Lue keskustelun säännöt.
Olen maailman huonoin lohduttaja tai kuuntelija
24.10.2021 |
Näin vähän aikaa sitten ystävääni, joka suri, kun ei tule olemaan koskaan äiti eikä isoäiti. Hävettää vieläkin, kun en osannut sanoa mitään. Önisin jotakin niin, niin ja ystäväni lähti sitten piakkoin pois jotenkin loukkaantuneen oloisena.
Miten te muut reagoitte tuollaisissa tilanteissa? Mitä tuossa olisi voinut sanoa? Miten voin olla näin avuton ja tyhmä?
Kommentit (2)
Nou hätä! Älyttömän yleinen ongelma, ei suomalaiset usein yksinkertaisesti TIEDÄ miten lohdutetaan, kun on kasvettu tähän ihanaan yksinpärjäämisen kulttuuriin lapsuudenperheessä jo. Useinhan mitään oikeita sanoja ei yksinkertaisesti ole.
Selvästikin olet tehnyt parhaasi, se riittää! Tarvitse kuitenkaan kenenkään psykoterapeuttikaan kyetä olemaan. Kyllä mä näkisin niin että jos ystäväsi todella loukkaantui (eikä se ollut väärä tulkinta sinun osaltasi) niin onpi vähän niinkuin hänen ongelmansa. Saattoi ihan vaan ylireagoida kun kipeä asia hänelle kyseessä.
Miksi et laittaisi ystävällesi vaikka viestiä kun asia vaivaa sinua. KYSY pahoittiko kenties mielensä, ja KERRO ettei ollut tarkoitus olla mitenkään tökerö, et vaan löytänyt sanoja siinä tilanteessa. Jos oikeasti jotenkin loukkaantui eikä vieläkään lepy niin ei ole kyllä sinun vastuullasi sitten enää. Ei murheitaan ja kiukkuaan saa kokonaan kenenkään toisen niskaan kaataa, vaikka kuinka harmittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole apua tähän?