Lue keskustelun säännöt.
Mä useiin haaveilen että oliisin hippi. Tyyliin jossain kerrostalon kattoasunnossa katelisin vain riippukeinussa kattoikkunasta tähtiä taivaalla, kuuntelisin bob marleyytä ja sauhuttelisin siiinä.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieetisi maailman menoa ja voiisi ola sellaiset radiopuhelimet kommuuissa että vosii vaihdella ajatuksia aina ja kokoaika vaiin viisastuisi vaiin lisää.
Ihana oot. Mukavia haaveita tommoseet.
Vierailija kirjoitti:
Mieetisi maailman menoa ja voiisi ola sellaiset radiopuhelimet kommuuissa että vosii vaihdella ajatuksia aina ja kokoaika vaiin viisastuisi vaiin lisää.
Vaiitaisi jatkuvat kelpaanko ajatukset ja stressin tähän.
Oispa mullaki joku mies kenenkans voisin tämmöst toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä lähtien hipit on Bob Marleyta kuunnelleet? Eikö niitten musaa ole enemmän Jefferson Airplane, Grateful Dead...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieetisi maailman menoa ja voiisi ola sellaiset radiopuhelimet kommuuissa että vosii vaihdella ajatuksia aina ja kokoaika vaiin viisastuisi vaiin lisää.
Vaiitaisi jatkuvat kelpaanko ajatukset ja stressin tähän.
Voiisi esim suhteuttaa kaikki murheet eri tavoinkun tajunta laajeneee ja löytää arvoja ihan oudoistakin uusista paikoista taunnnassa mitä ei ole tullutkaan koskaan edes ajatelleeksi tai ei ole ollut aikaa ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määäääkiiiiiin haaaaaaluuuuaaan oooollla
Itse olin tuollainen retale vuodet 20-30. En tosin asunut kovin glamourisesti, mutta kun solusta muutin neitosen kanssa yhteen niin saatiin sentään lähiölukaali ylimmästä kerroksesta. Riippumatto ja vehreä puutarha olivat asunnon sydän parvekkeella, ja siellä olikin mukava muhinoida lehdykäisten kahistessa ja loppukesäisinä iltoina yllä kiertelevät lepakot loivat omanlaistansa hämyisää tunnelmaa kannabiksentuoksuiseen paratiisiin.
Kaikki unelmat kuitenkin loppuvat aikanaan ja mekin erosimme ja paratiisi jäi taakse. Ajauduin siitä klubielämän pauloihin, mutta vuosien ja satojen naisten ralli ei tuonut vastaan mitään yhtä kaunista kuin nuoruuden loiston päivät. Kanbabis paloi edelleen, mutta ehkä katala kokaiini muovasi turhan ylpeään suuntaan, eikä lopulta mikään oikein enää tuntunut miltään.
Nyt kun olen tehnyt vähän töitäkin hihat käärittynä ja puhdistanut reikäistä ruumistani hetken, alkaa aika taas olla kääntää katse hippielämään. Tällä kertaa maaseudun huomassa entistä nopeammin, voimakkaammin ja korkeammalle.
Ei kannata vain pysäyttää pyörää, kun pyörän voi myös tuhota, kuiskettelivat rotat kerran jalon blondivaltiatteren muinoin virkkoneen.
”Kattelisin riippumatossa tähtiä, kuuntelisin Bob Marleyta ja pössyttelisin”
Aaaaawww😂❤️