Haluaako naiset antaa läheisyyttä?

hei kuulkaas, täältä vähän piristystä joulun ajan läheisyyteen makkariinne! :D http://alennuksellamaailmanympari.matkablogeja.fi/2014/12/18/piristysta-makuuhuoneeseen/

up

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 23:19"]

Minulla on ongelma, johon toivoisin varsinkin naisilta vastausta näin miehenä. Tilanne on seuraava: Olemme vaimon kanssa olleet yhdessä jo useita vuosia, ja meillä on pieni lapsi. Etu kuitenkaan enää vauva, ja elämä alkaa olla suhteellisen helppoa. Olen kyllästynyt siihen, että kaikki fyysinen kontakti on ainoastaan minun aloitteestani. Hän ei koskaan kosketa mikään tavalla edes ohimennen, saati extempore pusuja tai suudelmia. Olen nyt muutaman päivän ajan ollut ottamatta minkäänlaista fyysistä kontaktia häneen. Lopputulos on, että hyvänyön suukkoja lukuunottamatta ainoa kosketus on, jos vahingossa olemme osuneet toisiimme. Hän ei ole asiaa edes mitenkään ottanut puheeksi. Vaimoni on mielestäni erittäin viehättävä, ja kehun häntä usein ja huomioin monella tapaa. Kaipaisin vain itsekin huomiota ja sitä tunnetta, kun joku oikeasti haluaisi olla minun lähelläni. Olen ihminen, joka pitää läheisyydestä. Onko tämä siis normaali tilanne, että miehen täytyy olla se joka ns hoitaa fyysisen yhteyden? Mitä mieltä muut naiset (ja miehet) olette? Olemme asiasta kyllä puhuneet, mutta yleensä vaimo on siirtyä mieltä, että hän vain on sellainen. Minun täytyy siis oppia elämään asian kanssa.

[/quote]

"mutta yleensä vaimo on sitä mieltä, että hän vain on sellainen. Minun täytyy siis oppia elämään asian kanssa"

Oliko tilanne sama jo ennen raskautta/lasta, vai vasta jälkeen. Eikös se naisten emotionaalinen kiintymys käänny voittopuolisesti lapseen äitiyden myötä jo ihan vaistojen ohjaamana.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 23:19"]

Minulla on ongelma, johon toivoisin varsinkin naisilta vastausta näin miehenä. Tilanne on seuraava: Olemme vaimon kanssa olleet yhdessä jo useita vuosia, ja meillä on pieni lapsi. Etu kuitenkaan enää vauva, ja elämä alkaa olla suhteellisen helppoa. Olen kyllästynyt siihen, että kaikki fyysinen kontakti on ainoastaan minun aloitteestani. Hän ei koskaan kosketa mikään tavalla edes ohimennen, saati extempore pusuja tai suudelmia. Olen nyt muutaman päivän ajan ollut ottamatta minkäänlaista fyysistä kontaktia häneen. Lopputulos on, että hyvänyön suukkoja lukuunottamatta ainoa kosketus on, jos vahingossa olemme osuneet toisiimme. Hän ei ole asiaa edes mitenkään ottanut puheeksi. Vaimoni on mielestäni erittäin viehättävä, ja kehun häntä usein ja huomioin monella tapaa. Kaipaisin vain itsekin huomiota ja sitä tunnetta, kun joku oikeasti haluaisi olla minun lähelläni. Olen ihminen, joka pitää läheisyydestä. Onko tämä siis normaali tilanne, että miehen täytyy olla se joka ns hoitaa fyysisen yhteyden? Mitä mieltä muut naiset (ja miehet) olette? Olemme asiasta kyllä puhuneet, mutta yleensä vaimo on siirtyä mieltä, että hän vain on sellainen. Minun täytyy siis oppia elämään asian kanssa.

[/quote]

"mutta yleensä vaimo on sitä mieltä, että hän vain on sellainen. Minun täytyy siis oppia elämään asian kanssa"

Oliko tilanne sama jo ennen raskautta/lasta, vai vasta jälkeen. Eikös se naisten emotionaalinen kiintymys käänny voittopuolisesti lapseen äitiyden myötä jo ihan vaistojen ohjaamana.

 
[/quote]
Tilanne oli sama jo ennen lasta. Muutenkaan en ole ihan samaa mieltä, että lasten myötä puolison täytyisi jäädä taka-alalle. Tunne puolisoa ja lasta kohtaan ovat kuitenkin täysin erilaiset (toivottavasti).

Joskus kaduttaa hetkellisesti, että olen jäänyt saman naisen vierelle, koska tätä on jatkunut jo pitempään, ja ehkä hän on tosiaan sen luontoinen. Kuitenkin ilman häntä minulla ei olisi ihanaa lastani, joten katumus loppuu lyhyeen.

AP

Eikös niissä neuvolan oppaissa varoitella tästä puolison taka-alalle jäämisestä. Taitaa olla aika yleistä naisilla, että lapsi vie äidin huomion ja se naiseus niestä kohtaan unohtuu.

Mutta jos ap:n rouva on ollut samanlainen ennenkin lasta. Jotkut ehkä ei ole lapsuudessaan oppineet koskemaan ja olemaan kosketuksissa toisiin, osa oppii sen suhteissa ja osa ei ikinä opi tai uskaltaudu oppimaan. Koita ap huolehtia, että sama koskemattomuuskulttuuri ei siirry teidän lapselle, koita sanoa vaimollekin että halaa ja silittää ja pitää sylissä ainakin lasta ja tee sinä samoin.

Ja juu, ei ole normaali tilanne että toinen ei ota mitään fyysistä kontaktia, oli sitten mies tai nainen. Kyllä naiset haluaa olla lähellä ja koskea itsekin miestä, ihan siinä missä miehet naista, mutta yksilöitä on molemmissa sukupuolissa.

Siis kaipaitsitko läheisyyttä vai seksiä? Koska minä kyllä naisena kaipaisin läheisyyttä, mutta koska mieheni ei välitä mistään muusta kuin panemisesta, ei minulla ole enää oikeastaan mitään tunteita häntä kohtaan. Pahimpia on miehet, jotka luulevat, että se paneminen juuri on läheisyyttä ja joihin ei voi edes ohimennen koskea ilman, että he pitävät sitä kutsuna seksiin. 

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 12:25"]

Siis kaipaitsitko läheisyyttä vai seksiä? Koska minä kyllä naisena kaipaisin läheisyyttä, mutta koska mieheni ei välitä mistään muusta kuin panemisesta, ei minulla ole enää oikeastaan mitään tunteita häntä kohtaan. Pahimpia on miehet, jotka luulevat, että se paneminen juuri on läheisyyttä ja joihin ei voi edes ohimennen koskea ilman, että he pitävät sitä kutsuna seksiin. 

[/quote]

Kertomasi yhdistettynä vauvan/pienen lapsen hoitoon auttaa todellakin ymmärtämään, miksi lapsi vie helposti voiton "kilpailussa" äidin huomiosta.

M40

Meillä päinvastoin. Mies saattaa kyllä joskus hipaista ohimennen, mutta ei muuta. Seksiin ei tee aloitetta käytännössä koskaan. Minä hoidan hyvänyönpusut ym, ja seksialoitteet tietenkin. Pikkulapsiajallakaan tätä ei voi enää selittää, koska lapset eivät enää ole pieniä. Tunnen olevani miehelle kämppis. :(

Nro 7: Tietysti seksiäkin kaipaisin, mutta myös muuta läheisyyttä. Olen usein tänään hänelle kertonutkin, että kosketuksen ei tarvitse aina johtaa seksiin.

Nro 9: Täysin sama tilanne. Tunnen myös, että olemme vain kämppiksiä. Meillä ei edes noita ohimennen hipaisuja tapahdu hänen puoleltaan. Kuinka pärjäät tilanteessa? Oletko vain oppinut elämään asian kanssa?

Tilanne on sellainen, että jos joku muu antaisi kaipaamani läheisyyttä, olisi sitä suhteellisen vaikuttaa vastustaa. En tätä kuitenkaan haluaisi, koska muuten meillä on mukana yhdessä, mutta välillä tuntuu, että enemmän kavereina.

-AP

Meillä on vähä samaa, tuntuu että mä joudun miehenä tekemään kaiken, halit, pusut, alotteet seksiin jne. Tuntuu ettei vaimoa innosta ollenkaan. Meillä on kyllä pieni lapsi, mutta silti. Pitemmänpäälle siinä alkaa innostus katoamaan ja kun sillä on muutenki merkitystä jos nainenki hoitais sitä parisuhetta.

Kyllä minä naisena kaipaan läheisyyttä juuri sellaista pientä mitä kuvailit. Enkä sitä saa. Välillä tuntuu, että tekisin mitä vain, jos vain saisin mieheltä halauksen ja pääsisin viereen nukkumaan.  

Vähitellen olen lakannut itsekin koskettamasta ja koen kelpaavani vain pikaiseen seksiin. 

Oletteko te, joilla on samanlaiset tilanteet, miettineet eroa?

Toisaalta mukava huomata, että en ole ainoa, mutta sitten taas huono puoli, että muutkin joutuvat kärsimään samanlaisesta tilanteesta. Ja että silloin se on tavallaan osittain normaalia, jolloin tulee tunne, että ehkä täytyy vain kestää.

Kiitoksia vastauksista! On ollut hyvä saada purkaa tuntoja.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:56"]

Kyllä minä naisena kaipaan läheisyyttä juuri sellaista pientä mitä kuvailit. Enkä sitä saa. Välillä tuntuu, että tekisin mitä vain, jos vain saisin mieheltä halauksen ja pääsisin viereen nukkumaan.  

Vähitellen olen lakannut itsekin koskettamasta ja koen kelpaavani vain pikaiseen seksiin. 

[/quote]

Ei ole hyväksi kenellekkään tuo hiipuminen. :(

Ihan liikaa ihmisiä, joita oma suhde ei tyydytä. Anteeksi kun sanon, että eihän tuo ole enää järkevääkään, kun asia kalvaa kuitenkin kokoajan. Suhteessa olisi hyvä olla samanlaisen ihmisen kanssa,  ihmisen, jolla on samanlaiset fyysiset ja henkiset tarpeet.

Sanon tämän eronneena(kylläkin eri syistä), ja olen löytänyt kumppanin joka pitää läheisyydestä, silittelystä, hipelöinnistä ja käpälöinnistä kuten minäkin. Vielä kun joskus päästäisiin saman katon alle, niin se olisi taivas! 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:56"]

Kyllä minä naisena kaipaan läheisyyttä juuri sellaista pientä mitä kuvailit. Enkä sitä saa. Välillä tuntuu, että tekisin mitä vain, jos vain saisin mieheltä halauksen ja pääsisin viereen nukkumaan.  

Vähitellen olen lakannut itsekin koskettamasta ja koen kelpaavani vain pikaiseen seksiin. 

[/quote]

Ei ole hyväksi kenellekkään tuo hiipuminen. :(

[/quote]

Ero on tulossa. Ei ollut ainoa syy, mutta kyllä vaikutti paljon siihen, että ei enää jaksanut yrittää. Olen mieluummmin yksin kuin tunnen itseni niin inhotuksi, ettei minuun voi koskea. Ehkä jonain päivänä uskon taas olevani läheisyyden arvoinen.