Haluaisin vain nukkua tai olla kännissä

Nyt taaksepäin ajatellen, olen vuosi vuodelta valunut paskempaan jamaan. Olen stressannut niin kauan kuin muistan, päätynyt burnoutin partaalle ja hävennyt, lopulta paennut työpaikoilta joko muuton tai äitoysloman varjolla. Näinä väliaikoina olen saanut koottua itseäni sen verran, että olen voinut aloittaa uudestaan. Mutta lähtötaso on joka kerta huonompi. Nyt on vakituinen työ ja ikää sen verran, ettei enää ole äitoyslomiakaan tiedossa. Viime kesäloma meni melkein kokonaan vain toipuessa. Minulla ei enää ole mitään iloa elämässä, raahaudun vain päivästä toiseen ja pakotan itseäni toimimaan. Häpeän itseäni enemmän kuin koskaan. On kuin kiehuisin sisältä ja haluaisin tämän olon pois. Kunpa saisin nukuttua kunnolla. Viinaa tekee mieli koko ajan, sillä saa turrutettua itsensä.