Lue keskustelun säännöt.
Elämä mureentumassa pahasti nyt 30 vuotiaana
22.10.2021 |
Edelleenkin en tiedä mitä tehdä elämäni kanssa, ammattikoulu pohjalla. syvä ahdistus on piinannut vuosia ja se on sulattanut aivojani. Yksinäisyys on valtava tällä hetkellä. Parisuhde aivan kriisissä ja arki on rikkinäinen.
Minulla on täällä aivan täydellinen paniikki ja tuntuu että mistään ei tule mitään. Näyttää erittäin toivottomalta ja mustalta tämä elämä. Elämä ei kanna ollenkaan.
Miten ulos tästä karmivasta noidankehästä? Olen kokoajan välinputoajana. Jos on töissä niin en ehdi opiskella, jos on kotona, niin en jaksa opiskella.
Miten muut saavat se näyttää niin helpolta? Se opiskelu?
Kommentit (11)
Kun elämä ei vain ota tulta alleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun elämä ei vain ota tulta alleen.
tuulta
No se on tasan motivaatiosta kiinni. Mä opiskelin töiden ohella kahdessa vuodessa AMK tutkinnon. Ja perheellekin jäi aikaa.
Ei välttis ole motivaatiosta kiinni, jotkut imevät kirjatietoa päähän kuin pesusieni ja toiset eivät. Tiedät kliseen, että toiset ovat käytännöllisiä ja toiset teoreetikoita. Se mitä AP voisi miettiä, millainen oppija olet ja onko valitsemasi koulumuoto väärä. Jos kirjat ei napostele voi alan oppia vaikka sitten oppisopimuksella. Itse en menisi kouluun enää 40+ vuotiaana, koska koulun käyminen ei todellakaan takaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riipputissit syynä ?
no sekin, mistä tiesit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ikävä lukea, että joku on yksinäinen ja elämä kaaoksessa jne. Ja sitten kuitenkin on parisuhteessa. Kriisiä siimäkin voi olla, mutta alunperin, miten päädyitte yhteen? Kaivakaa se toisen seurassa viihtyminen ja välittäminen sieltä kaiken ryönän alta ja nauttikaa. Mä olen oikeasti rakkautta vailla, mutta missään siihen "oikeaan" ei törmää.
Enkä odota mitään prinssiä, vaan "oikealla" tarkoitan miestä, jonka kanssa olisi molemminpuoliset tunteet ja oltaisiin sopivat toisillemme.
Sulla kuitenkin on työ, katto pään päällä ja poikaystävä. Todella monella ei ole montaakaan niistä. Miten olisi pieni kiitollisuus siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro tarkemmin ap, mikä niissä opinnoissa siis tökkii? Oletko ihan pysynyt aikatauluissa niissä opinnoissa vai oletko saanut jostain tenteistä hylättyjä tms., että nyt on kiirettä niiden suhteen?
Sanoisin, että jos olet ihan hyvin aikatauluissa (pieni rästipino on ok) niin etköhän saa tämän tästä ihan helposti vielä tapeltua eteenpäin.
Jos taas aikataulut on pahasti, todella pahasti myöhässä, niin katsotaan sitten asiaa uudestaan. Olisiko uudesta opintosuunnitelmasta ja siinä pysymisessä apua? Jos sinun on pakko käydä töissä samalla kun opiskelet, pystyisitkö vaihtamaan johonkin osa-aikaiseen työhön?
Pitää vain tehdä selkeät päätökset kaiken suhteen. Eri suuntiin repiminen hajottaa.