Nepsylapsi ja vanhemmat

Meillä epäillään 4-vuotiaalla lapsella nepsyjuttuja (ilmaisin sen näin, tutkimukset kesken) päiväkodin aloitteesta.
Lapsi on ollut herkkä ja vaativa jo vauvasta asti.
Itse olen lukenut paljon erityislapsista ja vuorovaikutuksesta. Ja mielestäni kohtaankin lapsen ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti, ja arki näin sujuukin paremmin. Ongelmana on puoliso, joka ei ymmärrä myötätuntoa.
Esimerkkinä yksi tapahtuma, josta mielestäni paisui liian iso asia ”ei mistään”.
Puoliso kysyi lapselta miten päivä meni ja lapsi vastaa ettei muista. Tuen lasta ja sanon, että niin sinä kerroitkin siitä jo minulle. Puoliso hermostuu mitä minä tungen siihen väliin, kerron että tuen lasta ja se ei tarkoita mitään sinua kohtaan.
Kerron että jos lapsi ei halua vastata voi kysyä myöhemmin. Puoliso huutaa minulle, että ”tarkoitanko ettei lapselta voi kysyä miten päivä meni ja odottaa vastausta” kun sanon että voit olettaa mutta kannattaa myös muistaa, että toisena hetkenä saattaa saada vastauksen ja toisena ei ja turha siitä on lähteä taistelemaan.
Tässä on nyt yksi ja mielestäni aivan turhakin esimerkki mikä aiheuttaa kuormitusta kaikille, puoliso vääntäisi ja hänen mielestään kaiken on tapahduttava silloin kun hän haluaa ja ajatelee olevan sopivaa.
Ja mielestäni lapset ovat lapsia ja erityisesti nepsykirjon lapset kaipaavat joustoa.

Millaisia kokemuksia teillä on?
Ollaanko teillä yhtä mieltä lapsen kohtaamisesta?