Oma mielipiteeni Anita-asiasta

Olen asunut tuon Anita Kontkasen naapurissa vuosina 2012-2013 ja vietin paljon aikaa Anitan ja hänen poikansa kanssa. Anita kertoi minulle jo silloin monenlaista asiaa tämän kaupungin tilanteesta, että täällä on paljon noituuden harrastajia ja muun muassa eräästä sosiaalityöntekijästä hän sanoi, että kyseinen sosiaalityöntekijä kiroaa ihmisiä jonkun noitarummun avulla ja on saamelainen shamaani. Mutta kyseisestä sossusta oli saatu profetia että kiroukset tulee kääntymään häntä itseään vastaan jos hän ei tee parannusta eikä anna elämäänsä Jeesukselle eikä irtisanoudu niistä pahoista hengistä joiden voimalla hän kiroaa ihmisiä. Tuosta profetiasta keskusteltiin eikä tuo ollut hänen profetia vaan minun. Minäkin olen niitä saanut ja sain tuon profetian kesällä 2013. Meillä meni hyvin Anitan kanssa ja oltiin ystäviä mutta sitten alkoi tapahtui kummallisia asioita, minua alkoi häiriköidä eräs lähiseuduilla asunut psykopaatti jota todella pelkäsin ja sen lisäksi Anita kertoi, että hänen sukulaistyttönsä kun tuli samaan työpaikkaan kuin minä, niin sukulaistyttö olisi järjestetty sinne minun rauhaa häiritsemään.


Kun muutin siltä alueelta pois, niin Anita alkoi minuakin epäillä asioista joita en ole tehnyt ja muun muassa siitä, että kun Veetiltä oli hävinnyt joku lelu, niin mukamas minä olisin sen vienyt. Tällöin aloin minäkin epäillä Anitaa mielisairaaksi ja tein minäkin yhden kerran lastensuojeluilmoituksen kesällä 2014. Tunnustan sen rehellisesti. Nyt sitten kun sain tietää, että Anita on mielisairaalassa ja poika otettu huostaan, niin minulla paloi totaalisesti käpy nimenomaan näihin tämän maakunnan psykiatreihin jotka on olleet minua kohtaan ja myös useita ystäviäni kohtaan hyvin ilkeitä. Ovat toimineet tavalla, jota en kykene käsittämään. Olen saanut osakseni hyvin tylyä kohtelua psykiatreilta jo vuodesdta 2004 ja heistä jokainen oli tavalla tai toisella minua kohtaan hyvin ilkeä. Samaa ovat olleet monelle muullekin potilaalle. Minulle on kerrottu, että erästä miespuolista Paiholan potilasta oli lääkärit hakanneet ja potkineet siellä. Eräs nuori nainen oli laitettu hoitokotiin vuonna 2010 ja sanottu että hän on siellä vain pari vuotta. Hän voi nyt paremmin mutta ei ole päässyt vieläkään sieltä pois ja ollut kohta 5 vuotta siellä.



Olen kuullut useilta kymmeniltä eri taustoja ja eri diagnooseja omaavilta, että ovat saaneet erittäin huonoa kohtelua psykiatreilta täällä päin Suomea. Henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa, psykopaatiksi leimaamista, pakkohoitopäätöksiä ilman, että on vaarallinen itselleen tai muille, usein pelkkä poliittinen toisinajattelu on riittänyt pakkohoitopäätökseen. Lääkärit vahvasti toistensa puolella potilaita vastaan. Jos potilaalla ollut ongelmia lääkärin tai hoitajan kanssa, leimataan pahaksi jo ensi tapaamisella ja aletaan latelemaan törkeyksiä tyyliin "olet paha ihminen" ja määrätään heti voimakkaita lääkityksiä ja koetetaan järjestää hoitokotipaikkaa ja joskus pakotetaan hoitokotiin vaikka toimintakyky olisi muuten ihan normaali.




Minun järkeeni ei käy ollenkaan tuo paikallisten psykiatrien tapa toimia. En näe siinä mitään järkeä enkä ymmärrä sen toimintatavan pointtia. Minusta se on käsittämätöntä ja tarkoitukseni ei ole mustamaalata ketään tahallaan, vaan tuon esille asiaa jota minun järki ei riitä käsittämään millään ja johon minun äly ei riitä. Esimerkiksi tuo, että ihminen on asiakkaalle törkeä ja haukkuu lyttyyn heti ensi tapaamisella. Minun järkeeni se ei käy. Minä olen käynyt kouluja sen verran että on opetettu että asiakasta kohtaan on oltava kohtelias vaikka ei olisikaan kaikesta samaa mieltä kuin asiakas. Eikö potilas ole vähän sama asia kuin asiakas? Vai olenko minä väärässä? Minusta tuo on epäreilua että vaaditaan asiakkaalta asiallista käytöstä mutta psykiatri saa olla töykeä ja törkeä mielin määrin menettämättä työpaikkaansa. Tuo on pöyristyttävää. Onko joku klinikka tai sairaala psykiatreiksi kouluttautuneiden pahantapaisten tyyppien suojatyöpaikka? Onko psykiatri mahdollisesti ikäänkuin lapsi jota potilaan täytyy sietää ja ymmärtää ja jos ei siedä niin potilas on se joka saa sanktion eikä suinkaan psykiatri? Minun moraaliini tuo ei kyllä käy. Minusta ei taida ainakaan olla psykiatriksi. Minulle tulisi huono omatunto, jos saisin olla korkeassa virassa josta saisin isoa palkkaa mutta ei velvoitetta olla kohtelias asiakkaille/potilaille ja olisi outo tilanne, jos olisi mahdollisuus pitää työpaikka ja iso palkka vaikka en olisi kohtelias asiakkaalle vaan latelisin asiakkaalle törkeyksiä mutta palkka juoksisi tilille ja sanktio tulisi asiakkaalle eikä minulle. Menehtyisi siihen syyllisyydentunteeseen joka tulisi minulle tuosta.



Minulle tulisi huono omatunto enkä kykenisi millään harjoittamaan tuollaista riistoa, sortoa ja moraalittomuutta. Mten paikalliset psykiatrit kykenevät tuohon? Ovatko he edes kasvaneet moraalisesti täysimittaisiksi? Minun käsitykseni mukaan jos ihminen menee töihin ja saa asiakkaita, niin jolle asiakkaat tulee, sen kuuluu olla kohtelias asiakkaille ja varautua siihen, että ASIAKKAAT voivat olla töykeitä mutta asiakaspalvelijan tulee heitä ymmärtää ja ottaa vastaan heidän mahdollinen tyytymättömyytensä. En koe ainakaan minä olevani sellainen joka ansaitsisi saada 1. paljon rahaa ja hyvän työpaikan ja 2. oikeuden käyttäytyä kuin siat pellossa ja kiusata asiakkaita mielin määrin saamatta siitä mitään sanktiota tai edes nuhteita ja 3. oikeuden olla täysin vapaasti epäkohtelias ja ilkeä heikompia kohtaan. 4. Oikeuden asettaa omat tarpeeni potilaan tarpeiden edelle. Potilaan joka olisi vieläpä köyhempi kuin minä ja jolla ei ole edes niin isoja tulojakaan kuin minulla. Minulla olisi huono omatunto tuollaisessa suojatyöpaikassa jota en kokisi ansainneeni. Minulla olisi aina huono omatunto. Minä en kestäisi tuollaista rajattomuutta ja minulla olisi turvaton olo tuollaisessa työssä, ei siksi että asiakkaita pelkäisin vaan siksi, kun minulla ei olisi siellä kunnollisia sääntöjä eikä rajoja ja saisin elää kuin sika pellossa.



Olen sanaton ja voin pahoin. Tuollaiseen työhön ja tuollaiseen heikompien sortamiseen, myötätunnottomuuteen ja pykälien korostamiseen ja niistä niuhottamiseen kykenisi vain psykopaatti. Ikävä kyllä tämän maakunnan psykiatrit ovat suurimmaksi osaksi psykopaatteja.



Minun näkemykseni mukaan psyykkisesti sairaat ihmiset ovat mieleltään särkyneitä ja terveemmän kanssaihmisen tulisi auttaa, rohkaista ja tukea ja olla vierelläkulkijoita heille ja kohdata inhimillisesti ja rakkaudellisesti nuo mieleltään särkyneet, jotka usein ovat särkyneitä siksi, kun kukaan ei heitä koskaan aiemmin ole rakastanut eikä heistä välittänyt. Olen vakavasti huolissani tämän maakunnan psykiatrien tavasta toimia ja siksi lähdin mukaan tähän asiaan tätä asiaa levittelemään. Tämä asia mikä on ilmi tullut kymmenen vuoden aikana, on ollut minulle suuri kauhistus ja vastoin kaikkea sitä mikä minun etiikkaani ja moraaliini ja vakaumukseeni kuuluu. Mieltään sätkynyttä kohtaan tulisi olla lempeä ja hänelle pitäisi antaa turvaa ja kannustaa ja rohkaista häntä. Tulisi olla se ihminen joka antaa hänelle sitä rakkautta jota vaille sellainen ihminen lapsena jäi. Minä voisin auttaa särkynyttä ihmistä ihan pelkästä auttamisen ilostakin, ilman että itse siitä edes mitään palkkaa saisin. En ymmärrä miksi jotkut voivat nauttia hyvällä omallatunnolla korkeaa palkkaa ollen tylyjä potilaille ja laiminlyöden potilaitaan. Se ei käy minun moraaliini ja se on vastoin minun moraalikäsitystäni.