Piilonarsisti vai muuten myrkyllinen henkilö

Osaako joku sanoa?

Impulsiivis-myrkyllisyys-analyyttinen. 

Onko se sama kuin narsismi?

Minusta on narsismin vähättelyä, kun aletaan kutsua muutakin hankalaa narsismiksi, lähes narsistin vastakohtiakin. Tässä lainaus yhdeltä sivulta:

"Piilonarsismilla on yhteys introversioon, herkkyyteen, häpeän tunteisiin, ahdistuneisuuteen ja haavoittuvuuteen."

https://www.evermind.fi/piilonarsisti-piirteet/

Mitä eroa nyt sitten omn piilonarsismilla ja surkealla itsetunnolla?

Mikä oli narsistihullun aamupala.

Narsisti ei käsittääkseni osaa katua. Voi olla paljon narsistisia tai muuten kamalia piirteitä, mutta true narsisti ei osaa ajatella tehneensä väärin muit kohtaan.

Voit olla henkisesti hyvin väkivaltainen henkilö olematta kuitenkaan narsisti. Loppujen lopuksi nimityksellä ei ole väliä jos ymmärrät tekeväsi väärin. Kannattaisi silloin ehkä pitää vaikka päiväkirjaa. Kirjoitat siihen päivistäsi ja lueskelet sitä sitten välillä myös.

Saatat olla ihminen, jolla on esimerkiksi hyvin heikko itsetunto ka hyvin heikko itsehillintä. Jos vielä tuppaat valehtelemaan jatkuvasti itsellesi ja muille kuinka kaikki, mikä elämässäsi on mennyt vikaan, on aina tietenkin ollut muiden syytä, saatat helposti yltyä rankaisemaan läheisiäsi omista ongelmistasi. Jos on niin niin olisi hyvä tunnustaa asia ja yrittää parantaa käytöstään muita kohtaan.

Jos huonosti käy, kohta sulla ei olekaan enää ketään.

Kärsitkö omasta käytöksestäsi? Veikkaisin ennemmin haurasta itsetuntoa kuin narsismia.

Tuntikausia päivässä oman käytöksen analysoimiseen? Eihän siinä paljon muuta ehdikkään tehdä.

Googlaa tietoa herkästä narsistista.

Kaappinorsu

Ei ole mitään tekemistä narsismin kanssa sinun tilallasi. Neuroottinen olet kyllä.

Aloittaja kirjoitti:

Onko se sama kuin narsismi?

Piilonarsisti myötäilee ja mukautuu ihan kaikkeen vailla omaa tahtoa.

Narsisti riitelee ja riitaantuu, käskyttää. Piilot ovat usein hänen vastaparejaan jotka suostuvat käytettäviksi. Kaikki yhtä pimeitä ja minättömiä, tarvitsevat toisiaan.

Itsenäinen ihminen kieltäytyy osallistumasta narskun oikkuihin ja käskytykseen. Lähtee pois kuviosta.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei käsittääkseni osaa katua. Voi olla paljon narsistisia tai muuten kamalia piirteitä, mutta true narsisti ei osaa ajatella tehneensä väärin muit kohtaan.

Voit olla henkisesti hyvin väkivaltainen henkilö olematta kuitenkaan narsisti. Loppujen lopuksi nimityksellä ei ole väliä jos ymmärrät tekeväsi väärin. Kannattaisi silloin ehkä pitää vaikka päiväkirjaa. Kirjoitat siihen päivistäsi ja lueskelet sitä sitten välillä myös.

Saatat olla ihminen, jolla on esimerkiksi hyvin heikko itsetunto ka hyvin heikko itsehillintä. Jos vielä tuppaat valehtelemaan jatkuvasti itsellesi ja muille kuinka kaikki, mikä elämässäsi on mennyt vikaan, on aina tietenkin ollut muiden syytä, saatat helposti yltyä rankaisemaan läheisiäsi omista ongelmistasi. Jos on niin niin olisi hyvä tunnustaa asia ja yrittää parantaa käytöstään muita kohtaan.

Jos huonosti käy, kohta sulla ei olekaan enää ketään.

Näitä on. Lisäksi valehtelemalla itselleen, ihminen myrkyttää oman mielensä. Muiden syyttämisistä tulee itselle totuus ja viha ja katkeruus juurtuu ihmiseen. Sitä ei voi kukaan läheinem tai perheenjäsen parantaa. Hyvä jos pääsee alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on narsismin vähättelyä, kun aletaan kutsua muutakin hankalaa narsismiksi, lähes narsistin vastakohtiakin. Tässä lainaus yhdeltä sivulta:

"Piilonarsismilla on yhteys introversioon, herkkyyteen, häpeän tunteisiin, ahdistuneisuuteen ja haavoittuvuuteen."

https://www.evermind.fi/piilonarsisti-piirteet/

Mitä eroa nyt sitten omn piilonarsismilla ja surkealla itsetunnolla?

Piilonarsismi on paljon muutakin kuin pelkkä huono itsetunto. Se on käsitys siitä, että on itse uhrautuva ja jalo ihminen joka on joutunut katalien ja kiittämättömien ihmisten (vanhemmat, sisarukset, puoliso, lapset, kollegat jne.) uhriksi.

Se sitten purkautuu kauheana käytöksenä muita kohtaan. Haukkumista, vähättelyä ja väkivaltaa yms. Väännellään ja käännellään muiden sanomisia kuulostamaan mahdollisimman pahalta (eli ymmärretään tahallaan väärin) ja sitten uhriudutaan ja väännetään draamaa todella typeristäkin asioista.

Keskustelu voi mennä kutakuinkin näin:

Narsu: "Mentäiskö heseen vai mäkkiin"

Lapsi1: "Mäkkiin"

Lapsi2: "Heseen"

Lapsi3: "Mäkkiin"

N: "Ok, mennään Mäkkiin"

L2: "No höh, mennäänkö sitten seuraavalla kerralla heseen?"

N: "No mennään sitten sinne heseen kun L2 ei osaa muuta kuin kitistä. Toivottavasti sinulla on nyt hyvä mieli"

L2: "Tarkoitin että mentäisiin nyt mäkkiin ja seuraavalla kerralla heseen"

N: "Sinä et täällä määrää, nyt me mennään sinne heseen kun sinä sitä niin vaatimalla vaadit"

L2: "Eiku mennään vaan mäkkiin kun te muut halusitte, ei minua haittaa yhtään"

N: "No olisipa kummallinen ajatus, että sinua sellainen haittaisi. Kauhean kiittämätön lapsi kun ihan haittaisi päästä mäkkäriin syömään, kyllä moni köyhän perheen lapsi olisi iloinen mäkkireissusta..."

L2: "Tarkoitin, että..."

N: "Älä keskeytä, sinä et väitä minulle vastaan. Kauhean huonotapainen sinä olet, et käyttäydy yhtään kuin muut ikäisesi"

Narsisti et ole, se ei pahemmin pähkäile toimintaansa, mutta epävakaan toiminnalta tuo kuulostaa.

Lueskelin tuossa juuri kirjaa Narsistit ympärilläni ja siellä oli aika hulvattomiakin esimerkkejä miten käyttäytyvät. Tuli mieleen lukuisia exäni tempauksia, tässä esim. yksi:

Emme asuneet yhdessä ja hän kutsui itsensä "iltakahville". Oli joulunalusaika ja olin virittänyt jouluvalot parvekkeen reunaan. Mitäpä sanoo narsu ne huomattuaan: "Voi, oletko ihan mua varten laitellut noin nätit valot?" Siis wtf, ihan joo häntä varten kotiani sisustin vuodenkierron juhlii valmistautuen :D Emme edes seurustelleet tuolloin eikä hän ollut mitenkään vakivieras muutenkaan. Kenelle tulee pieneen mieleenkään että kaikki tapahtuu vain häntä varten?

Usein tilanne menee niin, että tunteiden vallassa saatan uhriutua ja kadottaa ns loogisen puolen. Kokea vahvasti, että minua kohdellaan väärin ja loukataan. Kun olen rauhoittunut niin huomaan, että se olikin itseasiassa minä joka käyttäydyin syyllistävästi ja uhriuduin. Ja voin käyttää muiden vanhoja sanoja heitä vastaan sekä poimia asioita, jotka eivät kuulu nykyhetkeen. Yritän työstää ja opetella asiallisempaan väittelyyn. Ihmisuheet toimivat parhaiten silloin kun olen sopivan paljon tekemisissä ihmisten kanssa.

Aikasemmin oli myös netissä pakonomainen tarve käydä läpi vanhoja asioita tuntemattomien kanssa ja yrittää vakuuttaa ettei ole paha ihminen. Mutta nyt olen saanut sen paremmin hallintaan. Yksi keino on myöntää, että olen toiminut väärin ja miettiä miten välttää samanlaista käytöstä tulevaisuudessa. Mutta entä jos tämä onkin narsismin näyttelyä, enkä ikinä tule kehittymään paremmaksi ihmiseksi, joka ei ajaudu syyllistämään ja uhriutumaan?

Onneksi olet lopettanut pahan puhumisen läheisistäsi ulkopuolisille. Oletko harkinnut pyytäväsi anteeksi läheisiltäsi? Ansaitsevatko he mielestäsi anteeksipyynnön? Jos mielestäsi ansaitsevat, et luultavasti ole niin kamala ihminen ja kykenet hyväänkin.

Olen pyytänyt anteeksi läheisiltä,ja oppinut että se ei ole totta, että muut hallitsevat päätöksiäni eikä siksi voi syyttää muita, jos valitsee tehdä muiden tahdon mukaan. Mutta lukemani mukaan myös anteeksipyyntö voi olla näyttelemistä. Empatitestissä sain aika alhaiset pisteet ja se lisäsi huolta.

Pyydätkö anteeksi koska kadut käytöstäsi ja tunnet jonkinlaista surua ja samaistumista muiden satutettuihin tunteisiin?

Vai pyydätkö anteeksi koska muuten kanssasi ei välttämättä olla enää tekemisissä? Onko sukulaisista/läheisistä ihmisistä sinulle jotain hyötyä, jota tavoittelet? Taloudellista hyötyä tai ovat muuten vain tarpeellinen tukiverkko tai ihmisiä, jotka tekevät vuoksesi asioita.

Jos anteeksipyynnön taustalla on vaikka molempia, tilanne ei ole yhtä huolestuttava kuin jos näyttelet anteeksipyynnön vain saadaksesi jatkossa hyötyä.