme ole kaikki hyvin. Äitini meni sisälle soittamaan isälleni sekä eläinlääkärille, jotta tulisi rakastamme katsomaan. Minä jäin nurmikolle istumaan ja silittämään uskollisinta ystävää. Ei mennyt kuin viitisen minuuttia, niin rakas lemmikkimme nukkui pois, vielä viimeisillä hetkillään ja voimillaan heilutti häntää ja nuoli kättäni. Nukahti ikiuneen sylissäni. Vielä tänäkin päivänä olen varma, että koiramme odotti, että joku tulee kotiin ennen kuin nukkuu pois :'( Itku tulee nytkin tätä kirjoittaessa. Ap:n tavoin olin pitkään varma, etten koskaan pysty enää uutta koiraa hankkimaan. Nyt meillä on kuitenkin ihana lappariuros, jota ilman en enää voisi kuvitellakaan eläväni. Edelleen joka päivä on mielessä vanha rakas lemmikkini, vaikka päiviä ilostuttaakin uusi, myöskin korvaamattoman rakas karvaturri. Parhaat ystäväni ♡