Mitä ostaa 4v kehitysvammaiselle lahjaksi?

En suosittele kyllä nelivuotiaalle yksivuotiaan tasoiselle nelivuotiaan leluja. Minkälaisilla leluilla lapsi yleensä leikkii? Jos jostain löytyisi esim. sellainen lauta, missä on kädellä pyöritettäviä, ääntä pitäviä osia, voisi lapsi tykätä (jos siis on henkisesti viivästynyt). Videoista esim. Maisa on sellainen, että sitä on helppo seurata. Jokin cd-levy sopii varmasti kaikenikäisille.

Kehitysvammaisen lapsen kuuluu saada kehittyä normaaliin ikätahtiin. Neljävuotias tarvitsee siis neljävuotiaalle tarkoitettuja juttuja.

Taitaa monella kehitysvammaisen vanhemmallakin olla se väärinkäsitys, että lapsen kokemukset tulee sovittaa hänen kehitysikäänsä, vaikka ne todellisuudessa pitäisi sovittaa hänen fyysiseen ikäänsä.

Sinuna kysyisin suoraan lapsen vanhemmilta mikä olisi hyvä lahja. Meidän lapsi ei esim. osaa leikkiä leluilla ollenkaan, hän ei osaa edes ottaa tavaroita käteensä. Joskus vaate voi olla toivotumpi lahja kuin joku leikkiauto, joka menee sitten lelukorin pohjalle kun ei sillä leikkiäkään voi...



Jotkut sukulaiset ostavat meidän lapselle juuri näitä ikätasoisia lahjoja ja silloin tulee vähän paha mieli kun tietää, ettei lapsi niillä pysty mitään tekemään. Onneksi lähimmät ystävät tietävät jo minkälaiset lelut ovat sopivia ja ne ovat juuri niitä vauvoille tarkoitettuja lelula. Jos lapseni on puolivuotiaan tasolla motorisesti ja henkisesti, niin lelutkin ovat samalla tasolla.

ei syö edes suun kautta, kommunikoi jokeltelemalla. Terapeuttien ja muiden ns asiantuntijoiden kanssa ollaan tultu siihen tulokseen, että parasta hänelle on tarjota erilaisia aistimuksia ja läheisyyttä. Ei hän tee yhtään mitään 4v leluilla.

Minäkään en ostaisi mitään vauvan tarvikkeita nelivuotiaalle kehitysvammaiselle. Tarkoitus kun on kuitenkin, että lapsi kehittyy koko ajan, eikä jää sille yksivuotiaan tasolle myöskään henkisesti.

Eihän se kumminkaan tajua.

tuo varmasti paljon iloa!

Ostatteko muuten normaaleille yksivuotiaille nelivuotiaiden leluja, kun tarkoitushan kuitenkin on, että he kehittyvät, eivätkä jää yksivuotiaan tasolle? Eikö lapsi saa edes syntymäpäivälahjaksi saada jotain, josta voi nauttia?

Ja tämä on nyt ihan vain oman perheemme kokemusten kautta (ja tietysti myös lapsemme kehitysvammalaitoksen ohjeitten kautta) opittua.

Minä suojelin aikoinaan kehitysvammaista lastamme, enkä halunnut hänen kokevan mitään liian hankalaa tai vaikeaa, jottei hänen itsetuntonsa olisi kärsinyt. Seurauksenä tästä oli, että luimme 6 vuotta joka ilta samoja kolmea satukirjaa, jotka lastamme kiinnostivat. " Piirsimme" joka päivä tuntikausia samoja kuvia, rakensimme samoja kolmea palapeliä ja kävimme leikkipuistossa hiekkalaatikolla, kun siellä ei ollut muita lapsia. Kehitysvammalaitoksessa tutkittuna lapsemme kehitysikä ei liikkunut eteen eikä taakse. Siinä se pysyi 4-vuotiaan tasolla useana vuonna peräkkäin.

Yhtenä iltana minulle tuli jonkinnäköinen stoppi. Minua oksetti ajatuskin ottaa käteeni minulle ojennettua kirjaa, jonka olin lukenut sinä päivänä jo kolme kertaa ja samalla viikolla 15 kertaa. Kävin hakemassa lapselle isosiskon kuvattoman satukirjan ja luin sen. Lapsi huusi hämmentyneenä pari tuntia, mutta minä tunsin jonkinlaista sadistista mielihyvää rutiinien rikkomisesta. Seuraavana päivänä annoin kynien asemasta lapselle sakset ja sormivärit. Ostin uusia palapelejä ja istuimme tekemässä niitä tuntikausia, koska lapsi vastusti sekä muutosta että vaikeita tehtäviä. Kirjat vaihdoin vähitellen kokonaan lapsen fyysistä ikää vastaaviin kirjoihin. Vein lapsen ikäistensä (fyysistä ikää vastaavien) joukkoon ja autoin yhteistyötä alkuun.

Muutamassa kuukaudessa lapsi sopeutui. Hänen puheensa kehittyi, hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan ja oppi myös laskemaan sataan siinä missä ennen osasi luetella lukusanat yhdestä kymmeneen, muttei laskea niillä mitään. Tehtävät muuttuivat koko ajan vaikeammiksi ja vaikka minä olin välillä niin poikki että meinasin luovuttaa, jatkoin koska näin selvää kehitystä.

Kun vuoden kuluttua menimme uudelle tutkimusjaksolle toivoin salaa mielessäni lapsen kehittyneen keskimäärin 5-vuotiaan tasolle. Yllätykseni oli suunnaton, kun kävi ilmi hänen kehittyneen vuodessa neljän kehitysikävuoden verran ja joissakin asioissa ohittaneen jopa fyysisen ikänsä.



Minä loukkaantuisin (samoin lapseni) jos lapsellemme tuotaisiin " kehittaviä" aistileluja. Lapsemme on fyysiseltä iältään 12-vuotias ja häntä tulee kohdella 12-vuotiaana.

Kannattaa siis ehdottomasti kysyä vanhemmilta mitä he lapselle toivovat. Kehitysvammoja ja sen asteita on useita, eikä kukaan tällä palstalla voi sanoa mitään varmaa siitä, millainen tilanne ja millaisia toiveita kyseisen 4-vuotiaan lapsen perheellä on. Hän saattaa olla syvästi kehitysvammainen, jolloin tavanomaisilla leluilla ei ole hänelle minkäänlaista merkitystä tai voi olla, että hänellä on vain lievä kehitysvamma, jolloin vanhemmat toivovat häntä kohdeltavan ns. normaalina 4-vuotiaana.

Vierailija:

Joo, kyllä mäkin tekisin kaikenlaisia " kehittäviä" juttuja mun keharin kanssa, jos hän olisi vain lievästi tai keskivaikeasti kv. Mutta hän sattuu olemaan tosi syvästi kv, joten...

Ja juu, olen kyllä sitä mieltä että myös syvästi kehitysvammaisten kanssa kuuluu tehdä kaikenlaisia " kehittäviä" juttuja. Muutenhan heidät voisi vain haudata sänkyynsä ja unohtaa sinne.

Mutta kuten sanoin, lievästi kehityvammaisen kanssa voi tehdä ihan fyysisen iän tasoisia asioita kun taas syvästi kehitysvammaisen kanssa kehittävät asiat ovat toisenlaisia.

19

- en fyysisesti mutta henkisesti. Lapsi ei liiku itse mihinkään, on voimakkaalla lääkityksellä ja ruokailu nenämahaletkun kautta. Oksentelua on ja limaisuutta. Vahva nystagmus tekee sen, ettei lapsi oikein osaa kohdentaa tuota katsetta aina. Eikä esim 30 epikohtausta päivässä auta tätä rumbaa yhtään.

Harjotteleeko kävelyä? Jos harjottelee, niin sitten todella hyvät, jämäkät kengät, missä kunnon kantapää.

Meillä on myös tuo vaikeahoitoinen epilepsia ongelmana ja henkinen väsymys oli voimakas jo keskivaikeasti kehitysvammaisen kanssa omaehtoisen ja no... suorastaan kammottavan käytöksen takia. Voin vain kuvitella, kuinka raskasta olisi jos lapsi olisi vielä sairaampi.

Mutta siltikin olen sitä mieltä, ettei luovuttaa saisi. Mutten tarkoita, että toiminnan pitäisi olla jatkuvaa raatamista ja tekemistä. Kehittäväksi toiminnaksihan riittää musiikki, kauniit värit ympäristössä ja miellyttävät materiaalit yllä tai leluissa. Jos et itse jaksa, täytyy sinun saada jostain apua. Lapsesi käy varmasti sijaisperheessä muutaman kerran vuodessa, jotta saat levätä? Onko teillä henkilökohtaista avustajaa lapselle tai mahdollisuutta saada sellaista? Millaisia tukitoimia kunnallanne on tarjota?

19

Vierailija:

- en fyysisesti mutta henkisesti. Lapsi ei liiku itse mihinkään, on voimakkaalla lääkityksellä ja ruokailu nenämahaletkun kautta. Oksentelua on ja limaisuutta. Vahva nystagmus tekee sen, ettei lapsi oikein osaa kohdentaa tuota katsetta aina. Eikä esim 30 epikohtausta päivässä auta tätä rumbaa yhtään.

Minä veisin musiikkia, jonkun helpon videon tms..Olen itse ollut vammaistyössä ja nähnyt sen kirjon mitä tasoa voi olla aikuisellakin vaikeasti vammaisella. Fyysinen ikä voi olla vaikka 30v mutta henkinen taso kuin 1v. Jos ei kykene liikkumaan tai käyttämään käsiään kun vähän niin turhaahan se on viedä mitään hienoja juttuja joilla lapsi ei kykene leikkimään. Kyllä hoitokodissa näitä vaikeimmin vammaisia kiinnostivat juuri ne värikkäät ja vaikka suuhun sopivat lelut, eivät ne isompien lasten hankalammin käsiteltävät jutut.

Ap,n kannattaa kysyä vanhemmilta että millä lailla lapsi kykenee toimimaan koska se vaihtelee paljonkin vammaisilla.

mistä synttärisankari tykkäisi tai mitä ei vielä ole.

mutta josta ei saa paloja irti ja joka ei hajoa helposti. Ikeasta voi löytyä joskus kivoja sisustusjuttuja, jotka sopivat omalle lapselleni.

Osta niitä isompia legoja (ei Duploja sentään), niillä pysty leikkimään paikallaan ja niissä on vaikka mitä kivoja eläintarhoja yms. nykyään. Tai tykkääkö kuunnella satuja? Joku kirja, esim. Eemeli tai Peppi yms. Jos vamma on vain motorinen, tuommoiset " isompien" vois kiinnostaakin.

osta jotain mitä voi koskettaa ja halia, tunnustella mutta ei sovi su,uhun, mites olisi vaikka huuliharppu saisi ääntä tai jotkut sellaiset heistumet musiikkihyllystä,

mut toi lakana idea oli kiva! kiitos! -ap-

Nelivuotias kehitysvammainen on nelivuotias lapsi.

Ihan samoin kuin aikuinen kehitysvammainen on aikuinen. Hänellä vain on alempi kehitysikä ja mahdollisia muita erityispiirteitä muihin aikuisiin verrattuna.

Tämä siis, mikäli hänen annetaan kehittyä normaalisti, eikä aleta paapomaan vauvana.