Miksi ihmiset ovat niin kieroja?

En rakasta enää miestäni,enkä oikeastaan välitä enää juuri kenestäkään läheisistä ikään. Oikeastaan ainoat joiden kanssa haluan viettää aikaani ovat lapsipuoleni, siskoni sekä paras ystäväni. (joskin äiti vain pieninä annoksina). Tuntuu että muut vain kieroilevat, yrittävät päästä helpommalla, valehtelevat ja sanovat mitä sylki suuhun tuo. Äitini antaa ihan fiksuja neuvoja ja yrittää toki parhaansa mutta hän haluaa haudata ja kieltää kaikki pahat asiat jonka vuoksi hän ei kykene rehellisyyteen.
Tästä kieroilusta ym. loistava esimerkki on mieheni, joka ei tahdo minun viettävän aikaani hänen lapsensa kanssa sillä tulemme liian hyvin toimeen. Hän yrittää jatkuvasti kääntää lasta minua vastaan. Samoin myös veljeni ei jostain syystä voi sietää minua, ja hän ja isäpuoleni syynäävät jatkuvasti tekemisiäni, kurjoittelevat minusta nettiin, pyörittelevät minulle silmiä ym. Mitään eivät halua sanoa minulle suoraan. Ovat mm. saaneet päähänsä että käytän huumeita vaikken koskaan ole edes kokeillut ja alkoholia käytän vähemmän kuin kumpikaan heistä.
Tuntuu että kaikki kääntyvät minua vastaan. Olen sitä mieltä että minussa on oltava joku perustavanlaatuinen vika että näin käy, en vain tiedä mikä. Jos tästä kysyn mielipidettä, rehellistä vastausta en saa. En siskoltani, en äidiltäni, en mieheltäni, en veljeltäni, en isäpuolelta, en keltään. Ystäviä minulla ei ole parasta kaveriani lukuunottamatta, sillä naiset kääntyvät minua vastaan ja miehet tuntuvat bondaavan vain miesten kanssa.
Joten enpä tiedä mitä tässä tekisi.
Kiitos että sain avautua ja olisi kiva jos jakaisitte ajatuksianne.
Terv N24