Tuntuu että olen vaimolle ilmaa!

Natrsisitisia piirteitä hänessä voi olla, mutta olen varma ettei hän ole narsisti. Tiedän mikä on narsisti. Vaimo on välillä hyvinkin huomaavainen ja ihana. Kuten sanoin välillä menee todella hienosti kuukausia. Sitten vain romahdan kun huomaan että hän on tehnyt taas jonkin jutun selkäni takana. Tai sanoo jotain hemmetin hölmöä, joka muistuttaa mua siitä mitä hän teki. Jos lähdemme esimerkiksi kaksin reissuun, vaikka etelään. Meillä on todella hienoa, nautimme toistemme seurasta jne. Seksiäkin on...no miehelle sais olla aina enemmän. Sen suhteen vaimo on ehkä jopa hieman rajoittunut, eikä lähde kovinkaan paljon kokeilemaan.

Jotenkin vain tuntuu että kaikki johtuu siitä että hän on tottunut olemaan keskipiste ja hän hakee paikkansa tilanteessa kuin tilanteessa. Hän tarvitsee kaikkien huomion ja kaikkialla. Hän on riippuvainen siitä ja se on hänelle huumetta.  

Alkuperäinen kirjoittaja.

Toisten kanssa paneminen ei ole todellakaan ole mitenkään selitettävissä ellei ole siitä sovittu. Homma loppuu siihen kun ensimmäisen kerran kusettaa puolisoaan. Aika ei kultaa mitään tässä asiassa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 18:47"]

Apua, minä olin juuri tuollainen vaimo monta vuotta sitten. Rakastin miestäni, mutta jätin hänet pyörittämään perhettä ja arkea, hain toisten miesten ihailua ja juoksin vieraissa. Syy oli se, että perustimme perheen hyvin nuorina ja olin käyttänyt nuoruuteni kilttiin perhe-elämään riehumisen sijaan. Halusin saada ulkopuolisilta palautetta ja huomiota aikuisena naisena ja pitää hauskaa. Toisaalta mies oli muuttunut silmissäni velihahmoksi, rakkaaksi kämppikseksi ja ystäväksi. Muualta sain intohimoa ja jännitystä. Lopulta erosimme ystävinä, kumpikin oli hölmöillyt omalla tavallaan pitkän parisuhteen aikana. En kadu mitään, sen siitä saa kun lähtee lapsena leikkimään perhettä ennen kuin kumpikaan on aikuiseksi kasvanut.

[/quote]

Mikä sitten on sellainen asia mitä voisi katua? Suoraselkäinen elämäkö?

Musta tuntuu, että eroaminen olisi paras ratkaisu. Vaimosi ei arvosta sinua. Nainen joka elää miesten huomiosta on pohjimmiltaan todella heikko.

Esim. Juhlissa on todella kiusallista seurata, jos oma kumppani ignoorataan ja flirttaillaan muille. Eikö ihmiset itse tajua hävetä käytöstään?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:13"]

Musta tuntuu, että eroaminen olisi paras ratkaisu. Vaimosi ei arvosta sinua. Nainen joka elää miesten huomiosta on pohjimmiltaan todella heikko.

[/quote]

Näin minäkin sen olen järkeillyt 18 vuoden aikana ja aion lähteä joulun jälkeen pois. Muksut kuulemma haluavat minun matkaan 10 ja 17v ei ap

Minusta tuntuu, että ap:n vaimolla on ihan oikeasti ongelma...ja sellainen ongelma, että hänen tulisi sitä ratkoa terapiassa.

Sinä ap vaikutat upealta puolisolta ja mieheltä. Vaadi vaimoasi myös kohtelemaan sinua arvosi mukaisesta (ja menemään sinne terapiaan)

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:17"]

Esim. Juhlissa on todella kiusallista seurata, jos oma kumppani ignoorataan ja flirttaillaan muille. Eikö ihmiset itse tajua hävetä käytöstään?

[/quote]

Ei sen kaltainen persoona mitään itselleen voi, ja yleensä vielä puolisoa haukutaan saamattomaksi ja reppanaksi kun ei "pysty" toisen addiktiota täyttämään, itseäni vituttaa eniten lasten saama malli perhe-elämästä, omien mahdollisuuksien menetyksistä toista tukien ja ne rahat/vuodet mitkä on joutunut koko paskaan laittamaan..

Tunnistan osittain itseni, tosin en ole koskaan pettänyt ketään.

En kerkeä nyt avaamaan koko elämäntarinaani, mutta olen tavallinen tapaus - alkoholistin lapsi. Minulla on (aiemmin vielä enemmän) tarve miellyttää muita, minulle on tärkeää, että minusta pidetään ja kärsin lievästä läheisriippuvuudesta. Tykkään salaa mitata omaa markkina-arvoani. Kuvittelen joskus, että mies paranisi vaihtamalla, vaikka eihän se parane. Nautin huomiosta. Mieheni nähden olen kuin viilipytty enkä ilman miestäni liikkuessani mitenkään horoile.

Mulla nämä piirteet korostuvat silloin, kun koen ettei mieheni arvosta minua tarpeeksi tai mieheni käy paljon ulkona tai matkustelee ja joudun "kilpailemaan" hänen ajastaan.

Kiitos vastauksesta. Olen tehnyt työtä hirveästi sen eteen että arvostaisin vaimoani. Mutta ei se aina tämän kaiken keskellä ole helppoa. Mitä pitäisi arvostaa? No teen kaikkeni ja välillä se onkin helppoa koska toisinaan vaimo on niin kultainen. Mielestäni jokainen tekee ratkaisun elämässä. Jos itse petän vaimoani, en syytä siitä vaimoani, vaan päätös on omani. Aluksihan vaimo syyttikin minua ja sanoi että en arvostanut häntä tarpeeksi. Näin varmasti olikin, mutta olen paljon oppinut. Myöhemmin hän sitten tunnusti että vika on hänessä ja hänellä on ongelma. 

JUSSI

Tottakai ihan luonnollista että tuossa tilanteessa tunnet mustasukkaisuutta. Ehkä vaimolle tekisi hyvää nähdä, mitä elämä olisi ilman sinua. Jos hän pitää sinua itsestäänselvyytenä?

Mielestäni ihmisellä on oikeuksien lisäksi velvollisuuksia, ja tekemistään päätöksistä tulee kantaa vastuu. Vaimo valitsi sinut eikä menestyvää urheilijaa tms mitä mainitsit, joten miksi ihmeessä sun pitäisi sellaiseksi muuttua? Ehkä sun pitäisi olla hieman itsekkäämpi, sanella ehdot ja pysyä jämäkkänä, ettei toinen kuvittele että saa kohdella sua miten vaan. Joskus parisuhteessa toinen voi olla altavastaaja, riippuvaisempi toisesta, mutta sekin tilanne voi kääntyä toisinpäin tai ainakin tasa-arvoisemmaksi, kunhan teet selväksi ettei sun yli kävellä. Pariterapia voisi olla hyvä juttu, seurakunnillakin on ilmaista apua tarjolla jos ei voi yksityiselle maksaa.

Apua, minä olin juuri tuollainen vaimo monta vuotta sitten. Rakastin miestäni, mutta jätin hänet pyörittämään perhettä ja arkea, hain toisten miesten ihailua ja juoksin vieraissa. Syy oli se, että perustimme perheen hyvin nuorina ja olin käyttänyt nuoruuteni kilttiin perhe-elämään riehumisen sijaan. Halusin saada ulkopuolisilta palautetta ja huomiota aikuisena naisena ja pitää hauskaa. Toisaalta mies oli muuttunut silmissäni velihahmoksi, rakkaaksi kämppikseksi ja ystäväksi. Muualta sain intohimoa ja jännitystä. Lopulta erosimme ystävinä, kumpikin oli hölmöillyt omalla tavallaan pitkän parisuhteen aikana. En kadu mitään, sen siitä saa kun lähtee lapsena leikkimään perhettä ennen kuin kumpikaan on aikuiseksi kasvanut.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 18:29"]

Kerron lyhyesti tarinani. 

Olemme olleet jo jonkin aikaa naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Vaimoni petti minua taannoin useamman kuukauden ajan. Ei jäänyt kiinni, mutta tunnusti ja asia sitä kautta selvisi. Päätettiin jatkaa, mutta unohtaa ei voi. En ollut ennen sitä juurikaan mustasukkainen ja nykyään olen. 

Vaimollani on selvästi ongelmia miesten kanssa. En usko että pettää tai pettäisi enää, mutta nauttii suunnattomasti muiden miesten huomiosta. Saattaa viestitellä salaa minulle tuntemattomille miehille, eikä ymmärrä miksi loukkaannun. Tuntuu kuin ei olisi ymmärtänyt koko asiaa. Aina kun on miehiä paikalla, hakee niiden huomion. Välillä tuntuu kuin olisin vaimolle ilmaa. Pitäisi olla menestyvä, urheilija, lihaksikkaampi ja paljon muuta... mutta samalla pitäisi tehdä se mitä teen tällä hetkellä eli hoitaa kotia ja lapsia. Meillä vaimo menee ja harrastaa, mies hoitaa lapsia. Eikä sitä haittaa pätkääkään jos menisin, mutta kun aika ei riitä. Onhan ne kodin työtkin joskus tehtävä. Meillä keskimäärin minä teen ruoat ja leivon. Vaimo siivoa joskus jos jaksaa. 

Vaimoni uusin kommentti oli että sitä ei haittaa vaikka kävisin vieraissa jos en kertoisi sille. Itse olen aika perinteinen, enkä haluaisi kostaa enkä muutenkaan pettää. Katselen mielelläni kauniita naisia, mutta en pysty etenemään asiassa. Se tuntuu niin väärältä. Välillä kuitenkin tuntuu että kaikki kunnia on viety, on petetty, sanottu alentavia sanoja eikä haittaa vaikka muualla kävisi. 

En varmasti ole aina maailman paras puoliso, mutta tiedän olevani hyvä... aina siihen asti kunnes tiputetaan maan pinnalle. Nuoruudessa naisia oli jonoksi asti ja nyt tuntuu että ei ole välillä mitään. Kehuja saa välillä muilta naisilta siitä miten kotia hoitaa. PItäisiköhän tässä vaihtaa naiseen joka arvostaa?

Tuntuu nololta kirjoittaa tänne, mutta tiedän että täällä on koko Suomen naisten kerma. Miltä tämä kuulostaa? Mitä minun pitää tehdä?

En haluaisi edes ajatella eroa, sillä toisinaan tunnen että mulla on maailman paras puoliso. Mutta jotenkin kai se vaimo pitäisi tiputtaa maan pinnalle. Olisiko pitänyt jättää vaimo edes pettämisen takia hetkeksi, että olisi tajunnut etten ole itsestäänselvyys? 

JUSSI

[/quote]

Sullahan on täyskopio minun elämästäni vai oisko alkuperäinen ja minulla kopio? M40 

En kehtaa edes kaupassa enää hänen kanssaan käydä kun jokaiselta mukiin menevältä ukolta kerjää katsekontaktia ja juhlissa ei minun olemassa oloa muistakkaan. Matkustelee, viettää iltoja ystäviensä kanssa ja onneksi nykyisin jo isot muksut jääpi sitten kotio. Itse ajattelin ottaa ja lähteä. Olen mieluummin yksin kuin emännän kanssa jolla on kännykkä suihkussakin mukana ja on alkanut vissiin käyttämään minua pidemmän ukon pitkiä kalsareita kun ne aikanaan hyllystä löytyi.:D

Vaimosi varmasti rakastaa sinua muttei enää halua. Minä rakastan todella paljon miestäni mutta en halua rakastella hänen kanssaan. Läheisyyttä kaipaan kovasti, mutta mieheni ei välitä siitä, ellei se johda mihinkään. En usko että voisin olla seksisuhteessa liian läheisen ihmisen kanssa. Asiaa on vaikea selittää kenellekään. Ei voi sanoa että tuntuu kuin olisi veljensä kanssa, koska en minä veljeltäni läheisyyttä kaipaa, mutta vähän jotain sinnepäin.

Vaimon näkökulmasta voin sanoa että on ihanaa saada huomiota muilta miehiltä jos ei omaltaan saa. En tiedä teidän tilanteesta, mutta meillä mieheni mielestä minua täytyy tölviä ja palauttaa maan pinnalle. Minun mielestäni aiheetta.
Hyviä kommentteja ei juuri heru. Siksi nautin suunnattomasti kun positiivista huomiota saa muilta miehiltä.
Minun mieheni on myös todella kunnollinen ja ns täydellinen mies, mutta tuo asia on meidän välillä jotenkin vinksallaan.
Minä myös olen menevämpi ja mies viihtyy kotona, tämä on aina hiertänyt välejä. Ei toista kuitenkaan voi vangita neljän seinän sisälle.
Yritä keskustella asioista positiivisin keinoin, älä tölvi tai palauta maan pinnalle. Se vain lisää negatiivisuutta välillenne.

Päästit vaimon liian helpolla pettämisestä. Eukko pääsi kuin koira veräjästä eikä todella tajunnut miten paljon teidän suhdetta tuhosi. Vaadi tilille, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mistä muuten johtuu, että miehet jatkavat liittoa paljon helpommin petoksen jälkeen kuin naiset...?

Olet liian kiltti mies ja muuttunut siksi epäkiinnostavaksi. Hanki omia menoja ja harrastuksia ja laita vaimo huolehtimaan kotitöistä puoliksi!

Kyllä kehun vaimoani ja pyrin osoittamaan että rakastan. Meillä on myös seksiä. Se ei ole vaimollekaan ongelma. Parempaakin kuulema minun kanssa. Toinen kumppani ei kuulemma ollut mitään. Se oli vain jännää ja sai huomiota 

Tiedän että päästin helpolla. Jätin vielä kertomatta kenellekään. Kukaan kavereistani ei tietänyt, yksi yhteinen kaveri (nainen) tietää. Halusin suojella vaimoni kunniaa. Tiedän myös että kaverini olisivat tehneet kaikkeni että olisin jättänyt vaimoni tai ainakin yhteisillä reissuilla pettänyt. Uskoin että vaimoni kärsi siitä tilanteesta, enkä halunnut aiheuttaa lisää ongelmia Olisi kait pitänyt, itseni takia edes vähän kovistella. 

Kiitos kaikille vastauksista. 

Tosi inhottava vaimo sulla. Narsistinen. 

Mielestäni sinun tulisi lähteä tuosta suhteesta. Siis ihan avioero. Et voi antaa elämäsi ja itsekunnioituksesi valua hukkaan. Eroa, liiku, käy keskustelemassa jossain ja kasaa taas itsetuntosi. Olet upea mies ja et tule jäämään yksin.

Oletko jotenkin tyhmä?

OTA AVIOERO, URPO!