Lue keskustelun säännöt.
Voi että minua ahdistaa..
05.09.2006 |
Pakko nyt oikeesti purkauta. Oon itkeny silmät päästäni taas tänään. Nyt on kaksi viikkoa ahdistanut oma perhetaustani. Olen muuttanut jo ajat sitten pois kotoa ja perustanut perheen. On kuitenkin yksi asia josta en ole kehdannut ja uskaltanut puhua mitään. Oma isäni, joka on joku helvetin psykopaatti! Lyhyesti kerrottuna; hän on erittäin outo, ei tule kenenkään kanssa toimeen, vittuilee koko ajan eri asioista, on eristäytynyt kotiin, luulottelee koko ajan että kaikki vihaa häntä( niinkuin tekeevätkin, kaiken paskan jlk), oikeasti luulee että jotkut ajatuksillaan voivat vaikuttaa asioihin kuten esim. köyhyyteen jota hän on kärsinyt koko ikänsä, hän huutaa, pienenä kävi käsiksi, alistaa äitiä ja lista jatkuisi loputtomiin.
Tästä en ole pystynyt puhumaan kenellekkään ja haluaisin kertoa miehelleni muutten kehtaa kun hävettää niiin paljon. Haluaisin että äitini lähtisi pois isän luota, mutta ei uskalla kun pelkää että se hullu tulee perässä ja tekee vaikka mitä. Sitten varmasti rupeaa ahdistelemaan minua. Tekisi mieli laittaa välit poikki mutten tee sitä äitini takia! Ei vittu että voi elämä olla ahdistavaa.. Itkettää koko ajan. Oon koko ikäni pelänny. En jaksa.
No huh, tulipa purkauduttua.. Ihan kädet tärisee. Oon aatellu terapiaankin menoa etten vaa pitäs sisällä kaikkiea, kun ei pysty! Anteeksi kirjoitusvirheet.
Kommentit (9)
Välillä tuntuu niin epäreilulta kun muilla on niin " normaalit" vanhemmat. Monet juhlat on mulla jäänyt pitämättä ihan vaan siksi kun oma isäni käytös hävettää niin paljon. Ikinä en kehdannut edes kavereita meille tuoda. Tuntuu että vanhemmiten nuo luulottelut on vaan lisääntynyt. Voi elämä.. Mitä tässä nyt voi tehä? Katella sivusta kun oma äiti kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotakin kertonut miehelle. esim. et isä on vähä outo ja ollaan sitten naureskeltu sille. eniten pelottaa ja ahistaa se sääli mikä muhun kohdistuu jos kerron kaikki nuo paskat mitä vuosien varrella on tapahtunut. Tai jos se menee sanoo suutus päissään isälle jotain, saa kärsiä siitä sitten taas..
AP
esim. mielenterveyshoitajaa joka osaisi neuvoa? Kohtalontovereita?
AP
noista lapsuuden kokemuksista, ja muutenkin olisi syytä käsitellä toi perhetausta-asia kuntoon. Isääsi et pysty muuttamaan etkä äitiäsi pakottamaan eroon, mutta voit ainakin itse saada itsesi kokoon ja päästä perheesi " perinnöstä" eroon.
En nyt oikein muutakaan keksi, mutta yksityinen psykiatri ainakin osaisi ohjata sua eteenpäin jonkin tyyppiseen terapiaan jossa saisit asioita käsiteltyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä teet kun ei voi väkisin toista auttaa (isääni siis). Psyykelääkkeitä kuluu aivan huimia määriä. Onneksi olen päässyt isäni vaikutuspiirin ulkopuolelle. Nyt pelottaa enää se, ettei itsellä ole ollut tervettä lapsuutta ja jos kuitenkin siirrän lapsuudestani tuttuja sairaita malleja omille lapsilleni!
ois ees jonkinlainen lääkitys!
Kun sain oman lapseni näitä vanhoja ajatuksia ja muistoja nousi pintaan. Olen kyllä niin varma siitä etten samalla tavalla kohtele omiani! Haluan palavasti, että he tuntevat kodin turvalliseksi ja että äiti sekä isä rakastaa heitä hyvin paljon. Ehkä tällaisen lapsuuden omaaminen opettaa kasvattamaan omiaan ihan eri tavalla. Esim. huutamista lapsen edessä en voi sietää. Jätti isän huudot kauheet jäljet.
Oon kyllä miettiny eri paikkakunnalle muuttöakin ettei tarviis nähä ikinä! Kyllä nää on kauheita ja vaikeita asioita, olkaa onnellisia ne jotka eivät paini samanlaisten asioiden kanssa.
On ollu terapiaa jo tää purkautuminen. En oo nimittäin kellekkään ikinä kertonu ees noita kaikkia asioita.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä otti eron ja homma karkasi entistä pahemmaksi. Äitini vielä itse asiassa arvotsaa katkeraa ja inhottavaa luonnettaan. Sairasta.
Eipä se kuitenkaan mun häpeä ole, että on noin surkeä äiti. Mitä se mulle kuuluu? Tietysti inhottava, että ei ole kivoja vanhempia, säälihän se on lasten puolesta, ettei ole isovanhempia. Mutta oma perhe on tärkein. Meillä mies ei todellakaan syytä minua millään tavoin! Enhän minä ole äitini. Ja itse asiassa olen aivan toista maata.
Eihän sinun tarvitse kaikkea kertoa heti. Ikään kuin tunnustelet pintaa