Lue keskustelun säännöt.
Teenkö elämäni virheen, jos eroan miehestäni?
12.12.2014 |
Meillä on takana yli 10 v. yhdessäolo ja lapsia on kolme. Arjen kumppanuus toimii hyvin, mies on hyvä isä ja ihan mukavaa seuraa. Ongelmat ovatkin tunnepuolella. Olemme niin erilaisia, että välillä tuntuu kuin eläisimme eri todellisuuksissa. Yksi kokee ja arvostaa asioita yhdellä tavalla, toinen aivan toisella tavalla. Yhteistä säveltä on vaikea löytää ja varsinkin minä olen alkanut kärsiä tilanteesta. Ehkä tähän liittyen myös seksuaaliset tarpeemme ovat erilaisia eikä kumpikaan meistä ole oikeastaan koskaan ollut kovin tyytyväinen seksiin.
Minä nyt sitten harkitsen eroa, mies taas haluaisi jatkaa. Näihin tunnepuolen asioihin peilaten aavistan, että ero on tulossa ja sitä myös haluaisin. Toisaalta pelkään tekeväni elämäni virheen, koska mies on kuitenkin arjen kumppanina perushyvä. Jos emme ole vuosien varrella löytäneet toimivaa tunne- ja seksiyhteyttä, voiko sen vielä löytää, tai voiko jompi kumpi meistä muuttua niin ettei asia enää haittaakaan? Kyse ei siis ole mistään hetkellisestä kyllästymisestä, vaan vuosia jatkuneesta ja kasaantuneesta tyytymättömyydestä ja ratkaisemattomasta asiasta. Olemme puhuneet näistä asioista kohtuullisella sovinnolla ja miettineet mm. huoltajuuskysymyksiä, joista olemme samaa mieltä.
Tiedän että neuvojen kysyminen täällä voi olla turhaa, mutta lähinnä haluaisinkin kuulla muiden eronneiden tai eroa harkinneiden ajatuksia.
Kommentit (6)
Taas kerran ihmettelen, että miksi olette alunperin yhteen päätyneet, ja miksi olette monta lasta siihen epävarmuuteen tehneet? Eikö ihmiset ajattele yhtään mitään kun alkavat jonkun vastaantulijan kanssa perhettä perustamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on oikeastaan tuo sama tilanne ja en harkitse eroa. En keksi, mitä parempaa saisin siinä vaihtokaupassa tilalle.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:31"]
No meillä on oikeastaan tuo sama tilanne ja en harkitse eroa. En keksi, mitä parempaa saisin siinä vaihtokaupassa tilalle.
[/quote]
Ihan mielenkiintoista kuulla. Luulen että ero on siinä, että sinä elät sopeutunutta vaihetta. Eli tilanne ei haittaa. Sama on minun miehelläni, hän siis tunnistaa ongelmat mutta hyväksyy ne. Minua taas ne vaivaavat tätä nykyä erittäin paljon. ap
Meillä on vähän sama tilanne ja ongelmat ovat tavallaan ratkaisemattomia, koska mies ei voi muuttua toiseksi ihmiseksi. Meillä siis tilanne se, että mies haluaa jatkaa yhdessä, mutta minä en jaksa jatkuvaa onnettomuutta, jonka mies aiheuttaa verbaalisesti aggressiivisella tyylillään. Olen kurkkuani myöten täynnä huutoa ja tiuskimista ja olen jo sanonutkin, että kerran vielä minulle huutaa, niin asunto on myynnissä seuraavalla viikolla. Mies sinänsä hyväksyy, että jos haluan eron, niin sitten erotaan. Minuakin arveluttaa juuri tuo, että syöksynkö vaan ojasta allikkoon jos eroan. Pääsisin eroon tietyistä ongelmista, mutta uusia tulisi varmasti tilalle. Sekin vituttaa, että periaatteessa pitäisin miehestäni jos hän osaisi sen verran muuttaa käytöstään, ettei huutaisi joka pikkuasiasta... Se on vissiin liikaa toivottu.
Teet. Jos pitää edes kysyä.