Onnistuuko ruokavaliomuutos ja laihduttaminen ravitsemusterapeutin neuvojen avulla?

On. Yritin yksityisellä ja yritin julkisella, ei onnistunut minulla.

Mihin se sulla sitten tyssäsi?

Jep, onnistunut laihduttamaan kokonaisuudessaan 42 kg ravitsemusterapeutin ohjeilla, sitä ennen jojoiltuani painoni kanssa yli 10 vuotta dieettikierteessä. Oli lopulta jopa hyvin yksinkertaista, vaati vaan kärsivällisyyttä ja sitä ettei ota mitään pikaspurtteja tai tehostuksia verrattuna siihen mitä rt suositteli, vaikka välillä olisi tehnyt mieli. 

Luultavasti itsekin osaisit tehdä itsellesi ruokavalion. Mutta et sitä tee tai ainakaan noudata. Siksi kun joku toinen tekee sen, siihen sitoutuu paremmin. Samalla on joku jolle on tilivelvollinen ja joutuu seuraamaan asiaa. "en ota tätä munkkia, koska ensi viikolla on taas ravintoterapeutti. " on helppo keino oppia terveellisempiä valintoja. Käynti terapeutilla myös kannustaa, niin on taas viikon syömättä herkkuja. Joten vaikka olisi kuukauden välein se käynti, niin se pari viikkoa kuukaudessa tekee todella paljon, vaikka välillä lipsuisikin.

Tietysti pitää olla motivaatiota asiaan muutenkin ja aikaa ja energiaa suunnitelmien toteutukseen.

Tietysti on niitäkin, jotka eivät tiedä, eikä kiinnosta opiskella, onko jäätelö vai porkkana terveellisempi. Heille on todellakin apua muutenkin kuin tsempparina.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti itsekin osaisit tehdä itsellesi ruokavalion. Mutta et sitä tee tai ainakaan noudata. Siksi kun joku toinen tekee sen, siihen sitoutuu paremmin. Samalla on joku jolle on tilivelvollinen ja joutuu seuraamaan asiaa. "en ota tätä munkkia, koska ensi viikolla on taas ravintoterapeutti. " on helppo keino oppia terveellisempiä valintoja. Käynti terapeutilla myös kannustaa, niin on taas viikon syömättä herkkuja. Joten vaikka olisi kuukauden välein se käynti, niin se pari viikkoa kuukaudessa tekee todella paljon, vaikka välillä lipsuisikin.

Tietysti pitää olla motivaatiota asiaan muutenkin ja aikaa ja energiaa suunnitelmien toteutukseen.

Tietysti on niitäkin, jotka eivät tiedä, eikä kiinnosta opiskella, onko jäätelö vai porkkana terveellisempi. Heille on todellakin apua muutenkin kuin tsempparina.

Mulle ainakin oli aidosti apua siitä etten vaan tehnyt itse ruokavaliota, koska rt perusteli tutkimuksiin viitaten asioita siinä hänen laatimassaan ruokavaliossa. Esim. olin alkuun sitä mieltä, että en halua syödä 5 kertaa päivässä vaan ehkä jopa pätkäpaastota. Hän perusteli hyvin, miksi juuri minun laihdutushistoriallani ja ottaen huomioon sen että on tulossa erittäin pitkä painonlaskuvaihe miinuskaloreilla, ei kannata. Että voin syödä 3 kertaa päivässä sitten, kun laihdutus on loppu ja paino vakiinnutetaan, mutta laihdutusvaiheessa nälänhallintaa parantaa syöminen viidesti päivässä. Samoin mielestäni proteiinia täytyi "mäntätä" ihan tolkuttomasti. Mutta tähänkin löytyi hyvät perustelut ja tutkimukset, että nimenomaan miinuskaloreilla pidempään ollessa proteiininsaanti on erityisen tärkeää. Ja sain suoraan kätevän taulukon päivän syömisistä, jossa eri vaihtoehtoja ja kalorit laskettu valmiiksi, ei tarvinnut koko ajan itse suunnitella tai laskea kaloreita.

Lisäksi terapeutti hillitsi intoani, kun välillä painonlasku oli hyvin hidasta, ja minä uhosin että mitä jos jätän hiilariruoat pois vaikka kuukaudeksi tai vedän paaston tms. Vastaus oli ei, ei ja vielä kerran ei. Varma tie taas repsahdukseen ja jojokierteeseen. Samoin kun olin vetänyt firman juhlissa alkoholia ja mättöä oikein kunnolla, en saanut lupaa "tehokurinpalautukseen" vaan piti jatkaa samalla tapaa kuin ennenkin.

Yllättävän paljon käsiteltiin myös psykologista puolta. Sitä miten omituinen minun suhteeni liikuntaan, herkkuihin, juhliin oli, miten näin kaiken vain kalorien kautta. Menen lenkille, jotta poltan 200 kcal. En saa juoda kuin 2 olutta juhlissa, koska muuten tulee kaloreita liikaa. Tällainen kalorikeskeisyys ei pitkän päälle tutkitusti toimi, ja jouduin opettelemaan sallivuutta ja motivaation etsimistä liikuntaan ja kohtuuteen muualta kuin kaloreista. Esim. en juo 10 olutta koska en halua seuraavan päivän darraa, tai menen lenkille koska haluan katsella syksyn etenemistä tai päivänvalo piristää. 

Itseinhoni ja läskivihani päätyi myös käsittelyyn, ja sieltä löytyikin oikein lapsuudesta asti muhinut suo syvää vihaa ylipainoon, ylipainoisiin, itsekurittomuuteen yms. Eikä jatkuva itseviha ja häpeä itsestä edistänyt yhtään onnistumista. Pakko oli oppia löytämään itsestä rakastettavia ja hyviä puolia ja keskittymään niihin, eikä "rumiin" ikäviin puoliin.

- 42 kg pudottanut