Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huoli ystävästä joka raskaana
11.12.2014 |
Tänään ystäväni kertoi olevansa sitten raskaana, kesällä vielä puhui haaveesta suunnitelma-asteella, että valmistumisen jälkeen tämä lapsi syntyisi. Puolisossa tai parisuhteessa mitään vikaa mutta elämäntilanne: opinnot kesken, kummallakaan ei töitä. Annoin kesällä ystävän neuvon; jos mitenkään malttaisit, tee gradusi loppuun. Kyse parin kolmen kuukauden työstä. Ja sitten vasta lapsi alulle. Kerroin, että raskaanaoleminen ei välttämättä ole helppoa. Itsellä olis jääny gradu tekemättä väsymyksen vuoksi. Ja työpaikka saamatta.
Mutta ei. Nyt on sitte raskaana, superväsyny ja jättäny opinnot kokonaan. Mikä siinä on ettei voi suunnitella sitä elämää yhtään? Aivan kuin lapsi pykättäs tekosyyksi ja pakokeinoksi ongelmista. Ja mieskin vaikuttaa olevan sairas fyysisesti jatkuvasti. Työkyvyttömyyden selvityksiäkin olen kuullut.
Eihän tämä tietenkään minulle kuulu mutta huolettaa. Lapsen tulevaisuus ja ystävän jaksaminen. Miksi lapsenteko on nykyään tämmöinen selviö, että mitenkään ei tarvi elämää siihen valmistaa, vaan yhteiskunta ottaa kopin kun sattuu vaihtelua kaipaamaan?
Kommentit (2)
Kyllä sitä monet ajattelee että tehdään lapset sitten kun kaikki on valmista ja elämähän ei valmiiksi koskaan tulekkaan.
Itse tulin raskaaksi 24v. Olin ollut työssä 6kk asuin yksiössä vuokralla, tunsin miehen 2kk ennen rasKautta. Käytin paljon alkoholia ja olin masentunut.
Nyt olen 30v. Lapsia on jo kaksi, asun omakotitalossa aviomieheni kanssa, en juo, en ole masentunut. Olen työelämässä ja omistan koirat, elämä on jos ei täydellistä niin hiton hienoa. Paljon on tapahtunut, enkä suunnitellut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
?? Ai sä määräät toisten raskauden alkamiset?