Onko sinulla tapana käydä haudoilla?

Lapsesta asti tottunut käymään. Äitienpäiviän tienoilla kesäkukka ja pyhäinpäivänä havut/kanerva. Tapana ollut käydä äidin äidin haudalla, en edes tiedä missä isän vanhemmat lepäilevät. Jouluna käydään kävelemässä tuossa lähimmällä hautausmaalla.

Miehen äidin haudalla käydään kerran pari vuodessa, kun siellä päin liikutaan. Kertaakaan ei olla viety kukkia tai kynttilää, hauta on aina ylitäynnä.

Miehen äitipuolen, meidän lapselle se "mummi", haudalla on käyty kerran katsomassa kiveä.

En halua hautapaikkaa vanhemmilleni, tai itselleni (no ei kuulu enää mulle). Tuntuu turhalta perinteeltä.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:43"]

Käytkö haudoilla jouluna tai jonakin muuna päivänä? Meillä ei ole sellaista tapaa.

[/quote]

Käyn öisin ihan normaalina arkena. Kaatamassa lähinnä.

Totta kai. Jouluaattoni tärkein hetki on käynti rakkaitteni haudoilla. Yhtenä vuonna en sinne päässyt, olin liian kipeä, ja joulu ei todellakaan tuntunut samalta. Se tunnelma, mikä jouluaattona on hautausmailla, on ihana ja ihmeellinen. Käyn kesäisin varmaan noin 6 kertaa kuussa, syksyllä sitten vähemmän ja talven aikana vien muutaman kerran kynttilän, pyhäinpäivänä, äitini syntymäpäivänä, itsenäisyyspäivänä, jouluna, pappani syntymäpäivänä...

Pyhäinpäivänä ja jouluaattona tulee usein käytyä. Lapseni isovanhempien hauta on tuossa lähihautausmaalla. Mutta enemmän tulee noina päivinä käytyä ihan vaan sen takia, että onhan siellä kaunista. Eikä hautausmaalle ole kuin muutaman minuutin kävelymatka, niin tulee tehtyä edes jonkinlainen iltakävely.

En käy koskaan. En koe mitään tarvetta käydä.

Joko anarkistit ovat päässeet tännekin riehumaan? Suorastaan kylmäsi monen viestin sisältö. Tyypillinen av-asenne pääsi taas kukoistamaan: Koska minä en, niin ei kukaan muukaan saa...

Mitä pahaa on siinä, jos haluaa käydä haudoilla muistelemassa rakkaita poisnukkuneita ja viemässä jouluna ja joskus muulloinkin kynttilän. Kyseessä ei ole minkäänlainen palvonta tai kiinniroikkuminen, vaan todellakin vain muisteleminen. Se ei ole mitään pois teiltä vastustajilta, mutta meille sillä on suuri merkitys, jota ette edes pilkallanne voi meiltä poisottaa. Kuolleitten läheistemme kautta liitymme pitkään sukulaisten ketjuun. Jotta voisi elää nykypäivää ja suunnitella tulevaa, täytyy tuntea myös menneisyys, sekä yksilön ja suvun että yhteiskunnan ja valtion. Jos olen jouluna entisellä kotipaikkakunnalla, käyn viemässä kynttilät haudoille äättona (etäänpänä oleville usein aatonaattona). Samalla hiljennyn hetkeksi haudan ääreen ja muistelen siinä lepääviä. Suurin osa sukulaisistani ja läheisistäni on saanut jo viimeisen leposijansa hautausmaalta.

Ja ennen kuin joku vinkaisee, että voi niitä kuolleita muistaa ja muistella muuallakin, ei siihen hautoja tarvita, niin totean, että kyllä muistellaankin, yksin ja yhdessä toisten sukulaisten kanssa. Haudat ovat kautta historian olleet merkittäviä muistelupaikkoja enkä jaksa ymmärtää, miksi haudoilla ei saisi käydä. Jos sinä et halua käydä haudoilla, se on sinun asiasi eikä ole minulta pois. Kun minä käyn haudoilla, ei se ole sinulta pois, se on vain minun asiani, ei sinun. Ei haudoilla käydä siksi, että ajateltaisiin, mitä sinä tai naapuri sanoo asiasta.

En käy koskaan enkä tapaa ymmärrä. Mun kuolleet läheiset on mun sydämessä, ei siellä hautuumaalla. Muistan heidät päivittäin muutenkin, jos haluan sytyttää kynttilän laitan sen vaikka omalle pihalle.

Käyn, mutta en jouluaattona. Silloin Hietaniemen hautausmaalla on niin hillitön ruuhka, että siihen saa menemään puoli päivää. Käyn usein Pyhäinpäivänä. Joskus käyn myös äitivainaan syntymäpäivänä. 

Kun vietetään joulua appivanhempien luona maalla käydään aattona heidän vanhempiensa haudoilla. Pieni, vanha hautausmaa on todella kaunis. 

En käy, kun hauta ei merkitse minulle mitään. Siellä on luut, muttei se ihminen. Muistelen ennemmin kotona tai jossain paikassa joka oli muutoin tärkeä tälle ihmiselle.

Hautausmaalla käyn joskus mummon kanssa. Mitä ideaa on käydä hautuumaalla? Elastinen vois tehdä tästä biisin.