Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko päätynyt aborttiin?
10.12.2014 |
...ja jossain vaiheessa sen jälkeen miettinyt, että minkä ikäinen lapsesi olisi nyt jos et olisi aborttia tehnyt?
Mietin vain, että kuinka yleistä tällainen ajattelu on aborttiin päätyneiden joukossa. Toki otanta on tässä pieni, mutta jos vain viitsit, niin kerro oma kokemuksesi asiasta.
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:55"]
Olen, rv18. En juurikaan ole miettinyt silloisen lapsen ikää. Sain vuosi myöhemmin toisen (tai neljännen siis) lapsen, joten ei ehdi suremaan tuota abortoitua. Hyvä niin!
[/quote]
Mutta kuitenkin olet jossain vaiheessa ajatellut tätä abortoitua? Tai ainakin sellaisen käsityksen sain kirjoittamasi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti niinkään ikää lähinnä millainen ihminen olisi ollut ja miltä näyttänyt. Nämä ajatukset tulleet nyt pintaan kun vieressäni tuhisee kuukauden ikäinen rakas esikoinen.
Olen päälle vuosi sitten 17-vuotiaana rv8. En todellakaan kadu aborttia, oli viisain päätös siinä tilanteessa, mutta silti sinä päivänä, kun oli laskettu aika (äitiempäivänä),, niin asia pyöri mielessä ja sen jälkeen mietin muutamana kuukautena "Tänään se olis kuukauden, tänään kaks kuukautta" jne. Ja kyllä vieläkin välillä mietin, että olisi outoa/vaikea kuvitella, että minulla olisi nyt päälle puolivuotias lapsi. Vaikka siis lapsia 3-4 vuoden sisään haluankin. Mutta päätökseen keskeyttää ei-toivottu raskaus olen tyytyväinen, vaikka se silloin vaikealta tuntuikin
Juu, mulle on tehty keskeytys kun olin 17v. Olen joskus miettinyt olisiko lapsi ollut tyttö vai poika, ja miten erilailla mun elämä olisi mennyt jos mulla olisi nyt lähes täysi-ikäinen lapsi. Luultavasti meidän parisuhde ei olisi kestänyt vanhemmuutta 17v iässä, ja sen sijaan että menin 10 vuotta myöhemmin tämän samaisen mieheksi kasvaneen pojan kanssa naimisiin me oltaisiin erottu ja olisin jäänyt lapsen kanssa kaksin. Isä varmasti olisi lapseen pitänyt tiiviisti yhteyttä, mutta en usko että me oltaisiin sitä mitä me nyt ollaan aviopuolisoina.
Me siis opiskeltiin itsellemme hyvät ammatit, saatiin vakituiset työsuhteet , mentiin naimisiin ja nyt meillä on kaksi pientä poikaa joita rakastamme enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Rakastamme myös toisiamme, meillä on hyvä elämä. Ehkä julmaa sanoa näin, mutta 17v tekemämme päätös oli täsmälleen oikea. Realistinen ja se säästi monelta surulta. Itse keskeytys oli mulle traumaattinen, podin moraalista tuskaa vuosia, mutta nyt olen sinut asian kanssa. Näin on hyvä.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt abortin. Ehkäisy petti, en halunnut lasta, tein abortin. Asia ei ole vaivannut enkä mieti mitään ikiä tms. Abortti oli minulle ainakin toimenpide, joka pelasti minut huonolta elämänlaadulta.
Pakostakin, koska sikiön kaksonen kuitenkin sai elää ja syntyä. Vaikeinta on se, että minulla on jo yhdet kaksoset ja heidän suhde on niin spesiaali. Noh, elämässä ei aina saa kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä oo tullu mietittyä, mutta äkkiähän sen tuosta laskee. Olis 5-vuotias.
En kyllä laske...Mistäs sen tietää olisiko mitään lasta edes syntynyt. Ehkä olisin saanut keskenmenon. Ehkä sikiö ois ollu nii pahasti vammautunut että olisin joutunut tekemään abortin myöhemmin koska sillä ei ole henkiinjäämismahdollisuuksia. Ehkä oisin joutunut keskeyttämään raskauden koska olen itse hengenvaarassa. Ehkä lapsi ois kuollut kohtuun myöhemmillä raskausviikoilla tai synnytyksessä. Ei voi tietää mitä polkua elämä ois menny ilman aborttia. Pointti siis siinä että vaikka olinkin raskaana, ei se tarkoita että mulla nyt satavarmana olisi lapsi. Siksi en laske joka vuosi minkä ikäinen lapsi mulla nyt olisi. Itse abortin vuosipäivä on muistissa. Noin 5,5 vuotta sitten raskausviikolla 7+5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauan sitten.. itse asiassa olis lähemmäs nelikymppinen nyt. En ole ajatellut sitä juuri koskaan. No joskus kyllä tulee mieleen. Mutta ei se koskaan ole kaduttanut eikä mitenkään häirinnyt. Ei ollut vaikea päätös silloin aikoinaan, elämäntilanne oli mahdoton. Olen myöhemmin saanut kolme lasta, he ovat jo aikuisia.
Silloin oli itse asiassa aika äskettäin laki muuttunut, että yleensä sai abortin "sosiaalisten syiden" vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:29"]
En kyllä laske...Mistäs sen tietää olisiko mitään lasta edes syntynyt. Ehkä olisin saanut keskenmenon. Ehkä sikiö ois ollu nii pahasti vammautunut että olisin joutunut tekemään abortin myöhemmin koska sillä ei ole henkiinjäämismahdollisuuksia. Ehkä oisin joutunut keskeyttämään raskauden koska olen itse hengenvaarassa. Ehkä lapsi ois kuollut kohtuun myöhemmillä raskausviikoilla tai synnytyksessä. Ei voi tietää mitä polkua elämä ois menny ilman aborttia. Pointti siis siinä että vaikka olinkin raskaana, ei se tarkoita että mulla nyt satavarmana olisi lapsi. Siksi en laske joka vuosi minkä ikäinen lapsi mulla nyt olisi. Itse abortin vuosipäivä on muistissa. Noin 5,5 vuotta sitten raskausviikolla 7+5.
[/quote] Aivan samaa mieltä, miksi edes miettiä ja laskea abortoidun mahdollista ikää, koska ei koskaan olisi voinut tietää, jotta olisiko mitään edes syntynytkään, ja miten olisi käynyt, vaikka olisikin syntynytkin? Toisekseen tuonkaltaista jossittelua voisi ihminen harjoittaa loputtomiin kaikissa valinnoissaan, että jos olisikin esim. valinnut toisen ammatin, jos olisinkin valinnut toisen seurustelukumppanin, jos en olisi mennytkään silloin sinne ja sanonut niin tai tehnyt niin; tuollaisen ajatteluhan olisi loputon suo vailla järjen hiventäkään.
NM:llä "Jossittelut sikseen"
Alue: Aihe vapaa
Olen, rv18. En juurikaan ole miettinyt silloisen lapsen ikää. Sain vuosi myöhemmin toisen (tai neljännen siis) lapsen, joten ei ehdi suremaan tuota abortoitua. Hyvä niin!