Pariterapia. Pahentaa tilannetta?

Joo, haluan jatkaa. Mies taas on sitä mieltä, että hyvässä suhteessa ei ikinä riidellä ja nyt kun riitoja on n 2 krt kuukaudessa on se hänen mielestään aivan kauheaa.

hän ei jaksa terapiassa vatvoa "Aina samoja juttuja". Eli nyt 5 terapiasession jälkeen tilanne on siis alkutilannetta pahempi. Ja tää oli Kai tässä. "Ei olla onnistuttu" koska vieläkin on riitoja. Mun mielestä suhteen parantamisprosessi on juuri alkanut. Mutta ei siis ilmeisesti edennyt alkua pidemmälle.

kiitos 2 asiallisesta ja ymmärtävästä kommentistasi.

Onko miehellä millainan lapsuudenkoti? Riitainen?

Eikö se nyt vähitellen selviä elämässä muutenkin, että ajatellaanko eri tavalla? Mitä ihmettä odotatte saavanne ns.pariterapioista?

Miehen lapsuudenkoti ei ole riitainen, päinvastoin, ongelmat on lakaistu maton alle tai ratkaistu niin ettei niistä puhuta. Olemme olleet yhdessä 17 vuotta ja itse olen ollut sitä mieltä, että yllättävän monista asioista ollaan juuri samaa mieltä.

tää kaikki alkoi vuosi sitten, kun miehen työtahti oli rankka. Itse olen sitä mieltä että hän oli loppu ja vain antoi " kaiken rullata" omalla painollaan. Ei satsannut sen enempää parisuhteeseen kuin perhe-elämäänkään. Tämä oli siis riitojen pohjalla. Kun pyysin jotain, hänellä meni käämit. Olisin toivonut pariterapiasta apua uudenlaiseen kommunikointiin ja ehkä terapia auttaisi miestäni ymmärtämään, että suhteen eteen tarvitsee tehdä töitä.

ap

Voi, ihan kuin meillä! Saman verran vuosia takana ja karikkoja löytyy joka paikasta ja niihin soudetaan yhteistuumin täysillä päin... Tuossa jompi kumpi joutuu taipumaan tai sitten pitää antaa olla ja erota edes suurinpiirtein kavereina. Meillä ulkopuolinen apu auttoi hetkeksi, mutta vain hetkeksi, mutta yhdessä jatketaan kun ei nyt muutakaan kovin hyviä ideoita ole. Yritän olla ärsyttämättä ja ärsyyntymättä, mies yrittää olla huomaamaton ja hiljaa. Näin mennään ainakin joulun yli. Pitäisikö teidänkin antaa nyt olla tilanteen sitä sohimatta ja palata asiaan vaikka joulun jälkeen?

Kiitti 7!

seuraava terapia on tammikuussa, joten joulut on sitä ennen. Pohdinkin vain kannattaisiko joulu jo viettää erikseen. Tai ehkä saan joululahjaksi mieheltäni eropaperit.... Hiven mustaa huumoria joukkoon, en nyt oikeasti usko että hän tekisi niin!

seuraavaan terapiaakin olen aikonut mennä yksin. En usko, että mies enää sinne lähtisikään. 

Tsemppiä kans teille, 7!

ap

Sitäpä se on, jos ei onnistu edes yhdessä yrittämällä, niin on paras yrittää erota kavereina. Jos yhdessäoloa yrittää liikaa ja sukset menevät totaalisen ristiin, ei se ainakaan eroa ja lasten tapaamisia paranna. Jouluun on kuitenkin enää kaksi viikkoa, joten teinä solmisin lasten takia aselevon ainakin Tapaninpäivään asti. Sitä ennen vaikka väistelette toisianne, mutta yritätte pitää tunnelman leppoisana. Jos ero on tullakseen, saa sen polkaistua käyntiin pyhien jälkeenkin yhtä helposti. 17 vuotta on kuitenkin niin pitkä aika ettei pari viikkoa tunnu enää missään. Jaksamista!! :) t. 7

Mies hermostui terapiassa ja nyt pelkäät, että ero tuli. 

Sinä ilmeisesti haluat jatkaa, mutta miehestäsi et tiedä. Voi olla, ettei miehesikään tiedä, mitä haluaa. 

Mitä mielestäsi kertoo miehestäsi, että hän hermostui terapeutin puheista? Minkähän takia mies hermostui? Oliko hermostumiselle mitään järkevää syytä? Oliko hermostuminen mielestäsi kohtuullista vai kohtuutonta? 

Sitten vielä kannattaisi miettiä, haluatko ihan oikeasti elää loppuelämäsi ihmisen kanssa, joka hermostuu tuon kaltaisista asioista. Tulisiko yhteiselämästänne onnellinen?

Terapiassa tosiaankin pitää käsitellä kipeitäkin asioita. Ja ilmeisesti terapeutti tuli vahingossa sohaisseeksi miehesi kipeää kohtaa. Jos miehesi on järkevä, hän ilmaantuisi seuraavaankin istuntoon ja kertoisi, mikä hänet sai hermostumaan. Hän myös miettisi sitä, mitä asialle voisi tehdä. Mikä ikinä se sitten onkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapsuudenkoti ei ole riitainen, päinvastoin, ongelmat on lakaistu maton alle tai ratkaistu niin ettei niistä puhuta. Olemme olleet yhdessä 17 vuotta ja itse olen ollut sitä mieltä, että yllättävän monista asioista ollaan juuri samaa mieltä.

tää kaikki alkoi vuosi sitten, kun miehen työtahti oli rankka. Itse olen sitä mieltä että hän oli loppu ja vain antoi " kaiken rullata" omalla painollaan. Ei satsannut sen enempää parisuhteeseen kuin perhe-elämäänkään. Tämä oli siis riitojen pohjalla. Kun pyysin jotain, hänellä meni käämit. Olisin toivonut pariterapiasta apua uudenlaiseen kommunikointiin ja ehkä terapia auttaisi miestäni ymmärtämään, että suhteen eteen tarvitsee tehdä töitä.

ap

Onkohan ap vielä mestoilla? Miten teillä menee? Täällä pariterapia on pöyhäyttänyt sellaista paskatunkiota ja poikinut megariitoja, että miehen tapa lakaista ongelmat maton alle todellakin on nyt näkyvillä. Matto on otettu pois ja paska leviää käsiin. Neuvo kaikille aloitteleville pariskunnille, että menkää pariterapiaan ENNEN kun ongelmat alkavat, niin osaatte kommunikoida ja käsitellä asiat heti kun ne tulee.

Me työstetään juuri viiden vuoden takaisia traumoja, onpa tosi kivaa. :(

Kuulostaa siltä, että jotain pitää vielä käsitellä syvemmälti... Tässä kohtaa on juuri se ainutlaatuinen -vaikka kipeä onkin- mahdollisuus tutkia ja katsoa itseä, toista, yhteistä suhdetta, yhdessä kuljettua taivalta, ja joko erkaantua, tai lujittua. Miettiä mitä suhde tarvitsee lujittuakseen, millaisia tekoja, millaisia suuntia. Mikä on tahtotila, mitä on suhteen todellinen rakkaustila. Miksi eroaisitte. Miksi jatkaisitte. Mitä tarvitsette.

Mikä se vanha juttu oli joka on selätetty ?

Pettäminen tai jotain .. Sinä petit vai hän ?

Mikä ?

Lisää tietoa miksi tarvitaan apua , terapiaa muilta ?

Tapahtunut aiemmin ja seuraus + jatkotoimet ?

Valehtelu , uskottomuus vai joku muu , mikä ?

Perunamuusia ja tölkkilihapullia jotta pysytään lihavina 😀😃

Guggenheim ×3 suomeen

Etelään Helsinki

Keskelle Jyväskylä

Pohjoiseen Rovaniemi

Päästään rumia tauluja hämmästelemään 😀

Suosittelen teitä parisuhdeongelmaisia lukemaan kirjan "Kunpa sinut tuntisin paremmin" / Sue Johnston muistaakseni tekijä. Kirja käsittelee tunnekeskeistä pariterapiaa. Terapian teho perustuu ajatukseen, että parisuhde on kiintymyssuhde. Oma ajatteluni avartui kirjan luettuani. Kävin myös vuoden verran puolisoni kanssa tunnekeskeisessä pariterapiassa ja terapia auttoi meitä ymmärtämään toisiamme. Olimme eron partaalla ja uskottomuuttakin jo kuvioissa. Nykyään menee hyvin ja olemne läheisiä.

Edelleen toki tulee riitoja, mutta ne eivät aiheuta turvattomuutta. Riidan puhjettua tiedämme, että riita ja sen todellinen syy selviää. Useimmissa parisuhteen riidoissa riidellään pohjimmiltaan siitä rakastetaanko ja arvostetaanko meitä.

Ennen paranemisprosessia käydään pohjalla. Toimivaan terapiaan kuuluu romahdus, kertoo että nyt ollaan asian ytimessä. Siinä kipuillaan ja ahdistutaan. Se on se vaihe missä töitä kuuluu tehdä, näytön paikka.

Eikö teillä terapian alussa kerrottu normaalia paranemisprosessia? Mies on varmaan hämillään, luultavasti odotti muutamaa lepposaa keskustelutuokiota ja ihmeparantumista.

Jos terapeutti sohii ja lyttää, mitätöi ahdistaa ja alistaa niin pitää vaihtaa terapeuttia. Tämä kuuluu psykodynaamisen terapian toimintaan, jossa teoria lähtee Freduin aikaisista menetelmistä henkisen pahoinpitelyn parissa. Todella riskialtista toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapsuudenkoti ei ole riitainen, päinvastoin, ongelmat on lakaistu maton alle tai ratkaistu niin ettei niistä puhuta. Olemme olleet yhdessä 17 vuotta ja itse olen ollut sitä mieltä, että yllättävän monista asioista ollaan juuri samaa mieltä.

tää kaikki alkoi vuosi sitten, kun miehen työtahti oli rankka. Itse olen sitä mieltä että hän oli loppu ja vain antoi " kaiken rullata" omalla painollaan. Ei satsannut sen enempää parisuhteeseen kuin perhe-elämäänkään. Tämä oli siis riitojen pohjalla. Kun pyysin jotain, hänellä meni käämit. Olisin toivonut pariterapiasta apua uudenlaiseen kommunikointiin ja ehkä terapia auttaisi miestäni ymmärtämään, että suhteen eteen tarvitsee tehdä töitä.

ap

Ei parisuhteeseen ja perhe-elämään tarvitse erikseen mitään "satsata". Joko parisuhde on tai sitä ei ole. Mitään erityistä työtä parisuhteen ei tarvitse tuoda mukanaan.

En minäkään jaksaisi olla suhteessa, jossa riidellään joka kuukausi. Ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Olen ollut yhden kanssa täysin riidattomassa suhteessa 5 vuotta ja nyt toisen kanssa täysin riidatta 2 vuotta. Välissä oli riitaisa suhde hankalan negatiivisen ihmisen kanssa ja sellaista en enää koskaan halua. Eli sikäli kyllä ymmärrän miestäsi.

Tsemppiä ap:lle! En osaa auttaa, mutta olen yrittänyt pitkään houkutella omaa miestäni pariterapiaan. Meillä on varsinkin riitatilanteissa aivan erilainen tapa kommunikoida, ja se tekee pienistäkin erimielisyyksistä usein valtavan sodan. Mies on myös viime aikoina ollut kovissa työpaineissa, ja raivostuu siksi muutenkin aivan mitättömistä asioista. Melkein 20v yhteistä taivalta takana, ja vähitellen alkaa tuntua että onko mitään järkeä enää yrittää?

Miten ap sait miehesi mukaan terapiaan? Minun mieheni kuvittelee, että terapeutti on kuitenkin minun puolellani ja yhdessä terapeutin kanssa lyttään hänet ja hänen mielipiteensä. Olen yrittänyt selittää, että terapeutin kuuluu olla puolueeton ja huonon voi aina vaihtaa, mutta mies ei ole ollenkaan vakuuttunut.