Miksi ihmiset vievät pehmoleluja kuolleiden muistoksi?

Kaipa ne hyvällä viedään

menee kukatkin pilalle. Miksi viedä mitään

Kyllä ne kukatkin homehtuu, vieläpä nopeammin...

Mutta minua ihmetyttää koko ilmiö, ventovieraiden kuolinpaikan kukitus. Se on semmoista alitajuista tarvetta ihmisillä kokea suuria tunteita. Kumpuaa samasta tarpeesta tuntea itsensä ja oma elämänsä kumminkin hyväksi ja onnelliseksi kuin se, että ihmiset menee katsomaan nyyhkyelokuvan. Tuntuu puhdistavalta ja ihanalta nyyhkiä jotain, josta tietää, ettei se oikeasti koske itseä.

Kun tuota vähän miettii, alkaa moinen kukitus ja kynttilöiden vieminen tuntua aika teennäiseltä.

Niinpä! Ei ne pehmolelut enää kuolleita lapsia lämmitä. Plus kymmenet, sadat tai jopa tuhannet hienot kukkapuskat. Ei mitään järkeä.

Varmasti hyvällä viedään, ihmettelen vaan tosiaan kun eivät ole edes maatuvia kuten kukat. No, eihän kynttilätkään maadu mutta kai niistä vähemmän jätettä jää kuin jostain keskikokoisesta nallesta?

Hautakynttilät on aikamoisia roskaajia

Kun mun lapsi kuoli laitoin hänelle rakkaan pehmolelun arkkuun. Ajattelin että saisi "kaverin mukaan" eikä hänen tarvitsisi olla yksin. Tiedän ettei ap tarkoittanut tätä, mutta se lohdutti. Ehkä niitä pehmolelun antajiakin lohduttaa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 15:05"]

Kun mun lapsi kuoli laitoin hänelle rakkaan pehmolelun arkkuun. Ajattelin että saisi "kaverin mukaan" eikä hänen tarvitsisi olla yksin. Tiedän ettei ap tarkoittanut tätä, mutta se lohdutti. Ehkä niitä pehmolelun antajiakin lohduttaa.

[/quote]

En tosiaan tarkoittanut arkkuun mukaan laitettavia juttuja, mutten myöskään tullut ajatelleeksi että tuo voisi olla selitys.

Otan osaa, toivottavasti en loukannut kysymykselläni.

Se on amerikkalaista hapatusta. Kaikkien pitää olla niin viimeisen päälle järkyttyneitä kun kummin kaiman koirankusettaja kuoli autokolarissa. Pitää saada kriisiapua ja purkaa pahaa mieltään, vaikka ei edes tuntenut henkilöä. Sairaslomaa vähintään kuukausi, koska ollaan niin poissa tolaltaan.

More!

Ap, siis oikeesti: et tajunnut, että lelun (ja kukkien) viejä lohduttaa itseään?

Oliko sulla muita mietteitä, jotka ovat jääneet vaivaamaan, olisi kiinnostavaa kuulla.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:59"]

Olen nähnnyt niitä onnettomuuspaikoilla ja usein jos joku pidetty julkisuuden henkilö on kuollut niin kuvissa näkyy kukkien ja kynttilöiden lisäksi nalleja yms. Ymmärrän jos haluaa muistaa, mutta miksi pehmot, etenkin silloin kun ne jäävät pitkäksi aikaa säiden armoille ja homehtuvat piloille (Dianan muistoksi tuodut vissiin kerättiin talteen ja vietiin lastensairaaloihin yms.)?

[/quote]

Ei aavistustakaan miksi ihmiset tällä lailla käyttäytyvät. En usko että kukaan kuollut ihminen on ollut eläessään niin itsekäs että haluaisi että hänen takiaan tuolla lailla kulutetaan pehmoeläimiä. 

Tämä erikoinen käyttäytyminen kuitenkin kertoo siitä, että ihmiset eivät oikeasti usko jumaliin, joka on tietenkin positiivista. Jos oikeasti uskoo jumaliin, ei siis leikillään vaan ihan oikeasti, silloin ei sure ihmisten kuolemaa. Jos ihminen kuolee niin hänhän pääsee todella paljon parempaan paikkaan (tai uudelleensyntyy ja jatkaa elämäänsä). Kaiken lisäksi vielä elävät pääsevät hänen seuraan vain muutamaa vuosikymmentä myöhemmin ja saavat viettää kuoleen henkilön kanssa ikuisuuden. Kuolemaa ei siis pitäisi surra vaan iloita. Mutta koska ihmiset surevat, se kertoo siitä, että sisimmissään he tietävät että jumalaa ja kuoleman jälkeistä elämää ei ole olemassa. Ehkä he esittävät uskovansa, ja jopa luulevat uskovansa, mutta tiedostamattaan he eivät oikeasti usko. He tietävät kuoleman olevan lopullinen loppu.

Jotkut purkavat suruaan ja järkytystään teoilla, ja kukkien ja pehmolelujen tuominen on paitsi tekijälle itselleen tärkeää niin kaunis ele omaisille. Joskus on toki havaittavissa pientä joukkohysteriaa etenkin yllättävien kuolemien yhteydessä, kun jotkut lähtevät mukaan suurien tunteiden kokemiseen. Kuitenkin joillekin joku julkisuuden henkilö on voinut tuoda tärkeitä havaintoja elämästä ja heidät koetaan siksi tärkeinä. On täysin normaalia surra ja pohdiskella tuntemattoman ihmisen kuolemaa - samalla tavalla mekin suremme ja järkytymme, jos joku läheisemme menettää jonkun itselleen tärkeän ihmisen, vaikka me emme olisi menehtynyttä tunteneetkaan.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 15:18"]

Ap, siis oikeesti: et tajunnut, että lelun (ja kukkien) viejä lohduttaa itseään?

Oliko sulla muita mietteitä, jotka ovat jääneet vaivaamaan, olisi kiinnostavaa kuulla.

[/quote]

Niin, mutta minua ihmetyttää se aikuisten ihmisten tarve lohduttaa itseään, kun joku täysin ventovieras ihminen tai julkkis kuolee. Se on VIIHDETTÄ ihmisille, siis samalla lailla viihdettä kuin nyyhkyleffat! Ihmiset haluaa surra ja tuntea itsensä jaloksi ja empaattiseksi, "kun ilmaisin osanottoni viemällä kynttilän sinne turmapaikalle".

Todellisuudessa tuollaisesta osanotosta on iloa ainoastaan sille ihmiselle itselleen, tulee sillee kivan Aito ja Tunteva mielikuva itsestä, viis siitä mitkä ovat todelliset motiivit.

Jos uhri on tuttu, sitä oudompaa tuollainen on. Muistettaisiin omaisia vaikkapa hautajaisadressilla tai viemällä kotiin kukkia ja apua.

4

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 15:18"]

Ap, siis oikeesti: et tajunnut, että lelun (ja kukkien) viejä lohduttaa itseään?

Oliko sulla muita mietteitä, jotka ovat jääneet vaivaamaan, olisi kiinnostavaa kuulla.

[/quote]

No en tajunnut, ehkä sitten olen jotenkin kumman äärikäytännöllinen tässä asiassa? Minulle kun ensimmäisenä tosiaan tulee mieleen se että siitä tulee turhaa jätettä. Olen kyllä joskus lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen jonkun muistoksi, mutten ole tehnyt sitä lohduttaakseni itseäni, varmaan tämäkin selittää miksei se tullut mieleen.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 15:24"]

Jotkut purkavat suruaan ja järkytystään teoilla, ja kukkien ja pehmolelujen tuominen on paitsi tekijälle itselleen tärkeää niin kaunis ele omaisille. Joskus on toki havaittavissa pientä joukkohysteriaa etenkin yllättävien kuolemien yhteydessä, kun jotkut lähtevät mukaan suurien tunteiden kokemiseen. Kuitenkin joillekin joku julkisuuden henkilö on voinut tuoda tärkeitä havaintoja elämästä ja heidät koetaan siksi tärkeinä. On täysin normaalia surra ja pohdiskella tuntemattoman ihmisen kuolemaa - samalla tavalla mekin suremme ja järkytymme, jos joku läheisemme menettää jonkun itselleen tärkeän ihmisen, vaikka me emme olisi menehtynyttä tunteneetkaan.

[/quote]

Tuo on kumminkin uusi ilmiö, sanoisin että Dianan kuoleman jälkeen yleistynyt vasta.

Surua voi tuntea, mutta sen ei tarvitse laukaista yhtikäs mitään tarvetta kuskailla kynttilöitä tai pehmoleluja. Jos omaisia haluaa lohduttaa, sen tekee tehokkaammin muistamalla heitä suoraan.

Se on viihdettä ihmisille, mitäpä sitä kaunistelemaan. Ihmiset kokevat, että on mukava liikuttua ja osoittaa tunteita, kun elämä on mennyt niin pirstaleiseksi ja naapureitakaan ei enää välttämättä tunne. Ihmiset ovat yksinäisiä, eikä suuria, koko kansakuntaa yhdistäviä tunnekokemuksia enää juurikaan ole - ne pitää keinotekoisesti luoda.

Ei siinä mitään, minusta tuo on harmitonta, mutta ei nyt kyllä myöskään mitään jaloa, empaattista tai hienoa, ihan se on omaa tunne-onanointia niillä kynttilänkuskaajille.

4

Minultakin on lapsi nukkunut pois ja olemme jättäneet mieheni kanssa haudalle hänelle tärkeän, pienen leikkiralliauton. Ymmärrän, että ulkopuoliset eivät välttämättä ymmärrä, miksi jättää leluja haudalle, mutta poikamme kertoi aina määrätietoisesti tulevansa rallikuskiksi isona ja täten ajattelimme viedä hänen lempi ralliautonsa muistoksi, sillä se muistuttaa tuonpuoleiseen siirtyneestä pojastamme parhaiten. Vaikea selittää, mutta sekä meille että pojalle autolla oli paljon tunnearvoa. Uskon, että monet vievät menehtyneiden läheistensä haudoille pehmoleluja samasta syystä, ikää katsomatta. Tunnen mm. rouvan, jonka tytär menehtyi 40-vuotiaana ja tämä vei tunnearvollisista syistä tyttärensä haudalle tämän ensimmäisen pehmolelun.

Mielestäni se on siis vain kaunis ajatus, etenkin jos lelun viemiseen liittyy jokin tarina tai muisto.