Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapsi ja vanhemmat
Voimat vähenee koko ajan
11.10.2021 |
Meillä epäillään 4-vuotiaalla lapsella nepsyjuttuja (ilmaisin sen näin, tutkimukset kesken) päiväkodin aloitteesta.
Lapsi on ollut herkkä ja vaativa jo vauvasta asti.
Itse olen lukenut paljon erityislapsista ja vuorovaikutuksesta. Ja mielestäni kohtaankin lapsen ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti, ja arki näin sujuukin paremmin. Ongelmana on puoliso, joka ei ymmärrä myötätuntoa.
Esimerkkinä yksi tapahtuma, josta mielestäni paisui liian iso asia ”ei mistään”.
Puoliso kysyi lapselta miten päivä meni ja lapsi vastaa ettei muista. Tuen lasta ja sanon, että niin sinä kerroitkin siitä jo minulle. Puoliso hermostuu mitä minä tungen siihen väliin, kerron että tuen lasta ja se ei tarkoita mitään sinua kohtaan.
Kerron että jos lapsi ei halua vastata voi kysyä myöhemmin. Puoliso huutaa minulle, että ”tarkoitanko ettei lapselta voi kysyä miten päivä meni ja odottaa vastausta” kun sanon että voit olettaa mutta kannattaa myös muistaa, että toisena hetkenä saattaa saada vastauksen ja toisena ei ja turha siitä on lähteä taistelemaan.
Tässä on nyt yksi ja mielestäni aivan turhakin esimerkki mikä aiheuttaa kuormitusta kaikille, puoliso vääntäisi ja hänen mielestään kaiken on tapahduttava silloin kun hän haluaa ja ajatelee olevan sopivaa.
Ja mielestäni lapset ovat lapsia ja erityisesti nepsykirjon lapset kaipaavat joustoa.
Millaisia kokemuksia teillä on?
Ollaanko teillä yhtä mieltä lapsen kohtaamisesta?
Kommentit (21)
Ap ei siis antanut lapsen vastata lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä arvelet että olisi tapahtunut jos et olisi sanonut mitään? Mitä puoliso olisi sanonut siihen en muista -vastaukseen?
ihan tavallinen lapsen vastaus, älä pörrää lapsen ympärillä
Menetkö useinkin väliin, kun mies kysyy lapselta jotain? Jos, niin ymmärrän kyllä, että miehellä palaa käp.
Kyllä nepsylapselta voi ja pitääkin vaatia vastausta kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin myös että sulla saattaa nepsylapsen lisäksi olla nepsypuoliso. Niin usein on.
Toki voidaan tässä miettiä ja saivarrella jokaisen sanamuodoista ja siitä missä nanosekunnissa kuka sanoi mitäkin. Mutta ap on ihan oikeassa siinä että on hyvä sanoittaa nepsylapsen kanssa se mitä lapsi sanoo ja oletettavasti tarkoittaa. Ja että lapselle pitää antaa asioissa usein paljonkin aikaa, ei se painostus tai suuttuminen tai vaatiminen auta mitään. Tyypillisesti vain kasvattaa agressiota, joka sitten myöhemmin purkautuu esim. kiukkukohtauksena.
Mun nepsy on nyt 9v ja edelleen se vastaa tosi usein "en tiedä tai en muista". Ja jos siinä kohtaa joku aikuinen alkaa painostamaan niin se ei johda mihinkään rakentavaan. Paras on koittaa sanoittaa, kysyä toisella tavalla, ja/tai antaa olla ja pyytää kertomaan vaikka sitten myöhemmin kun muistaa. Ja hei, usein se lapsi sitten tuleekin kertomaan sen asian myöhemmin ihan itse. Kun on asian ensin saanut päässään käsitellä + on mielentilassa missä edes haluaa rupatella.
Kuulostaa siltä, että puolisosikin on nepsy.
Usein aikuisen nepsy-diagnoosi tulee samalla kuin lapsenkin, eli kun lapsi on tutkimuksissa nepsy-oireiluun liittyen, vanhemman nepsy-piirteet tulevat näkyviksi siinä samalla.
Aikuisella juuri tuollainen joustamaton jankkaaminen on usein nepsy-oiretta.
Kuvaan kuuluu myös Ap:n kertoma empatiakyvyttömyys ja tilannetajuttomuus.
Usein nepsy-oireet ovat hyvin perinnöllisiä.
Aina näihin keskusteluihin tulee joku kommentoimaan, että puoliso olisi pitänyt valita paremmin.
Olen itsekin Asperger-piirteisen miehen kanssa naimisissa ja voin sanoa, että nuorena, kokemattomana ja ihastuneena ei kaikkea huomaa.
Lisäksi osa piirteistä on tullut esiin myöhemmin, juuri lasten tuleminen kuvioon mukaan toi meillä esiin miehestä piirteitä, joita en ollut edes osannut kuvitella. Ehkä parisuhde ja kahden aikuisen yhteinen koti, työ ja omat harrastukset olivat vielä miehelle mahdollisia, mutta lapsiperheen arki ylitti jonkinlaisen rajan.
Silti mieheni halusi lapsia, meillä on kaksi lasta, ja oli innoissaan odotuksesta ja vauva-ajasta.
Mutta liikkuva, puhuva, omaa tahtoa näyttävä ja vastakaikua tarvitseva lapsi on jotain, jota mieheni ei tunnu ymmärtävän.
Juuri nämä aikuisen miehen jankkaukset, jumitukset ja pikkuasioihin takertumiset ovat tuttuja minullekin.
Perhe-elämä sujuu niin, että kannan pääasiallisen vastuun, osa asioista on hoidettava niin, että ne ovat ns. need to know-pohjalta, hoidan ja teen kuten itse parhaaksi näen.
Eroa olen miettinyt, mutta minut on pitänyt tässä se tieto, että mieheni ei ymmärrä eroa oikein millään tasolla ja pelkään, ettei siitä selviäisi ja miten se sitten lapsiin vaikuttaisi.
En myöskään halua lasten joutuvan olemaan isänsä kanssa kovin pitkiä aikoja keskenäön ilman minua puskurina siinä välissä.
Onhan tämä raskasta ja surullistakin, mutta en tiedä miten muuten tässä toimisin.
Olisi hyvä, jos aikuisten nepsy-oireista, -ja piirteistä tiedettäisiin Suomessa enemmän ja olisi ymmärrystä siitä kuinka raskasta puolisoilla ja perheillä voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitä onneasti, että lapsesi ei ole sentään neitsytlapsi. Siinä vasta rasittava ja itseriittoinen horoskooppimerkki laps ja vielä rasittavampi aikuisena omine sääntöineen.
On ihan tavallista, että lapsi vastaa tuollaiseen kysymykseen "en muista".
On todella hälyttävää, jos toinen vanhempi pyrkii siihen lapsen ja toisen vanhemman väliin. Se on sen toisen vanhemman vanhemmuuden mitätöimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapseni on jo 8v eikä tietääkseni nepsy. Silti vastaus on hyvin usein että en muista.
Opettajalta sitten tulee tipoittain tietoa, että lapsi on voittanut juoksukilpailun tai tullut valituksi opp. kunnan hallitukseen tai joutunut tappeluun. Lapsi on että ai niin.
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista, että lapsi vastaa tuollaiseen kysymykseen "en muista".
On todella hälyttävää, jos toinen vanhempi pyrkii siihen lapsen ja toisen vanhemman väliin. Se on sen toisen vanhemman vanhemmuuden mitätöimistä.
Kyllä oman autismikirjon häiriön omaavan lapsen kanssa joudun tekemään noin, eli sanomaan lapselle mitä hän oikeasti tarkoittaa. Siinä sitten puoliso voi itse valita ymmärtääkö vai ei, sietääkö vai ei. Monissa tilanteissa joudun laittamaan lapselle sanat suuhun ja kertomaan miten johonkin vastataan, sillä muuten hän ei yksinkertaisesti opi näitä asioita.
Ap:n aloitusta en kyllä ihan täysin ymmärtänyt, mutta oletan että ap:n lapsi oli juuri selittänyt päivän äidilleen ja sitten isälleen vastasi ettei muista. Meillä on kyllä normaalejakin lapsia, ja täytyy sanoa, ettei keskiverto 4v vielä kovin lahjakkaasti päivästään kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
älä tunge siihen väliin
Tämä on oikeasti hyvä neuvo. Anna isän ja lapsen kommunikoida keskenään äläkä ole välissä tulkkina.
Jos isä haluaa ohjeita, tai ajautuu toistuviin konflikteihin lapsen kanssa, niin hakekaa perheenä apua kommunikointipulmiin.
Älä ala äidiksi miehelle.
T. autistisen lapsen äiti
No kyllä sinä nyt tungit nokkasi väärään paikkaan. Uskon, että lapsen isälle olisi vastaus riittänyt. Mitä todennäköisimmin lapsi olisi kysymykseen vastannut myöhemmin. Ilonpilaaja olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
älä tunge siihen väliin
Tämä on oikeasti hyvä neuvo. Anna isän ja lapsen kommunikoida keskenään äläkä ole välissä tulkkina.
Jos isä haluaa ohjeita, tai ajautuu toistuviin konflikteihin lapsen kanssa, niin hakekaa perheenä apua kommunikointipulmiin.
Älä ala äidiksi miehelle.
T. autistisen lapsen äiti
Kaikille tämä ei toimi, tarkoitan tuota, että isän ja lapsen pitäisi saada kommunikoida keskenään.
Jos isä on kovin jankkaava ja tilannetajuton, ei lasta voi jättää selviämään yksin tuollaisessa tilanteessa.
Mitä kommunikointia se nyt on vanhemman ja lapsen välillä, että aikuinen jankuttaa kuin lapsi?
Ja mahdollisesti diagnosoimaton nepsy-aikuinen jankkaa ja venkoilee perheneuvolassa, pariterapiassa tai missä tahansa instanssissa, mistä kuvittelisi saavansa apua tai tukea. Jos edes lähtee moisiin kotkotuksiin, koska hänen tapansa ja olemisensa on ainoa oikea ja muut ovat viallisia, jopa oma lapsi.
Minusta Ap tekee oikein sanoittaessaan lapselle ja suojellessaan lasta aikuiselta, joka ei itsekään pysty mielekkääseen kommunikointiin.
Ja todellakin, lapsi on vielä pieni, kyllä kaikille 4-vuotiaille joutuu sanoittamaan, selittämään, kyselemään ja myös tietämään milloin on oikea aika tehdä edellämainittuja ja milloin taas annetaan olla ja palataan asiaan myöhemmin. Lasta myös suojellaan asianmukaisesti ja rohkaistaan asianmukaisesti.
Tätä toimintaa kutsutaan vanhemmuudeksi.
Ihan tavallista, että lapsi vastaa noin.
Jos tämä kuvasi tyypillistä tilannetta teillä, niin ongelma voi olla myös tavassa, jolla menet väliin kertomaan, miten ollaan. Mikään kertomassasi ei viitanut, että mies olisi erityisen ymmärtämätön. Kuulostaa lähinnä teidän kahden väliseltä riidalta.
Kiitos vastauksista, kirjoitin kiireessä, puoliso kysyi siis kaksi kertaa ja tiedä jo kokemuksesta, että sitten hermostuu lapsi ja sitten puoliso, lapsi sai kyllä vastata, ja en mitätöi toista vanhempaa mutta tuen kyllä lasta enkä vähiten siksi että puoliso voi rasittavuuteen asti kysyä/tehdä jotain ja kun sanotaan kaksi kertaa nätisti voi kolmas tulla huudolla jolloin puoliso komentaa käyttäytymään, jolloin ollaan metsässä.
Tiedän, että moni lapsukainen täällä kommentoi ja vääntää mutta kiitos teille fiksuille ihmisille kokemuksistanne.
Ihan tavallista, että lapsi vastaa noin.
Jos tämä kuvasi tyypillistä tilannetta teillä, niin ongelma voi olla myös tavassa, jolla menet väliin kertomaan, miten ollaan. Mikään kertomassasi ei viitanut, että mies olisi erityisen ymmärtämätön. Kuulostaa lähinnä teidän kahden väliseltä riidalta.
Sitähän se on meidän välinen riita, sitähän sanoinkin.
Ja todellakin lapset vastaa noin.
Tai mitä hittoa minä sinulle perustelen yhtään mitään.
No kyllä sinä nyt tungit nokkasi väärään paikkaan. Uskon, että lapsen isälle olisi vastaus riittänyt. Mitä todennäköisimmin lapsi olisi kysymykseen vastannut myöhemmin. Ilonpilaaja olet!
Helvetin hyvä että uskot tietäväsi muiden tilanteesta paremmin.
V”””u mitä
Elämänkoululaisia tää on täynnä.
Se sama kirjoitti:
Kiitos vastauksista, kirjoitin kiireessä, puoliso kysyi siis kaksi kertaa ja tiedä jo kokemuksesta, että sitten hermostuu lapsi ja sitten puoliso, lapsi sai kyllä vastata, ja en mitätöi toista vanhempaa mutta tuen kyllä lasta enkä vähiten siksi että puoliso voi rasittavuuteen asti kysyä/tehdä jotain ja kun sanotaan kaksi kertaa nätisti voi kolmas tulla huudolla jolloin puoliso komentaa käyttäytymään, jolloin ollaan metsässä.
Tiedän, että moni lapsukainen täällä kommentoi ja vääntää mutta kiitos teille fiksuille ihmisille kokemuksistanne.
Arveletko että puolisolla voisi olla nepsy-piirteitä?
Oletteko keskustelleet näistä tilanteista rauhallisessa mielentilassa? Mitä puoliso on silloin sanonut?
Perheneuvola voisi olla hyvä paikka, jos puoliso suostuu tulemaan. Puhun kokemuksesta. Siellä huomasimme molemmat tiettyjä huonoja piirteitä omassa kommunikaatiossa.
Mutta tuo jankkaaminen ja vastauksen vaatiminen kuulostaa kyllä aika epänormaalilta. Ei ole tavallisen, ajattelultaan joustavan aikuisen toimintaa, eikä edistä lapsen etua. Onko lähipiiri kommentoinut puolison käytöstä mitenkään?
Sinulla on erityislapsen lisäksi erityispuoliso. Voimia.