Tuntuu ettei kenelläkään ole ollut mielisairaita vanhempia

On köyhyyttä ja mielenterveysongelmia vanhemmilla.

Tässä tilanteessa ei voi tunnustaa ulkopuolisille tilannetta kun on se suuri häpeä ja vain hyvin harvoihin voi luottaa.

Ei minulla mitkään rikkaat vanhemmat olleet ja isä aika hankalasti mielisairas.

Tunnen myös useita mielisairaita, ei ole mikään harvinaisuus.

Minulla alkoholisti-isä ja epävakaa, masennukseen taipuvainen äiti. Rahaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Olin tyytyväinen kuitenkin materian tasoon, henkiseen en. Todella harvoille kerron näistä. Suvussa tietysti tietävät, mutta ehkä alle viidelle ihmiselle olen näistä kertonut. Oma elämäni on mennyt ihan riittävän hyvin. On hyvä työ, akateeminen jatkotutkinto, kaksi lasta ja eron jälkeen muutaman vuoden yksinelon jälkeen löytyi vielä ihana mieskin.

on monellakin, lapsi voi silti olla normaali,jotkut mt ongelmat voi kuitenkin olla raskaan lapsuuden takia myös helpommin tulevia. aivokemia vaikuttaa mt sairauksien puhkeamiseen.

Vanhempina alkoholisti ja kontrolliongelmainen lapsiaan välttelevä alistaja. Tällaiset ei ole mitään kahvipöytäaiheita tai jotain mikä tulisi vahingossa tai edes tarkoituksella esille. Jos muut kertoo vanhemmistaan niin itsellä ei kyllä tulisi mieleenkään mainita siihen väliin että tiesittekö että minun isäni oli sitten alkoholisti, joi itselleen haimatulehduksen ja alkoholidementian ja tappoi sitten kännissä itsensä. Poliisit naarasivat sen ylös järven pohjasta kaksi viikkoa kesähelteissä mädäntyneenä. Puolen vuosisadan elämän eläneenä jätti perinnöksi vain parikymppiä kun kaikki muu oli juotu kurkusta alas.

Ei ihmiset puhu tällaisia, joten vaikuttaa että kaikki on kasvanut just siinä rauhallisessa keskiluokkaisessa rivarivolvoprismakuplassa. Olisi ihan sosiaalinen itsemurha kertoa oikeasta taustastaan ulkopuolisille.

kerrotko itse tutuille ja tuntemattomille äitini on skitsofeenikko ja isä alhoholisti masentunut jouppo. ne ovat vieläkin usein vaijettavia asioita mitä vanhempaan ikäpolven mennään sitä enemmän puhumattomuus lisääntyy.

Äiti oli alkoholisti ja masentunut, myös hyvin äkkipikainen ja uhkapeliriippuvainen, siihen meidän perheen rahat aina hupeni joten oltiin tosi köyhä perhe.

Isääni en ole koskaan tuntenut. Olin kuulemma yhdenillan jutun tuotos.

Joo, isä ja puolet sen puolen sukua kärsi tietystä, aika vaikeasta mielisairaudesta. Äitikään ei ollut henkisesti normaali vaan äärimmäisen julma.

Tyytyväisenä luulin jättäneeni sen kaiken taakseni, hankin perhettä, yritin olla vanhempiani parempi...ja arvatkaa vaan mitä sitten kävi. Tauti puhkesi poikkeuksellisen kypsässä iässä. Vanhempana olen vähintään epävakaa ja oma lapsuus kummittelee. Omissa lapsissa on piirteitä, jotka pelottavat.

Mitä nyt noita julkkisten nyyhkytarinoita tulee joka tuutista, heillä tuntuu olevan vaikka minkälaista traumaa taustalla.

Alkoholisteista suurin osa on mielenterveysongelmaisia. Eivät kestä normaalia elämää ilman mömmöjä. Lääke vain on väärä ja itse määrätty.

Minun äidillä on pahoja mielenterveys ongelmia, kyllä se vaikuttaa paljon itseeni. Normaalissa perheessä eläneet tuskin voi kuvitella minkälaista on ollut lapsena, nuorena ja vieläkin

Toiset, kuten Sinä Ap, luulevat tämän foorumin olevan oikea paikka mielenterveysongelmista kärsiville. Yllätys varmaan sinulle: me emme ole psykiatreja! Mt-ongelmat hoidetaan ihan muualla! On hyvin rasittavaa ja aika raivostuttavaakin lukea joku hyvältä kuulostava aloitus ja sitten todeta, että ahaa, taas taustalla on taas tämä „mä niin ahdistun, en jaksa mitään, en osaa mitään, olen niin lopussa“ -litania! Joten se, että täällä eivät niin monet hauku vanhempiaan, on ihan tavallista meidän tavallisten terveiden keskuudessa! Koeta ymmärtää!